P A T A L O N I A

dialogeja taiteesta

a, steroideja sedille

with one comment

vaikkapa: nii sun mielestä tuo sami liuhdon arvostelu bryggerin asteroideista on jotenki sukupuolisesti määrittynyt, vai?

tokkopa: se on mun mielestäni putte-koulukuntaa, tosin sillä erotuksella, että liuhto ei koeta olla samoissa määrin sivistynyt

vaikkapa: meinaat, että putte-koulukuntaa sikäli, että kyse on runouden ja kaiken muun akkamaisen touhun vihaajasta?

tokkopa: jotain sellaista. tässä on toisaalta ehkä taustalla vähän sitäkin, että olen lueskellut liuhdon omaelämäkerrallisia valituksia kerberoksesta ja liitän tuon eetoksen oitis eräänlaiseen savuavalla keitaalla eksisteerailuun
vaikkapa: savuavalla keitaalla eksisteerailu /o\
vaikkapa: ja joo, se tais surra romaanin evakkoutta. tosin suomalainen romaani ei oo evakossa, vaan se on eläkeläinen, joka asuu marbellassa.

tokkopa: taiteen tehtävä on…en itse asiassa tiedä mikä taiteen tehtävä näiden kaverien mielestä on, koska se ei koskaan käy ilmi, mutta ainakin  sen pitäisi olla rationaalista ja premissien kautta jonkinlaisen lopputuleman saavuttavaa. tavallaan tiedettä

vaikkapa: ilmeisesti. ja sen myös pitäisi mahtua jukka petäjän lukeneisuuteen.
tokkopa: sillä erotuksella, että taide on lähtökohtaisesti hourailua, erityisesti runous. paitsi että ei se voi olla hourailua, koska hourailu ei ole järkevän ihmisen puuhaa.

vaikkapa: nii, tuo on ainakin siinä putte w:n esseekokoelmassa semmonen ratkaisematon ongelma, että ollaanko tässä nyt megaluokan hulluja vai järkeviä  ihmisiä. sitä kysymystä pw ei tietenkään ulota itseensä, mutta kyllä se lanka vaan sinne johtaa.

tokkopa: siksikään liuhdon ja puten kaltaiset kaverit eivät voi pitää runoudesta. paitsi ehkä tarpeeksi selkeästi yhteiskunnallisesti virittyneestä, koska silloin voi sanoa olevansa runoilijan kanssa jostain sosiaalisesta asiasta ”samaa mieltä”.

vaikkapa: mut miten tää liittyy maskuliinisuuteen, tai siihen, että nainen ei kirjottas noin?

tokkopa: ehkä olisi pitänyt muotoilla, että toivottavasti nainen ei  kirjoittaisi noin.
tokkopa: ehkä tuollaisia pikkutakkinaisiakin on. historiasta kiinnostuneita jäänteitä vuosikymmenten takaa. pakinamiehiä.

vaikkapa: mut mä mietin kyllä tätä samaa hesarigaten yhteydessä
vaikkapa: että se tapahtu jotenkin totaalisesti maskuliinisen, tai maskulinistisen, kommunikaatiokentän alalla, siinä ei ollu yhtään naista mukana, niinku virallisella tasolla.
vaikkapa: enkä mä kyllä oo koskaan nähny naisten tekevän ihan  tämmöstä, vaikka hölmö kritiikki ei tietenkään sukupuolta katso. mutta jotenkin tämmönen isältä pojalle -meininki ei mee naiskirjoittajien kesken mihinkään ”äidiltä tyttärelle” -paradigmaan. en oikein tiiä miks.

tokkopa: niin. ehkä ei ole ylipäänsä ollut mitään sellaista naiskulttuuria, joka haluttaisiin säilyttää.
tokkopa: tavallaan näen tuon kritiikin yhteneväiseksi sen ”uuskonservatiivisuuden” linjan kanssa, jota on tai ei ole ollut liikkeellä. haikeus jonkun hyvän lehtimieheyden perään. tai sitten vastaavasti jonkun timo hännikäisen tapauksessa jonkun perinteisemmän sivistyneen perään. voi olla  kirkonmieskin.

vaikkapa: niin, mä en tosiaan tän liuhdon nimeen oo sillei aiemmin törmännyt, mutta kieltämättä se kerberokseen kirjoittelu soittaa tiettyjä kelloja

vaikkapa: mutta mä tahtosin joskus nähdä mikä noiden tyyppien mielestä  on se hyvä tai positiivinen tai onnistunut maailma tai teos, joka halutaan löytää ja joka halutaan pitää

vaikkapa: kun ei tässä nimenomaisessa tekstissä vissiin pidetä hyvänä mitään muuta kuin… JUKKA PETÄJÄÄ. (anteex lol)

tokkopa: minä itse asiassa luin sen petäjä-heiton ironisena. mutta tietenkin vielä surullisempaa on, jos se ei olekaan ironinen, vaan pollea

vaikkapa: mä aattelin kyllä ottaa ton tekstin täysin vakavasti
vaikkapa: siis ironinen se varmaan oli, mutta kyllä vittuiluakin. etenkin jos vertaa siihen miten tuo liuhto nimittelee karri kokkoa, jonka sivistystä tuskin voi kyseenalaistaa.

tokkopa: toisaalta petäjän kritiikki oli ennakkotapaus siitä kritiikkilajista, mitä liuhdonkin kritiikki edusta. runouden palauttamista yhteiskunnan sosiaalisten piirileikkien pariin

vaikkapa: oli joo.
vaikkapa: tämmösiä totaalisia esimerkkejä on kyllä tosi vähän, mutta  jälkiä siitä petäjän retoriikasta on kyllä tullut vastaan

tokkopa: ehta moralisti asialla. valistusmies ja rovasti
vaikkapa: no ois ees sitä. muttakun sekin on täysin umpimielisesti ja typerästi toteutettu

tokkopa: mun mielestäni tuo oli ihan lupsakasti kirjoiteltu.  toisaalta en voi sietää tuon nenäkästä tyyliä, jotain nylénin ja wilhelmssonin välistä. toisaalta se on nimenomaan vanhahtavasti kirjoitettu.
tokkopa: tämä on jossain määrin jopa merkillepantavaa

vaikkapa: no onhan teilaamisella miltei aina viihdearvoa. ja se on aina vähäsen retroa, koska silloin ”ennen” teilattiin niin ihanasti, mutta ”nykyään” ei.

vaikkapa: tosin se on mun mielestä tajuttoman halpaa. se ei vaadi kirjoittajalta kovinkaan paljon muuta kuin vitunmoisen hybriksen

tokkopa: mutta tuo on sellaista männävuosikymmenten pakinatyyliä, joka on oikeastaan kuollut. tai ehkä joku jyrki lehtola sitä vähän koettaa ylläpitää ja putte tietysti. pukumiesten aateliset. lehtola tosin aloitti akkamaisesti hourailijana  sianhoito-oppaan myötä, mutta sitten tuli junaradallisen verran jäniksenpaskaa housuun

vaikkapa: niin, se jänön hybris tässä nimenomaan haisee. tai kenties skunkin. mäyrän. jonkun, joka elää koloissa. tosin eläimiä on rumaa halveerata, mutta mä puhunkin allegorisella tasolla.

vaikkapa: lehtola sentään kirjottaa semmoseen paikkaan, johon tollanen tyyli kuuluu

tokkopa: dekonstruktiosta pitää lähteä taaksepäin siten, että viivat ovatkin paluun viivoja

vaikkapa: olet rantu dekonstruktion kalsareissa.
vaikkapa: eiq.
tokkopa: se uloste menee takaisin sisään. zizekin ja modernin ihmisen painajainen

vaikkapa: no eiks ne rannut just jää monesti, kun on pakko pidättää?

tokkopa: mutta nythän me ollaan tehty oikeastaan samaa mitä liuhto, eli puhuttu asian vierestä ja oletettu jotain yhteiskunnallis-sosiaalisia kehiä, joilla se kiertäisi. toisaalta vaikea siitä on muuta puhuakaan, kun itse teosta ei juuri käsitellä
tokkopa: kysymys onkin oikeastaan lähinnä esseeluontoisesta tekstistä ja sellaisenaan mulla ei ole sitä vastaan mitään, sehän tavallaan vähän koettaa venyttää kritiikin rajojakin. tai rajoja ja rajoja, tietenkin on paljon ääniä sen puolesta, että kritiikkiä pitäisi palauttaa tiukan analyysin suuntaan, ja sekin passaisi minulle

vaikkapa: joo, musta on yksinomaan hyvä juttu, että ne kolojen eläimet tulee ulos tänne päivänvaloon. mutta mä odotan oikeesti sitä, että joku todella osoittas kritiikin olevan taiteen tasalla.

tokkopa: mutta kuitenkin olisi rivilukijan kannalta ehkä kiinnostavampaa VIHDOIN puhua itse runoudesta eikä runouden lieveilmiöistä

vaikkapa: kritiikki ja runous on kuitenkin kumppaneita.
vaikkapa:ja jotta kritiikki vois yltää taiteen kanssa nokikkain, pitäis dumauksen tai kriittisen kirjoituksen ensin ymmärtää kohteensa.

tokkopa: niin, mutta ymmärtääkö dumaaja toisaalta ikinä kohdettaan?

vaikkapa: tuo on niitä ikuisuuskysymyksiä. yleensä kohteen ymmärtäminen johtaa sen hyväksymiseen. mutta mä uskon, että se voi johtaa myös sen hylkäämiseen, ja vielä perusteltuun

tokkopa: niin, hyväksyminen on toisaalta pakinamieseetoksen vastaista
tokkopa: kuten miehisyyden muutenkin, jos nyt totta puhutaan. kyllä,  esitin juuri suuren ja summaavan määritelmän, joka koskee sukupuolta

vaikkapa: tollanen performatiivinen huitoiminen on lopultakin tyhjää (siis vielä tohon edelliseen)

tokkopa: juuri sitähän se on

vaikkapa: siis miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti teilata sen?
vaikkapa: luulisi, että juuri se olisi perinpohjaista insinöörityötä

tokkopa: ei, vaan miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti hyväksyä sen.

vaikkapa: niin, ymmärtämisessähän ottais myös sen riskin, että lopulta hyväksyisi sen
vaikkapa: mutta miks ihmiset ylipäänsä lukee, jos ne edes halua ottaa sitä riskiä, että se vaikuttas omaan makuun, mieltymyksiin tai maailmaan jotenkin

tokkopa: viime kädessähän hyväksyminen on jokseenkin ulkoa opeteltu ele, ja epämieluisaa, sillä se säilyttää maailmassa likahiukkasen, joka ei ole kaltainen subjektin oman puhtauden kanssa

vaikkapa: niin, monesti ymmärtäminen koskee semmosia asioita, jotka ymmärtää jo valmiiksi

tokkopa: niin; taideteos joko vahvistaa tai ei vahvista jotain valmista näkemystä. mutta onneksi asiat eivät näin surkeasti ole ja tässä kuvailemamme taidenäkemys on fiktiota!

vaikkapa: huh sentään! EHIN JO LUULLA ETTÄ SE ON TOTTA!

Written by vaikkapa

13 syyskuun, 2010 at 2:10 pm

Kaikki kesken

with 3 comments

tokkopa: http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=311

tokkopa: nyt ollaan taas koskettavan äärellä.

neljäsmies: joo, mervi kantokorpi tota ehti jo kehua tänään Hesarissa

tokkopa: KIPU RINNASSA PUUKOTTAA SINUA VIELÄ SELKÄÄN

tokkopa: eikö se ollu kuitenkin vähän kyseenalaistava se kritiikki

neljäsmies: no emmätiä

tokkopa: tai siis että pientä varausta ja sitä rataa

neljäsmies: se oli niin tyypillisen sekava mervikritiikki . emmä ikinä tajua mitä se ees sanoo

tokkopa: ”Viiden, hieman hahmottomasti rakennetun osaston parhaat runot löytää kokoelman jälkimmäisestä puoliskosta.”

tokkopa: ton verran se saa oltua kriittinen

tokkopa: ihmeellinen taas tuo teoksen linja. tai ehkä paluuta perusmatskuun

neljäsmies: onhan niillä aina ollu toi hoosiannaosasto

neljäsmies: toi viljanen on kyllä aika kaamee

neljäsmies: voi jeesus toi tekstinäyte

neljäsmies: anteeks

neljäsmies: Illalla, ystävä / sammutat pajunkissat maljakossa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: pieni liikahdus polttaa sinua / soittaa sinua, vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: MITÄ

tokkopa: hihii

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: KENEN

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: KUINKA

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: eikö tässä nyt saatana kenelläkään käynyt mielessä että tää vois olla vähän TAHATTOMAN KOOMINEN kielikuva??? 😀 😀 😀 😀

tokkopa: mitä se edes tarkoittaa?

neljäsmies: lol

neljäsmies: EN TAJUA

tokkopa: tarkoittaako se ihan vissyä?

neljäsmies: EN TAJUA MITÄ SE TARKOITTAA

tokkopa: siis niinku sitä juominkia

neljäsmies: mitä on vanha vissy edes?

tokkopa: jos se on väljähtynyttä

neljäsmies: hiilihapotonta

tokkopa: nii

neljäsmies: ladattua?

neljäsmies: MITEN vissyllä LADATAAN harmonikka?

neljäsmies: joka on LASINEN?

tokkopa: pistetään se täyteen vissyä?

tokkopa: väljentynyttä vissyä

neljäsmies: onko se niinku joku taskumatti?

neljäsmies: harmonikan muotoinen lasinen taskumatti?

neljäsmies: johon laitetaan vanhaa vissyä?

neljäsmies: tai jossa väljähtyy vissyä?

tokkopa: ah niin! mitä jos se vissy onkin siellä jo VALMIIKSI

tokkopa: the plot thickens!

neljäsmies: kuka sen sinne on laittanut??

tokkopa: passiivi, tietenkin

neljäsmies: miksi toi on säkeistetty?

neljäsmies: toi sievistelevä asenne, hirveetä kitschiä

tokkopa: jos se lasiharmonikka viittaa johonkin juopotteluun?

neljäsmies: porvarillista vaniljatoffeeta

neljäsmies: olis edes vanhaa viskiä, muttakun vanhaa vichyä

tokkopa: ja miks toi tokavika säe on noin pitkä

tokkopa: tai siis se on pakosti motivoitu, jotenkin

neljäsmies: tossa ärsyttää eniten se että muuten toi teksti on tommosta suhteellisen ymmärrettävää ja melkein tarkkaakin sisäisen tunnelman kerronnallistamista

tokkopa: niin

neljäsmies: mutta sitten toi ihme sekopäinen ja mauton ja typerä järjetön kielikuva, joka ei viesti yhtään mitään, joka sekottaa enemmän kuin selventää tai ilmentää, ja vaikuttaa vaan joltain brassailulta

neljäsmies: ”ooh kattokaa kuinka runollinen surrealistinen mahonginmakuinen ja 30-luvun jazzkahvilasta varastettu kirjallisista kirjallisin kielikuva”

neljäsmies: ”Kipu rinnassa puukottaa sinua vielä selkään”

neljäsmies: miten kukaan voi päästää tommosta nyyhkyloskaa käsistään?

tokkopa: nii olikos tää joku prosaisti ennestään?

neljäsmies: mua hämmentää tässä miten joku voi olla niin pikkunäppärä ja tyylitajuton samanaikaisesti, ja miten kukaan ei näe, siis Teoksella, hyvä luoja, kuinka kaamean amatöörimäinen ilmaisu toi on

tokkopa: no hei vähän armoa, se on sen eka runokokoelma! vai onko se eka?

tokkopa:> no joo, kustannustoimittajia se ei kyllä armahda

neljäsmies: se vaikuttaa enemmän näsäviisastelulta kuin syvällisyydeltä, tai se yrittää olla jotenkin kepeän syvällinen mutta onnistuu olemaan vaan sietämättömän kömpelö

tokkopa: Viljanen on julkaissut aiemmin romaanit Todennäkyjä (WSOY, 2004) ja Maan paino (Teos, 2009)

tokkopa: sanoo kustantajan sivu

tokkopa: siellä on myös hauska kirjoitusvirhe noissa arvostelunostoissa

tokkopa: Viljasen kirjoistustyylissä on jotain maafista; se viettelee lukijan”.

neljäsmies: heh

neljäsmies: mikähän siinä Teoksessa on, kaikki jotenkin potentiaalisesti hyvät kirjat ohjautuu tommosiin ihme tyylikömmähdyksiin? toi Jänttikin vaikuttaa just semmoselta että kunnon toimittamisella se ois poistanut semmosen rekisterihorjunnan ja tyhjäkäynnin sieltä

tokkopa: joo

neljäsmies: ihme tarpeettomia sivulauseita tai sivuhuomautuksia, täsmennyksiä, alleviivauksia

neljäsmies: mutta toisaalta, tää on tätä runoutta

neljäsmies: ”Anna meidän sukeltaa syvälle luvatun meren aaltoihin, jotka välkehtivät kuin ujot sielut. ”

neljäsmies: siis HÄ

neljäsmies: SIIS HÄ

neljäsmies: onks tuolla oikeesti jossain joku, jonka mielestä tää on siistiä? joka niinku saa jotenkin mielettömiä säväyksiä tämmösestä kitsistä?

neljäsmies: ja ylipäätään miks tämmösiä runoja edes kirjoitetaan?

tokkopa: sellaiset lukiolaiset, jotka alkavat kiinnostua runoudesta?

tokkopa: vanhempi runopolvi?

tokkopa: jukka koskelainen?

neljäsmies: tän takia mä en tykkää runoudesta

tokkopa: äidinkielenopettajat, joilla on vielä hinku olla nuorekas?

neljäsmies: kun se on aina tätä

neljäsmies: tai se palaa aina tähän

tokkopa: siltä vaikuttaa

Written by tokkopa

5 syyskuun, 2010 at 10:06 pm

Hei kattokaa, ne keksi väritelkkarin!

with 2 comments

vaikkapa:  iltaa.  http://io9.com/5616498/ultraviolet-light-reveals-how-ancient-greek-statues-really-looked
vaikkapa: vähäks siistejä

tokkopa: mun mielestäni noi oli aika kaameita
tokkopa: tietysti hassu aivopieru, että ”klassinen” onkin oikeastaan ”kitsch”  ^_^

vaikkapa: ja koko länsimainen klassismi perustuu väärinkäsitykselle. se on kaikkein hienointa.
vaikkapa: tosin se ei taida olla sinänsä mikään uus tieto, on jo pitkään tiedetty, että nuo on ollu värikkäitä
vaikkapa: mutta sitä ei oo tiedetty, että ne näyttää pyhiinvaelluskirkkojen rihkamaputiikkien muovijeesuksilta
vaikkapa: tai ne jotka tiesi, ei ehkä halunneet kertoo!

tokkopa: vähän sama kuin se, miten väri ja ääni tuhosivat elokuvataiteen!
tokkopa: heti alettiin ohjata huomiota pois perusasioista kaiken maailman rallatuksilla ja väripieruilla

vaikkapa: näh, täähän on oikee värin rehabilitaatio
vaikkapa: se, mikä näyttää halvalta ei oo aina halpaa

tokkopa: tulee kyllä ihan uutta vipinää antiikin draamojen jokapäiväiseen nautiskeluun kun miettii niille hahmoille huulipunat ja tekokuituripset päälle

tokkopa: heideggeri ja niitse pyörii haudoissaan. wilde tiesi aina mistä on kysymys.

vaikkapa: väri pakenee koskenniemen poskilta.

tokkopa: nyt oli päivän hienoin lause
tokkopa: säähän oot runoilija

vaikkapa: ehkä ne ei oo kulkenu siellä toogat valkosina, vaan typeränsinisinä ja halvanpunasina
vaikkapa: joo, mää luen niin paljon runoja, ettei ois ihme, jos se meemi tarttuis.

tokkopa: kohta sää et osaa enää muuta ja menetät ihmisoikeutesi
tokkopa: – mutta äiti, minä en halua olla tarinallinen!
tokkopa: – turpa kiinni ja tee jokin sosiaalinen leikkaus
tokkopa: http://www.youtube.com/watch?v=DdZx1oIgAHk

vaikkapa: ….  ” äiti mä en haluu olla PROOSALLINEN, mä haluun olla LYYRINEN.”

Written by vaikkapa

25 elokuun, 2010 at 8:08 pm

Jotkut parhaista ystävistäni ovat maailmanparantajia

with one comment

tokkopa: http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/10426940.shtml

tokkopa: Vanhasen mukaan miehen pitää pystyä elättämään vaimo ja lapset.

tokkopa:  – Olen feministi ja liberaali monessa mielessä, mutta perinteiset perhearvot ovat jees. Miehelle tekee hyvää saada olla perheen pää, hän sanoo.

vaikkapa: no eiks tee. otappa kohalles.

tokkopa: ois kyllä ihana ajatus jos ois joku perheen pää joka elättäsi mut.

vaikkapa: minustaki ois, mutta siis nyt sulla on sukuelimet sekasin, kun sun pitäs elättää. se tekis sulle hyvää.

tokkopa: joo mutta toisaalta suomalaiselle kulttuurielämälle pahaa. mää en oikein nyt tiedä.

vaikkapa: hetkinen. jos sut siirrettäs perheen pääksi, suomalainen kulttuurielämä kärsis?

tokkopa: nii, koska emmää sitten enää mitään kulttuuria tekisi! paitsi tietysti valtakulttuuria. mutta olen tunnetusti kova saunoja, vastakulttuuri on omin alani.

tokkopa: – Olen todella määrätietoinen, enkä halunnut viettää lukion jälkeen mitään välivuotta kaupan kassalla tai ulkomailla. Halusin päästä heti eteenpäin. Kiinnostuin hyvinvointialoista, sillä niistä oppii, miten saa oman olon paremmaksi, Kuusimäki kertoo.

tokkopa: Ripsenpidennyksiin, hiustuuhennuksiin ja kasvohoitoihin menee yhteensä noin 250 euroa kuussa. Lisäksi Kuusimäki käy salilla ja juoksee.

tokkopa: ” Häikäisevä Kuusimäki puhuu jämäkästi ja katsoo suoraan silmiin. Koska töiden lisäksi muita velvoitteita ei ole, Kuusimäki haluaa keskittyä täysillä omaan ulkonäköönsä ja hyvinvointiin. Se hetki ennen perhettä ja vanhenemista on nyt.”

tokkopa: – En ole kovin yhteiskunnallisesti valveutunut. Päivät ovat täynnä töistä ja urheilusta. Illalla ei enää jaksa miettiä politiikkaa tai tavata kauheasti ystäviä, hän sanoo.

tokkopa: YOU DON’T FUCKING SAY

vaikkapa: häikäisevä *.*

vaikkapa: ….

vaikkapa: onneks ei oo kosmetologi rasittamassa niin jaksaa iltasin masentua uutisia lukiessa. voi helskuta.

tokkopa: ”Suomalaisten asenteita mittaavan Risc Monitor -tutkimuksen mukaan nuorten naisten keskuudessa materialismi on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa vuosiin.”

tokkopa: oh joy.

tokkopa: ”Kauneushoitoloiden liikevaihto on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa yli sataan miljoonaan euroon.”

vaikkapa: o my.

tokkopa: johtuiskohan rakennekynsistä, ripsipidennyksistä, hiustenpidennyksistä, ripsipermanenteista, mikrohionnoista, timanttikuorinnoista ja suihkurusketuksista?

vaikkapa: älä ny jatka, mää tukehun. unohit brasilialaiset vahaukset.

tokkopa: nii. ”uuden juppiuden nousu.” toisaalta american psyko on aina syvästi koskettanut minua. lisäksi luulen, että kaikki tuo iholle ja päähän lisättävä muovi palaa räjähtäen. tykkään räjähtäen palavista asioista.

tokkopa: – Mulle sanotaan, että olen materialisti. Raha ei tee mua onnelliseksi, mutta asiat mitä rahalla saa, tekee.

tokkopa: vau. mun aivoni ei pysy nyt edes kaikkien niiden loogisten itsemurhien perässä, mitä toi lause just teki.

vaikkapa: se johtuu siitä että oot liian tyhmä luonnontieteilijäksi.

tokkopa: väittäisin että logiikka tai argumentaation ja retoriikan perusteet on aika yleistieteellistä apuvälineosastoa

vaikkapa: väitä vaan, mutta sen pilkkominen vaatiikin jo laskaripersettä.

tokkopa: toisaalta jos metafysiikka tarkoittaa fysiikkaa ennen, niin toi raha-lause tekee vähän samanlaisen kiemuran.

vaikkapa: nii, kyllähän skolastiikka oli ihan oleellinen loogis-retorisen ajattelun rakennelma

tokkopa: toisaalta jos palaa tuohon helmeen: – Olen feministi ja liberaali monessa mielessä, muttaperinteiset perhearvot ovat jees. Miehelle tekee hyvää saada olla perheen pää, hän sanoo.

tokkopa: minunkin ystävistäni useat ovat juutalaisia, toisinaan olen sellainen jopa itse. se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö olisin juutalainen.

vaikkapa: olen maahanmuuttokriittinen ja kusipää monessa mielessä, mutta perinteinen suvaitsevaisuus on jees. suomalaiselle tekee hyvää saada kebabia viikonloppuisin.

tokkopa: – Tiedän olevani narsisti, materialisti ja äärimmäisyyksiin asti hedonisti. Minua voi kuvailla pitkällä rimpsulla negatiivissävytteisiä sanoja, mutta se olen minä. Tiedän rehellisesti kuka olen ja voin sanoa, että olen siinä kehityksessä huomattavasti pidemmällä kuin ne, jotka tarrautuvat siihen, että nyt olen hyvä, kun ekojeesustelen.

tokkopa: mitä hyvänsä voi perustella, jos tuntee itsensä ja on rehellinen.

vaikkapa: kyllälyllä.

vaikkapa: eikä saa syyllistää tai jeesustella.

tokkopa: ehkä on loogista, että kapitalistisessa kulttuurissa myös amerikkalaisesta unelmasta tulee keskeinen filosofia.

vaikkapa: ei kai se oikeastaan mitään muuta voi olla.

tokkopa: toki ajettuna tuollaisen rodunjalostuksellisen protokollan lävitse.

vaikkapa: parjatulla -80-luvulla tollaselle vielä naureskeltiin.

tokkopa: että siitä katoaa ne turhat mahdollisuudet pohdiskella ja unelmoida ja mitä näitä humanismeja nyt on.

vaikkapa: mutta nyt kaikki tahtoo olla tommosia rakennekynsieukkoja kalifornian rusketussuihkurannalta.

tokkopa: sillä onnellinen ihminen on luonnollisesti fordismista immanentin filosofiansa ja elämänkatsomuksensa tehnyt ihminen.

vaikkapa: onnellisempi kuin onnellinen sika.

vaikkapa: sokrateesta ny puhumattakaan.

tokkopa: on jo aikakin tajuta, että ulkonäkö on resurssi ja sijoitus.

vaikkapa: haha, mulla on kyllä osakkeet aika heikoilla. voi olla että oon tehny jo konkurssin tässä suhteessa.

vaikkapa: otettaskohan mut johonkin tosi-teeveeseen. auttaskohan se?

tokkopa: voisit olla se rauhallinen järjen ja kokemuksen ääni.

vaikkapa: entä jos mun ääni ei oo kaunis?

tokkopa: sitten sää oisit vähän sellainen noita-akkamainen hahmo enemmän. sellainen kiltti noita. niinku muumipeikossa. tai miyazakin elokuvissa.

vaikkapa: ”liian lihava vilijonkaksi”. nyyh.

tokkopa: – Ystäviin ei sitouduta samalla tavalla kuin ennen. He ovat rumasti sanoen vähän kuin markkinatavaraa. Ystäväpiiriä voi vaihtaa päivällä ja illalla, Myllyniemi sanoo.

tokkopa: ”Koska energia keskitetään oman ja aivan lähimpien hyvinvointiin, yhteiskunnallisiin asioihin ei nuorilta riitä juurikaan kiinnostusta.”

tokkopa: mission accomplished.

tokkopa: mun mielestäni kokoomuksen ei varsinaisesti tarvitse enää tehdä mitään.

vaikkapa: vielä kun nekin tajuais sen.

vaikkapa: antasivat muitten tehdä ja tyytysivät valkasemaan hampaitaan kotona.

tokkopa: muut vois koettaa detournata samalla lailla meemejä ku kokoomus omia tarkoitusperiään varten.

tokkopa: mutta viime kädessä nekin pelais kokoomuksen pussiiin.

vaikkapa: ei kai tässä enää muilla pusseja olekaan.

tokkopa: kokoomus voi tehdä mitä lystää vasemmistokliseillä, mutta porvarikliseet taasen on jo valmiiksi niin kiveenhakattuja ja kliseisiä mytologioita, että niiden käyttöarvo on aika olematon.

vaikkapa: joo, kyllä kokoomus otti haltuun paremmat kliseet.

vaikkapa: kuin vasuripuoli pystyis ottamaan koksuilta.

tokkopa: syytän siitä myös filosofiaa ja yhteiskuntatieteitä. koko 1900-luvun muotifilosofiaa on ollut porvarin ja kapitalistin hakkaaminen. toisaalta niin sen kuuluukin olla, mutta asioiden seksikkyys ja käyttöarvo vähentyvät, jos ja kun kysymyksessä on spektaakkeliyhteiskunta.

vaikkapa: oikeestaan jännä ajatella miten maailma on muuttunu. kauneus on varsinkin menneinä vuosisatoina nähty ihan oleelliseksi pääomaksi
avioliittomarkkinoilla. eli voitiin konkreettisesti ajatella, että se on yhteiskunnalliseen arvoon sidottu. samalla siihen liittyi voimakas moralismi kun se lyijymönjillä hoidettuna ei kestäny kovin kauaa.

vaikkapa: nyt taas tosta puuttuu se tietty kolho ikuisuusaspekti. kuolemaa ei kulttuurisesti rinnasteta enää turhamaisuuteen ja sehän ei ees oo mitään turhamaisuutta vaan ”hyvinvointia”.

tokkopa: joo, kauneudesta ei joudu enää onneks maksamaan, nimim. thanatos-88.

vaikkapa: hei itse asiassa se kulkee pro-ana -jutuissa kyllä.

tokkopa: rumuudesta, laiskuudesta, työttömyydestä ja muusta epäkapitalistisesta kyllä.

vaikkapa: mut ne ei kyllä puhukaan mistään ”hyvinvoinnista” tai sen ulkonäön välineellisyydestä (kuten saada hyvä työpaikka).

tokkopa: niin.

tokkopa: ne on jotenkin ihanasti modernistisia. ne on ihan kafkatasolla. päänsä sisällä vankina.

vaikkapa: nii, musta on viime aikoina tuntunu tuolla kartsalla ruman naamani, tukkani, läskieni ja random vaatteitteni kanssa, että oon totisesti alaluokkaa.

tokkopa: ne ei oo varmoja siitä, että haluaako ne olla kovakuoriaisia vai ei.

vaikkapa: ”pro-anat on ihanasti modernistisia” nyt mä tajuan miks sä et oo perheen pää, vaan tarttet sellasen.

tokkopa: mää en jostain syystä osaa ajatella itsensä kanssa yksin olemista kapitalistisena, vaikka sitähän tuo individualismi tietysti tavallaan on. mutta onko niillä se sama eksistentiaalinen vankila ja epätietoisuus identiteetistään? ehkä niillä on.

tokkopa: en vain usko siihen.

tokkopa: koska tunteet ei ole enää koskettavia, kuvat on.

vaikkapa: nii, minen oikein ees osaa miettiä kuinka ison osan ihan kaikkea kokemusta muodostaa kuvavirta. että kuinka paljon sen kautta valuu koko ajan.

vaikkapa: semmosta, jota ihmiset on joskus kymmeniä vuosia sitten vielä liittäneet toisiinsa, konkreettisiin kappaleisiin ja etäisyyksiin.

Written by tokkopa

22 elokuun, 2010 at 2:41 pm

sanarunoblogailusta

leave a comment »

kolmasmies: tupeeta

neljäsmies: 😀

vaikkapa: mua kiukuttaa että taitavat ihmiset käyttää aikansa, taitonsa ja julkisen tilan tommoseen

neljäsmies: ”tupeeta”, vitun sanaruno _D 😀 😀

vaikkapa: :DDDdddddddd

neljäsmies: ”vitun tupeeta hei jätkät”

vaikkapa: ennen ihmiset teki noita kapakkapöydässä nenäliinalle kuulakärkikynällä. ja pani ne taskuunsa ja kikatti niille myöhemmin. mutta että vittu blogi.
neljäsmies: ennen niillä oli paikkansa!

neljäsmies: sitä sanottiin VITSIKIRJAKSI
vaikkapa: jossa on suomen niinku seittemän nykyrunouden kasvoa runoilemassa.

vaikkapa: jotain häpyä ny.

vaikkapa: ehkä ne on vaan kehittäny absoluuttisen mitäänsanomattomuuden muodon, jonka kritisoiminenkin vaikuttaa naurettavalta

vaikkapa: ja sen keksimiseen tarvittiin muutama runoilija.

vaikkapa: vähänniinku piereskelisivät seurassa. kukaan ei kehtaa huomauttaa ja toivoo että mahavaivat menis äkkiä ohi.

Written by vaikkapa

3 elokuun, 2010 at 3:01 pm

Kategoria(t): runous, sanarunous

Kognitio, unanismi, kollaasi ja kääröt

leave a comment »

vaikkapa: oli muuten tosiaan hyvä se rantasen artikkeli tuli&savussa.

vaikkapa: itse asiassa aloin miettiä kognitiivisen poetiikan perusolettamia kun luin sitä. siinä oli jakso, jossa sr teki selväksi sitä yksinkertaista teoriaa, jonka mukaan ihminen havaitsee hahmon taustassa. ja se asettaa visuaalisessa suunnittelussa tiettyjä reunaehtoja hahmon ja taustan eron luomiselle.

vaikkapa: kognitiivisessa poetiikassa se perussetti on myös figure ja ground, mutta se ei ymmärrä tekstiä mitenkään visuaalisena, vaan ajatus siitä erottuvasta hahmosta on periaatteessa täysin sama kuin esim. retoriikan tai poetiikan tapa lukea eri tekstien oleellisuuksia siitä massan joukosta. että esim. otsikossa mainitut asiat, asiat jotka on alussa ja lopussa, asiat, jotka toistuu. ja kognitiiviseksi poetiikaksi muotoiltuna tämmönen lukutapa tuntuu musta pikkasen disinformaatiolta. että luet kuten luet ja kuten luettava on, mutta avot, me voidaan sanoa sun lähestymistapaa kognitiiviseksi. halleiluijjaa.

tokkopa: nii. mikä toi kognitiivinen poetiikka sit on? joku kirjallisuudentutkimuksen teoria?

vaikkapa: joo. perustuu kognitiopsykologian ja kognitiivisen kielitieteen ajatuksiin ihmisen tavasta havaita olioita ja kielellisiä olioita ja antaaa niille merkityksiä. tietysti se jollain tavalla arkistaa koko idean kaikesta lukemisesta. se on varmaan sen keskeisin vahvuus. mutta toisaalta se jotenkin onnistuu välttämään kysymyksen kirjallisuudesta / runoudesta taiteena.

vaikkapa: ehkä siitä on jossain hienommassa yhteydessä kirjoitettu…tai varmasti onkin. mutta sitä vois suositella kaikenmaailman maisterilinjalaisille, jotka kehittelee kaiken maailman kertomussapluunoita. että elementit kun sijoittelee tietyllä tavalla, niin lukija lukee tietyllä tavalla, koska se on ihminen paitti että koneekin voi ohjelmoida siihen hommaan. mutta oikeestaan koitin nyt vaan jotenkin sanoa sitä, että paska teoria, kun se vetää taidekirjallisuuteen semmosen teoriapohjan, joka toimii esim. erilaisissa havaintotesteissä hyvin. siis se on välittömän havaintoympäristön pohjalta tehty oletus. visuaalinen ja audiivinen todellisuus vastaa siihen varmasti paremmin kuin joku keinotekoinen tekstitodellisuus.

tokkopa: no eikö kirjallisuudenkin pitäisi olla sitten visuaalista että se toimisi?

vaikkapa: totta hitossa pitäisi. mut mitäs me sitte tehään kun tota öö kognitiopoetiikot ei oo olleet kauheen kiinnostuneita visuaalisella tavalla hahmottuvasta kirjallisuudesta? tässä on joku supermahtava kohtaamattomuuden alue.

tokkopa: onko toi sit suosittukin teoria?

vaikkapa: kyl mää oon kuullu muutamankin kerran kirjallisuustieteilijöiltä, että tää on tämmönen kiva praktinen sotku, joka pesee sekä valko- että kirjopyykit kaikissa lämpötiloissa. tosin vakavasti ottaen, sitä ei taida teoreettisessa muodossa pystyä käyttämään, vaan se vois periaatteessa toimia kokeellisena reseptiotutkimuksena. joku enmuistanimeeny  oli testannu kuinka hyvin opiskelijat tunnistaa metaforan, siis tyyliin jotkut 1.-2. vuoden kirjallisuudenopiskelijat, että mitä kohtia tekstissä pidetään metaforina.

vaikkapa: ja siis tietysti opiskelijat oli pitäny kaikkee mahollista metaforina. JOHTUSKO SIITÄ ETTÄ AINOA ANALOGIAN MUOTO JOKA NIILLE OPETETAAN ON METAFORA. ettei ehkä mikään kauheen välitön psykologinen testi

tokkopa: nii plus jos niiltä kysytään, että etsi metafora, niin ne kyllä löytää niitä joka lauseesta ja paljon.

vaikkapa: ja kuka helkutti pystyy edes erottamaan metaforan jostain toisesta mahdollisesta troopista jossain tekstiympäristössä? ja fiksuimmat aattelee, että tää on kompa, se ei ehkä oo metafora vaikka se siltä näyttää.

tokkopa: tossa tuli & savun barzun-jutussa sanottiin, että metafora on simultaanisuuden muoto. en ollut koskaan tullutkaan ajatelleeksi sitä niin.

vaikkapa: joo, se ehkä pitäs ajatella pois siltä kuvallisuuden akselilta. kognitiivisen poetiikan suurin palvelus kirjallisuudentutkimukselle on varmaan ollut se metaphors we live by -lähestymistapa.

tokkopa: toisaalta mää en oo ihan varma, onko metafora simultaaninen siinä mielessä, kuin mää haluaisin että se on eli intuitiivinen ja salamannopea. tavallaan kuin symboli.

vaikkapa: siis että metafora rakennettu ihmisen havaintoon, eikä se oo mikään runon upeuden mahtavuuskuningas.

tokkopa: tai siis metaforan pitäisi olla yhtä välitön kuin sanan. ehkä tää alkaa kuulostaa joltain abstraktin kuvataiteen manifestilta.

vaikkapa: mun mielestä metafora taas on yleisnimitys useille eri analogian muodoille.

vaikkapa: onko symboli intuitiivinen ja nopea?

tokkopa: joo sitä se tietysti kirjallisuustieteellisesti on. mää vaan teen vähän deleuzet tässä nyt.  sanotaanko, että symboli on tarpeeksi nopea. eikä esim. jälkikäteen pohdinnan kautta jostain kaivettu. tosin mua vähän häiritsee taiteessa ylipäänsä asiat, jotka viittavat johonkin muuhun.

vaikkapa: mut se saattaa jäädä myös vaille merkitystä, jos vastaanottaja ei tiedä sen merkitystä. esim. heraldinen symboli voi olla semmonen. tosin metaforakaan ei oo täysin vailla symbolimahdollisuutta, siis sitä että sen osilla on niin vakiintunut kulttuurinen merkitys, että lukija käyttää sitä apparaattia.

tokkopa: niin mutta sillai yleisellä tasolla. ettei tarvitse mihinkään salatietokuntiin kuulua.

vaikkapa: joo. mut tavallaan se viittaavuus on ehkä enemmänkin lukemisen ominaisuus. vaikka kirjallisten maailmojen yhdistely.

tokkopa: mää tavallaan puhun tässä samalla myös allegoriasta, jota mää kammoksun.

vaikkapa: musta ois tosi virkistävää lukea välillä jotain allegorioita.

vaikkapa: poislukien c.s.lewis, se on tosi väsynyttä.

tokkopa: mutta säähän voit lukea minkä hyvänsä allegoriana.

vaikkapa: hei totta jee. ny päästit pässin kaalimaahan. tai pukin.

tokkopa: sinänsä kyllä hyvä juttu se barzun-essee, etten ollut kuullut koskaan tuosta ”liikkeestä”.

vaikkapa: se on multa lukematta vielä.

tokkopa: unanismiksi sitä kai kutsuttiin.

vaikkapa: tosin sen runon luin, joka siihen liittyy. jos sitä ny lukemiseksi voi sanoa.

tokkopa: tolla metodilla saattaisi olla ihan mahdollista tehdä jotain yllättävänkin toimivaa. se esimerkkipätkä ei kyllä toiminut mun mielestäni lainkaan. mutta siis helvetisti vain massaa ja pituutta. se on loppujen lopuksi melko läheistä sukua vaikka jollekin texas, sakset -teoksen idealle. sellainen valtavan tekstimassan hallitseminen siten, että se virta vähitellen kääntyy johonkin suuntaan ja siitä ehkä erottuu jotain teemoja, jos erottuu.

vaikkapa: mutta tuohan lähestyy tavallaan montaasin ideaa.

tokkopa: tarkoitatko montaasia vähäsen ja luoma-ahon mielessä vai kuvataiteellisessa? tuossa ei ole ideana varsinaisesti lukea sanoja. periaatteessa noin tehdyn tekstin pitäisi olla rulla, joka jatkuu alaspäin metrikaupalla. ja katse putoaa.

vaikkapa: mun montaasi-idea on kyllä varmaan noitten kavereitten saastuttama, mutta kyllä itse asiassa ajattelin enemmän elokuvateoriaa.

tokkopa: niin no mää näkisin että noiden kavereiden montaasi-idea on aika lähellä elokuvateoriaa. vähäsellä eisensteinit jne, luoma-aholla muuten vain paljon leffakuvastoa. ja kuleshovin efektiä jne.

vaikkapa: no just elokuvallista mä tarkotan. eikö siinä pyritä rinnasteisuuteen ja tiiviyteen, joka tavallaan nitkauttaa hetkeksi jonkun aikajatkumoakselin. tää oli kuvaus erittäin omin sanoin.

vaikkapa: joo aivan, siis luo jonkun illusorisen tilan. piti tarkistaa tuo kuleshovin efekti.

tokkopa: niin, kyllä se siihen tietysti pohjaa tuo vessapaperirulla-ajatuskin. kysymys on ehkä sitten nopeasta tai perifeerisestäkin havainnosta, jos lukee sillai silmä valuen ylhäältä alas pikemminkin kuin jokaisen rivin vasemmalta oikealle. tuossa tekstissä tietenkin mainitaan, että kukaan ei estä lukemasta miten haluaa tuota itse barzunin tekstiä. onko tuolla ajatuksella sitten mitään mielekkyyttä tai sovelluskelpoista merkitystä, vaikea sanoa.

vaikkapa: no emmä sitä ylhäältä alottanu vaan keskeltä. musta se näyttää kielioppitaulukolta. siinä on taivutusmuotoja ja tommosta semmosta.

tokkopa: tossahan oli taustalla joku hömelöhkö ”koko maailman tajunta on yhtä, meillä on yksi ääni” -ideologia. eli runous olisi vähän kuin kuoroteos.

vaikkapa: haha. mä sit jotenkin kavensin sen tekstin universumin. tää on varmaan sit metodista lukemista.

tokkopa: sehän sit tietysti muuttaa asiaa, jos aloittaa keskeltä, siitä tulee sellainen mielleyhtymäpilvi ja pikemminkin ympyränä laajentuva juttu. tosin näkökentän raja tulee vastaan aika nopeasti ja sit pitää alkaa valita reittejä ja muuta sellaista tutkiskelevaa.

vaikkapa: mut mä tosiaan vaan luin sen runon ja musta se näytti mainiolta, mutta se saate on lukematta.

tokkopa: mut en tiedä soveltuuko tuo esimerkkiteksti sellaiseen(kaan) kovinkaan hyvin.

vaikkapa: miniatyyrieepos. tuo alkuteksti on kyllä hyvä tossa.

tokkopa: ja jos sen taulukkomaisuuden haluaa esille, niin toi pitää lukea aika tarkasti.

vaikkapa: tai ottaa viivotin ja lyijykynä.

tokkopa: no, nää on joka tapauksessa sellaisia muotoja, jotka materiaalisesti vaatisi jotain muuta kuin perinteisen kirjaformaatin.

vaikkapa: joo. lehti ei tiettykään oon huono semmosten painamiselle.

tokkopa: ei, tuossa toi tuli & savun uniikki muoto on kyllä hyvä.

vaikkapa: olihan tossa nuo tytti heikkisenkin jutut pystytty vetämään vähän tavallisesta poikkeavaan formaattiin

tokkopa: kyllähän näistä alkaa tulla vähän digitaalisen runouden laitumet vastaan.

vaikkapa: itse asiassa nettisivu on luonteeltaan käärö. scrollataan.

tokkopa: niin on. mää en vain oo oikein tyytyväinen nettisivujen rullautumiseen, vaikka se sinänsä aika kätevää onkin.

vaikkapa: voihan se olla että lineaarisen lukutavan rinnalle tulee muita netin myötä.

vaikkapa: ai teknisesti vai periaatteellisesti?

tokkopa: ehkä pikemminkin teknisesti. mää ehkä haluaisin että näyttä ois korkeampi. ja mua ärsyttää jotenkin se, että se syö käden, tai pikemminkin etusormen. vaikka tietysti oikea käärö söisi mahdollisesti molemmat kädet. kuten myös kirja. mutta siinä on jotain ärsyttävää ja vangitsevaa siinä scrollaamisen olemuksessa.

vaikkapa: periaatteessa näytön voi kääntää pystyyn.

vaikkapa: mua häiritsee eniten varmaan se, että nettisivuissa jää aina osa näkemättä. suurikin paperiarkki on kappale, jota pystyy mittailemaan silmillään – vaikka nyt näkökenttä loppuiskin. tietysti semmonen ehta kiinalainen maalausrulla ylittää havaintokyvyn ihan kepeesti mutta silti.

tokkopa: niin, ehkä se on yksi tekijä juurikin. siinä voi olla ihan jotain sellaista materiaalisen fetissikaipuutakin. aivan kuin haamusärkyä.

vaikkapa: joo. mulle tulee usein semmonen olo kun luen kirjoja näytöltä.

tokkopa: periaatteessa luen kääröä tai kirjaa tai teosta tai tekstiä, mutta en itse asiassa lue, siis sitä koko entiteettiä.

vaikkapa: nyt vaikka jotain poEsian juttuja tai vaikka vain pdf-artikkelia. tuntuu että monistekasakin ois jotenkin lohdullisempi.

tokkopa: äh, nyt varmaan kuuluisi mennä lukulaitteisiin

vaikkapa: nii. aattelin hetki sitten mutta lukulaitteet on keskustelunaiheena ihan kuolleena syntyny. niitä oikein tyrkytetään puheenaiheeksi. viimenen merkki siitä, että kirjallisuus on entisissä muodoissaan suunnilleen kuollut, kun täytyy alkaa täällä maallikkovoimin jauhamaan jostain INNOvaatiosta, johon liittyy aika paljo liian vaikeita asioita. tekninen taso ylipäänsä, käytettävyys ylipäänsä ja se, minkäluonteinen teos on hyvä lukea semmosella.

vaikkapa: mutta jos nyt vaikka miettis mimmosia teoksia lukulaitekonseptin ensisijaistuminen tuottais…

tokkopa: oikeastaan ainoa asia mitä mää odotan lukulaitteelta on se, että miten siihen pystyy niitä tekstejä pistämään, eli voiko niitä ladata netistä vapaasti, voiko sillä lukea ihan perustekstitiedostoja jne. koska enhän mää sitä käyttäisi varmaan keskimäärin kuin artikkelien lukemiseen ja johonkin periferiakirjallisuuteen, jota ei satu saamaan kirjastosta tai edes ulkomailta tilaamalla. puhumattakaan sitten piratoinnista. jota en tietenkään harrasta, sillä haluan palavasti maksaa suurille korporaatioille pikkuhiluja.

vaikkapa: mjaa. selviteltiin tota aikasemmin, ja ilmeisesti ainakin jotkut niistä on ihan rampoja tietokoneita.

tokkopa: eiköhän ne koeta monopolisoida niitä formaatteja mahdollisimman pitkälle.

vaikkapa: joo. tai jos nyt jollain applella ja amazonilla on omat vehkeensä, niin pystyykö niiden tiedostoja yhdistelemään. tai sit niihin pitäs pystyä vaihtamaan jotain open source -pohjia, että pystys tekemään sillä mitä tahtoo.

tokkopa: että toimii vain jotkut tietyt tiedostot, joita sitten pitää maksua vastaan jostain hilata

vaikkapa: ehkäpä, mut veikkaan että saman firman laitteella saa saman firman sisällöt halvemmalla.

Written by tokkopa

29 heinäkuun, 2010 at 9:27 pm

Aineellisista ehdoista, nykyproosasta ja pakollinen paasilinnaquote

leave a comment »

vaikkapa: nykysessä sfäärissä kun ei osata nähdä mitään, jos sen ympärillä ei pyöri euroja.

tokkopa: kyllä se varmasti vuotaa vähitellen kirjailisuuskuvaankin, vaikka miten olisi idealisti ja”minä en tätä rahan vuoksi tee”. alkaako runoilijat tehdä proosaa rahan vuoksi, ja arvon

vaikkapa: aa  puhut ny hippikirjallisuudesta ja porvarikirjallisuudesta

tokkopa: koska raha tuntuu tuottavan myös arvon taidemarkkinoilla, joissa ei tajuta taiteesta muuten mitään, eli mediamaailmassa myös, tavallaan

vaikkapa: alkavat varmasti kirjoittaa proosaa, mutta niin kauan kuin nykysenlainen kirjainstituutio on ollu olemassa, runoilijat on kyllä tajunneet, että proosasta saa rahaa
tokkopa: niin, totta varmasti sekin
vaikkapa: jos sitäkään nyt useimmissa tapauksissa voi rahaksi nimittää, aika vähänhän suomessa on prosaisteja, jotka pystyy tulemaan laajemmassa mittakaavassa toimeen kirjoittamalla kirjoja
vaikkapa: mutta toisaalta suomessa alkaa olla aika paljon ihmisiä, jotka ei paskaduunia tekemällä pysty varsinaisesti tekemään elantoa pitkiä aikoja.. joten tää kai on joku yleisen prekarisaation realiteetti noin muutenkin

tokkopa:niin, mutta siihen varmasti syntyy optinen harha, jos ensin on tottunut siihen, että runoilla ei saa mitään. eikä tiedä niistä oikeista palkoista, mitä jotkut…no mitä ihan kuka vaan töissä käyvä saa

vaikkapa: joo varmana syntyy. mutta oikeesti jos tahtoo tehdä rahaa, kannattaa pyrkiä lääkikseen. kyllä se siitä ennen pitkää.
tokkopa:niin, mutta siinä vaiheessa ei välttämättä osaa enää muutakaan kuin kirjoittaa
vaikkapa: joo. mutta tietysti monet alkaa kirjottaa ns. proosaa päivätyönsä päälle tai myöhällä iällä

tokkopa:niin

vaikkapa: monet esikoiskirjailijat on suht iäkkäitä eikä niillä oo mitään kirjoittamiselämäntapaa takana.
tokkopa:ehkä ne siksi onkin niin huonoja.

tokkopa:i kid, i kid; ne on, erno paasilinnan sanoin, eläneet sellaisen elämän että voi tulla kirjailijaksi. onkohan siinäkin sellainen ”nyt olen tehnyt 10+ vuotta tätä turhanpäiväistä työtä, pitäisiköhän minun…nuorena muistan kirjoitelleeni tarinoita…” ainakin aineelliset edellytykset ovat kohdallaan, jos on palkkatyö alla
tokkopa:ei synny mitään turhanpäiväisiä hyppyjä tuntemattomaan

vaikkapa: joo. kyllähän se tavallaan kateeksikin käy, näin ruohonjuurelta katsellen. toiset osaa olla sekä heinäsirkkoja että muurahaisia
vaikkapa:  mutta vaikka se kosmonautti-romaani, joka sai hs:n esikoispalkinnon sillon 2008, oli kai jonku lääkärin kirjottama
vaikkapa: oon lukenu sitä vain silmäillen, jossain divarissa, kun halvalla ois saanu, mutta kun sen tekstin mikrotaso oli niin tönkelöä, etten oikein uskonu jaksavani lukee sitä.  ja en usko että mikään juoniviritys pystyis palkitsemaan semmosen läpi kahlailua.

vaikkapa: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Katri+Lipson+Kosmonautti+Tammi+2008/1135241035278
vaikkapa: tossa on katkelma

tokkopa:joo, kyllä se mullakin lattioilla kirjastosta joskus pyöri, mutta ei tullut aloitettua

vaikkapa: ja kritiikit kiitteli tota vähäeleisyydestä ja eheydestä ja ties vaikka runollisuudestakin

tokkopa:mua vähän nyppii tuo venäjämeemi

vaikkapa:kristina carlson teki sen aikanaan hyvin siinä maan ääreen -kirjassa
vaikkapa: ja siitä ei oo tää meidän palkittu kirjallisuus edistynyt piirun vertaa, pikemminkin taantunut
tokkopa:ai teki vai
vaikkapa: no ainaki mun mielestä. se on paras tota meemiä mitä minoon lukenu. mut se on ilmestyny -99
kolmasmies: antikvaarista kamaa siis

tokkopa: mää en lukenut sitä, kun jari tervo haukkui sitä silloin muinoin. tervon omat lehmät oli muistaakseni ihan tosi kiltisti laitumella silloin

vaikkapa: haha, voi jari.
vaikkapa: emmä usko että sinä siitä välttämättä hirveesti tykkäät. se on semmosta eteeristä,hallittua, tyylikästä, draamallista ja slaavilaisen melankolista. mut se on niin hyvin hoidettu hommeli, että sillä on etenkin aikanaan ollut ihan vissi taiteellinen arvo. semmonen hiljasempi romaani

kolmasmies: vastikään telkkarissa esitetyn ohjelman perusteella tuli selväksi että tervo ei pidä kiltteilystä
vaikkapa: mutta en oikein usko, että sellasia tarvitaan kauheesti lisää.

tokkopa:mutta jos se on esimerkiksi heikompi kuin herra darwinin sormiharjoitus, niin..
vaikkapa: jari tervolla on tuhma naama. eiq.
vaikkapa: no emmä tiiä onko se heikompi, en oo verrannu. mutta kyllä tää romaanikirjallisuuden tila on aika hatuillaan kun joudun kuitenkin pitämään sitä darwin-kirjaa varsin hyvänä

tokkopa: me varmaan puhutaan nyt kotimaisesta proosasta, koska jos nyt miettii että luin viime vuonna joitain kymmeniä romaaneja ja se carlson oli sieltä heikoimmasta päästä

vaikkapa: kyllä me puhutaan kotimaisesta, eihän tähän alennustilaan nyt muuta maailmaa voi sotkea.

vaikkapa: mutta luitko kovin monta viime vuoden aikana kotimaista romaania

tokkopa:no niitä oli ehkä kolme. turkka hautala ja sit se sinervo varmaan tohon päälle. ihan oikeasti aika vaikea päättää, mikä niistä ois ollut paras

Written by vaikkapa

25 heinäkuun, 2010 at 10:54 am

Teos, teksti, tekele

leave a comment »

tokkopa: tossa rantaman blomberg-arviossa häiritsee ihan tuo loppu, kun se kokee selkeän kokoelmallisuuden puuttumisen jonkinlaisena miinuksena

vaikkapa: joo. siinä on tosi hyviä juttuja siinä arvostelussa kyllä.
vaikkapa: mutta mulle tuli tosta taas mieleen, että millastahan teosta kriitikot etsii. kun teos on muuten loistava, niin sitten siitä puuttuu jotain kokonaisuudellista.
vaikkapa: mikä on joka tapauksessa tosi hämärä alue

tokkopa: niin. ehkä ne peräänkuuluttavat jotain omaa fantasiaansa

vaikkapa: no sitä mää mietin
vaikkapa: kuulin kerran juha-heikki tihisen esitelmän kriitikon melankoliasta. se perustui sille, että kriitikko ei koskaan löydä etsimäänsä taideteosta
vaikkapa: ehkä se kuuluu jollain tavalla kritiikin luonteeseen, ehkä se on vain joku romanttinen jäänne.

tokkopa: eikö teoksen yhtenäisyys ole vähän oksymoroni, jos haluaa ajatella taidekokemusta muunakin kuin kapitalistisena haltuunottona

vaikkapa: no joo. ja sen lisäksi tässä on ihan praktinen pointti: teoksen hajanaisuudella nähdään jopa kokeellisia poetiikkoja myötäilevässä kirjoittelussa joku raja. en tajua miksi
vaikkapa: siis myönnetään, että on pyrittykin hajanaisuuteen, mutta kuitenkaan se ei kelpaa

tokkopa: niin, täähän on aika essentialistinen näkökulma loppujen lopuksi, tai siis että kokeellinen saa olla tietyissä rajoissa. ja eihän siinä, ehkä niin onkin, en minä tiedä
tokkopa: tässä se tuntuu nyt olevan kokoelmallisuuden säilymisen rajoissa

vaikkapa: ja kokoelmallisuuden säilyminen merkitsee taas sitten mitä?
vaikkapa: siis onko se joku kohta, jossa tavallisen ihmisen sisäinen tietokone lakkaa laskemasta, eikä teos pysy enää handussa kokonaisuutena

tokkopa: ensisijaisesti turvallisuutta, tietenkin. ihan jo perinteen painon vuoksi.
tokkopa: mitähän se aristoteles oikein sanoikaan ja onko sen jälkeen sanottu mitään painavampaa
tokkopa: kokoelmallisuus on tietysti vähän hassu termi, koska eikö se tavallaan viittaa juuri kokoelmaan erillisiä runoja, siis kokoelma

vaikkapa: hah, mitähän siitä aristoteleenkin järkkymättömyydestä pitäs ajatella. kun sen lausumat yleensä luetaan niin universaaleina, että ne on käytännössä latteuksia.

kolmasmies:  niin. totta kyllä, tokkopa. vähän niin kuin kyhäelmä

tokkopa: eli nykykatsannossa pitäisi varmaan puhua runoteoksesta tms.

kolmasmies: kyllä

tokkopa: koska kokoelmallisuus on aika long gone

vaikkapa: mutta mua ihmetyttää tää perinteen lähtökohta. se tunnettu ja tunnustettu perinne on ainakin suomalaisessa kirjallisuusskenessä korkeintaan samanikäinen kuin mummos.
vaikkapa: mä koitan kiertää nuo kokoelmallisuusongelmat sanomalla teos tai kirja. yritän jopa nykysin välttää sanomasta runoteokseksi tai runokirjaksi.
vaikkapa: koska sekin on jotenkin tarpeetonta
kolmasmies:  sinänsä tietysti kun sanat muuttuu ja niille voidaan antaa mitä merkityksiä vain niin on luonnollista että termejä ei mennä vaihtamaan. runoteokseksi nimittäninen olisi kuitenkin varsin hyvä juttu, hiukan juhlallinenkin nykyään

vaikkapa: teos-käsitehän sai kritiikkiä aikanaan siksi, että siihen liittyy joku suuruuden oletus. ja se, että se ois suljettu maailma.

tokkopa: niin, näistä kirjoista ja teoksista sun muista pääsisi varmaan aika nopeasti ranskisten äärelle
kolmasmies: vaikkapa, ai. millon?

vaikkapa: mutta musta siinä termissä on positiivista se pohja ”teko”-sanassa

vaikkapa: kolmasmies, ainaki sillon ku minä oon kouluni käyny. ei liian kauan mut ajat muuttuu nopeesti

tokkopa: missä kontekstissa se sai kritiikkiä? runoudessa? eli maalaus voi olla teos, romaani voi olla teos jne, mutta runo…teos ei voi olla teos?

kolmasmies: hehehee, tekstuaalinen väsäelmä aka tekele

vaikkapa: siis mikään teos ei voi olla teos ysäriläisen postmoderniparadigman läpäisemän ajattelun mukaan

tokkopa: ah, ai pomoparadigmaa

vaikkapa: koska teoksella on omalakinen auraattisuus, jota ei voi antaa yhdellekään tekstille

tokkopa: no joo, se on vähän eri kiisseli sitten

vaikkapa: postbarthesiaaninen kaunis triviaali maailma!

tokkopa: aattelin ihan sellaisessa sosiaalisen derogatorisessa mielessä

vaikkapa: no tiiä siitä sosiaalisesta
tokkopa: että romaani on taideteos mutta runokirja ei
vaikkapa: mutta nuo puhuntojen sensitiivisyydet on kyllä painettu aivoon ainakin mulle

tokkopa: mikä tuntuu vähän olevan toi nykyinen paradigma, koska julkisessa sfäärissä taideteos on se, mikä tekee rahaa

kolmasmies: jos runoteos on omalakinen niin kai sitä sentään voi puhua sen fysikaalisesta ilmentymästä, tai taloudellismateriaalisesta sellaisesta

Written by vaikkapa

22 heinäkuun, 2010 at 8:56 am

Alastomat hipit + Tuli&Savu

leave a comment »

vaikkapa: terve

tokkopa: tsau

tokkopa: http://www.kuopionkaupunkilehti.fi/Uutiset/Paivan-puheenaihe/Satoja-alastomia-hippeja-kokoontunut-Kuopion-lahimetsaan

vaikkapa: nii…
vaikkapa: kuulemma.
vaikkapa: mutta tuli&savuki tuli eilen

tokkopa: joo
tokkopa: meinaatko että sillä on yhteys tuohon hippikokoontumiseen

vaikkapa: täytyy olla.
vaikkapa: niillä on visuaalisen runouden lihallistumismiitti

tokkopa: onko visuaalisella runolla muka SATOJA harrastajia?

vaikkapa: miksei, mutta tuskin niistä on päälukua otettu kun ne ei tuota rahaa
vaikkapa: kapitalismi ei osaa laskea muuta.

tokkopa: runoilijat on siitä hyviä, että tarvitsee antaa vain peltotilkku, niin ne keksii kyllä jotain kivaa keskenään
tokkopa: saati sitten metsä
tokkopa: hitto vieköön sitä erilaisten sammalten määrää

vaikkapa: ja keppejä. käpyjä.
vaikkapa: jos ny kattoo tota uutta tulisavuakin, niin ei oo ollu tylsää.
vaikkapa: tosin taitaa myös graafisen suunnittelun opiskelijat osata laittaa keppejä x-asentoon.

tokkopa: mää tykkään tän kannen materiaalista
tokkopa: mulla tulee siitä jostain syystä mieleen autonrenkaat. tai palanut kumi. tai teollisuus.

vaikkapa: joo, se on aika kiva. mutta ei mulle kyllä tuu mitään noista mieleen vaan joku koulun työkirja
vaikkapa: jossain missälie ympäristöopin työkirjassa oli tommonen kansi, paksumpi kyllä

tokkopa: ehkä värimaailmassa on jotain samaa myös
tokkopa: sen verran värejä, ettei ole mustavalkoista, muttei kuitenkaan liikaa, ettei ole liian fantastista

vaikkapa: joo. vähän kaheksankytlukulainenhan se on. ei värikäällä tavalla, vaan tommonen monokromaattisen kirkas
vaikkapa: aamuvalossa otti miltei silmiin tuo sininen
vaikkapa: ja oli muuten viimein hyvä arvostelu haasjoen pääskysestä ja lepakosta
vaikkapa: siitä on ilmestyny tähän asti aika typerryttäviä tekstejä

tokkopa: rantama on varsin oiva kriitikko

tokkopa:tosin muistan vilkaisseeni aluksi vain sitä loppua, jossa on niitä lacan-juttuja ja miettineeni, että onkohan ollut zizekit kulutuksessa

vaikkapa: jaa, se loppukaneetti on vähän semmonen pinnallisehko vihjaus, että vois tän lukea tälleenkin. mutta ainakin tossa on hyvät lukuhorisontit.

Written by vaikkapa

21 heinäkuun, 2010 at 12:35 pm

Mäkijärven ja Mannisen moderni elämä

leave a comment »

vaikkapa: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+runous&rid=2004

tokkopa: ollaanko me tyytyväisiä?

vaikkapa: pakko olla.

sivullinen: ylittänyttä ei laiteta

sivullinen: jotenkin koominen tuo kritiikin tyylilaji

vaikkapa: mikä ei tarkota sitä, etteikö myötänolotuksen tunne valtaisi lukijan välillä, mutta jos se tapahtuu noin pitkässä tekstissä vain kolmesti, niin onhan se jo laatuteksti

vaikkapa: mutta kiiltomato on kyllä mokannu, koska tuo arvostelu koskee kahta kirjaa ja ne on laittanu vain futuraman otsikkoon

tokkopa: katsoin samaa. hauskaa, että tuossa kritiikissä on 2500 merkin pituinen kontekstualisointijakso alussa

vaikkapa: no tuo on aika pitkä kritiikki

tokkopa: nii

tokkopa: nettikritiikkien onni

sivullinen: hehe, tosiaan kontekstualisointi on pitkän kaavan mukaan mutta faktat sekaisin heti otsikon alla

vaikkapa: kuules, kritiikissä ei tartte olla nii nuuka faktoista!

sivullinen: muuhun ei voi kommentoida ankarasti. mutta faktojen pitäisi olla kohdillaan

sivullinen: tosin vika ei ole mäkijärven, luultavastikaan

tokkopa: ”Kirja on läpikotaisin moderni tyyliä ja sisältöä myöten. Kannessakin on kirjaimista tehty robotti.”

tokkopa: jotenkin lutunen lause. silti siinä voisi olla se oikea termikin, eli ASCII-grafiikka

vaikkapa: nää modernit ja jälkimodernit on kyllä aina vähä sekas

vaikkapa: mikshän niitä pitää käyttää

tokkopa: ”Vaikutteet ovat toisin sanoen hyvin nykyaikaisia, sillä tämän päivän maailmassa olleen innostuneita monesta asiasta yhtä aikaa.”

vaikkapa: öö, en tajua.

vaikkapa: ”Manninen vetää kaikista naruista. Välillä teksti on kuin suoraan teineille suunnatusta Demi-lehdestä (”millainen show on kyseessä, kun päähenkilöinä on mummo, kondomi & Idols-kilpailija, jonka demokraattinen unelma-ammatti on Orlando Bloom?”), toisinaan taas lähestytään aloitussitaatin kaltaista ”vakavaa” runoutta.”

vaikkapa: totakaan en ihan.

vaikkapa: kun ei tuo oo mistään demistä suoraan. ei ollenkaan. ihan eri teksti

vaikkapa: orlando bloomin mainitseminen ei ihan riitä

tokkopa: niin. ehkä demissä ruoditaan nykyään paljonkin demokraattisia unelma-ammatteja

vaikkapa: ja kai se demin unelma-ammatti ois ennemminki keira knightley

vaikkapa: ”Tekstimassasta saa paremmin otteen, kun ymmärtää osioiden välisen rytmityksen ja logiikan. ”

tokkopa: no kyllä se bloomin harjaaminen ja hively työstä kävisi

vaikkapa: nyt ois kriitikolla paikka loistaa ja kertoa mikä se rytmitys ja logiikka on, mutta tärväs.

vaikkapa: joo, kävis. kauralimaa orlandolle ja letitys häntäjouhiin, ai että.

vaikkapa: eiks ketään muuten vaivaa että virginia woolfilla on orlando ja joycella leopold bloom.

tokkopa: niin, siinä kyllä selkeästi on tietty logiikka niiden osastojen välillä

tokkopa: mutta enkai mää sitä nyt mee paljastamaan

vaikkapa: no voi olla, mutta ois just kriitikon homma kuvailla sitä jotenkin

tokkopa: mää luulen, että se menisi liian syvälle tasolle. varsinkin jos suhteuttaa yleisesti suomalaiseen kirjallisuuskritiikkiin.

tokkopa: sitten ei pelattaisikaan enää niin suorasti yleisillä väitelauseilla

tokkopa: sen sijaan voi sanoa että ”Manninen kirjoittaa suomalaisesta innovaatioyhteiskunnasta, joka koostuu puhuvista roskiksista, poliittisesta korrektiudesta, nöyristelystä, kohoavista veroista ja sisäsiististä runoudesta. Manninen kirjoittaa kaikkea tätä vastaan.”

vaikkapa: …

vaikkapa: mutta tuo on siitä kirjan esittelytekstistä, miks toistaa sitä

vaikkapa: tää on tietysti kritiikin yleinen piirre, emmä siitä mäkijärveä syytä

tokkopa: niin. mäkijävellä on ollut sinänsä kyllä ihan hyviä yleisesityksiä kiiltomadossa, nimenomaan tuosta vähän ”kokeellisemmasta” osastosta

tokkopa: tää on jännä väite: ”Kukaan ei kirjoita samalla tavalla kuin Manninen, tai tarkemmin: kukaan ei ammenna samasta lähteestä kuin hän.”

tokkopa: mistäköhän sitten tytti heikkinen tai harry salmenniemi ammentaa? tai tätä nykyä aika moni muukin?

tokkopa: ”säkeiden” kritiikkiä kohden tää touhu tuntuu redusoituvan siihen ”yhteiskunnallisuutteen” ihan tyystin

tokkopa: oikeastaan se varsinainen runous ja teksti unohdetaan kokonaan ja luetellaan vain mahdollisia agendoja. näinhän tehdään proosakritiikeissä kautta linjan

tokkopa: tossa kritiikissä on kolmetoistatuhatta merkkiä

tokkopa: siitä varsinaista tekstiä käsittelevää on ehkä noiden runositaattien verran.

tokkopa: kai se niin on, että tollainen yhteiskunnallinen eetos on se, mikä lukijaan uppoaa, mutta eikö tätä olla nyt vähän koetettu kyseenalaistaa kriitikkopuheenvuoroissa?

tokkopa: eihän nuo kritiikit tarkoita enää yhtään mitään, jos ne ei tue teorioitaan tekstianalyyseilla

vaikkapa: 13000 merkkiä, huh.

vaikkapa: tuo säkeiden kritiikki mua eniten harmittaa

vaikkapa: niiden ja futuraman metristen osioiden suhteen pätee se, ettei ”kukaan” kirjoita kuten manninen

vaikkapa: mutta sekin vain rajauksella

vaikkapa: tuossa on tosiaan aika harmillista semmonen tendenssimäisyys

vaikkapa: ja tuo 13000 merkin laajuus on jo pienen esseen mitta.

vaikkapa: että siinä jo olettaiskin, että olis enempi tekstianalyysia.

vaikkapa: tuossahan on vain mausteeksi noita sitaatteja, jotka kriitikko vuorostaan maustaa jollain johan nyt kantkin haudassaan kääntyisi

vaikkapa: mutta siis mä nyt puolustan tota kritiikkiä sillä, että kyllähän t.mannisen kirjat on varsin poikkeuksellisia suomalaisessa runoskenessä ja sitä ei oo kauheesti hahmotettu aiemmin.
vaikkapa: joten pojot siitä mäkijärvelle.

tokkopa: niin…kehtaatko väittää, että tämä on parempi kuin se taannoinen jani vanhalan kritiikkki?!

tokkopa: säälihän tässä nyt onkin se, että periaatteessa meillä ois tässä esseemittainen teksti teemu mannisen kahdesta kirjasta, mutta siitä on valitettavan paljon löysää ja tautologista

vaikkapa: sikäli on, että tässä annetaan kohteelle rohkeasti joku merkitys. sikäli huonompi, että vanhalan tekstissä oli enemmän kriitikon omaa panosta, tuntu että se tosiaan kirjotti sen kritiikin eikä vain pannu asioita päläpälä pinoon

vaikkapa: sepä se.

vaikkapa: no, kriitikot valittaa aina suppeista merkkimääristä, mutta mitä ne sitten tekee kun ne saa merkkejä

vaikkapa: ihan oikeutettua väittää, että rajallinen tila voi myös terästää tekstiä

vaikkapa: sääli vaan sitäkään ei usein tapahdu, se ainoastaan sähkemäistää sitä

tokkopa: google sanoo että jani vanhala tutkii heideggeria. se saattaa selittää muutamia asioita siinä kritiikissä, jos halutaan tehdä yleistäviä ja kyseenalaisia väitteitä. mutta ehkä se on teemana.

tokkopa: sinänsä se lyhyt teksti sanoi melkein enemmän kritiikin mielessä tuosta kokoelmasta. sekin myönsi sen yhteiskunnallisuuden ja tietyn eetoksen, mutta myös vähän kyseenalaisti sitä.

tokkopa: tai jotain. no okei, luin sen kritiikin kerran ja siitäkin on jo ainakin monta päivää!

vaikkapa: mietin just että pitäskö kaivaa

tokkopa: ei sekään tekstuaalisesti hirveästi mitään kaivanut

vaikkapa: ei kaivanutkaan. mutta onko se ylipäänsä liikaa odotettu kritiikiltä?

vaikkapa: tietty siinäkin oli monta piirrettä joista en tykänny, esim. se luokkakuva-metafora ja semmonen yleinen väsynyt sävy, mutta kaipa mä ymmärrän, että heidegger-tutkijan mielenmaisemaa leimaa tietty ennui

tokkopa: no, ei sitä kyllä päivälehtikritiikin tilaan mahdu

tokkopa: siihen merkkimäärään pystyy katselemaan vähän syvemmin ehkä kahta sitaattia

vaikkapa: joo, ei nii. toisaalta siinäkin olis enemmän mahdollisuuksia, jos kriitikko päättäis rohkeesti jättää esim sen alun esittelytekstin pois.

vaikkapa: tai lyhentää kovasti

vaikkapa: mutta jostain syystä kiiltomato-kritiikit ei oo päivälehtiä kummempia, vaikka niissä ei oo merkkimääräistä rajoitusta

vaikkapa: niissäkin on aniharvassa mitään tekstuaalista kaivamista

vaikkapa: itse asiassa essi henrikssonin teksti tytti heikkisen ”varjot astronauteista” oli mun mielestä hyvä.

tokkopa: onko meillä tässä nyt joku tosi kääpäinen analogia kapitalistisesta vapaudesta ”tehdä ihan mitä tahansa”?

vaikkapa: no vedä ny se analogia kunnialliseen loppuunsa

tokkopa: miks mun pitää, jos esakaan kerta ei

vaikkapa: jahs. happiness is a loaded gun.

Written by tokkopa

19 heinäkuun, 2010 at 1:50 pm