P A T A L O N I A

dialogeja taiteesta

Archive for the ‘vesa rantama’ Category

Teos, teksti, tekele

leave a comment »

tokkopa: tossa rantaman blomberg-arviossa häiritsee ihan tuo loppu, kun se kokee selkeän kokoelmallisuuden puuttumisen jonkinlaisena miinuksena

vaikkapa: joo. siinä on tosi hyviä juttuja siinä arvostelussa kyllä.
vaikkapa: mutta mulle tuli tosta taas mieleen, että millastahan teosta kriitikot etsii. kun teos on muuten loistava, niin sitten siitä puuttuu jotain kokonaisuudellista.
vaikkapa: mikä on joka tapauksessa tosi hämärä alue

tokkopa: niin. ehkä ne peräänkuuluttavat jotain omaa fantasiaansa

vaikkapa: no sitä mää mietin
vaikkapa: kuulin kerran juha-heikki tihisen esitelmän kriitikon melankoliasta. se perustui sille, että kriitikko ei koskaan löydä etsimäänsä taideteosta
vaikkapa: ehkä se kuuluu jollain tavalla kritiikin luonteeseen, ehkä se on vain joku romanttinen jäänne.

tokkopa: eikö teoksen yhtenäisyys ole vähän oksymoroni, jos haluaa ajatella taidekokemusta muunakin kuin kapitalistisena haltuunottona

vaikkapa: no joo. ja sen lisäksi tässä on ihan praktinen pointti: teoksen hajanaisuudella nähdään jopa kokeellisia poetiikkoja myötäilevässä kirjoittelussa joku raja. en tajua miksi
vaikkapa: siis myönnetään, että on pyrittykin hajanaisuuteen, mutta kuitenkaan se ei kelpaa

tokkopa: niin, täähän on aika essentialistinen näkökulma loppujen lopuksi, tai siis että kokeellinen saa olla tietyissä rajoissa. ja eihän siinä, ehkä niin onkin, en minä tiedä
tokkopa: tässä se tuntuu nyt olevan kokoelmallisuuden säilymisen rajoissa

vaikkapa: ja kokoelmallisuuden säilyminen merkitsee taas sitten mitä?
vaikkapa: siis onko se joku kohta, jossa tavallisen ihmisen sisäinen tietokone lakkaa laskemasta, eikä teos pysy enää handussa kokonaisuutena

tokkopa: ensisijaisesti turvallisuutta, tietenkin. ihan jo perinteen painon vuoksi.
tokkopa: mitähän se aristoteles oikein sanoikaan ja onko sen jälkeen sanottu mitään painavampaa
tokkopa: kokoelmallisuus on tietysti vähän hassu termi, koska eikö se tavallaan viittaa juuri kokoelmaan erillisiä runoja, siis kokoelma

vaikkapa: hah, mitähän siitä aristoteleenkin järkkymättömyydestä pitäs ajatella. kun sen lausumat yleensä luetaan niin universaaleina, että ne on käytännössä latteuksia.

kolmasmies:  niin. totta kyllä, tokkopa. vähän niin kuin kyhäelmä

tokkopa: eli nykykatsannossa pitäisi varmaan puhua runoteoksesta tms.

kolmasmies: kyllä

tokkopa: koska kokoelmallisuus on aika long gone

vaikkapa: mutta mua ihmetyttää tää perinteen lähtökohta. se tunnettu ja tunnustettu perinne on ainakin suomalaisessa kirjallisuusskenessä korkeintaan samanikäinen kuin mummos.
vaikkapa: mä koitan kiertää nuo kokoelmallisuusongelmat sanomalla teos tai kirja. yritän jopa nykysin välttää sanomasta runoteokseksi tai runokirjaksi.
vaikkapa: koska sekin on jotenkin tarpeetonta
kolmasmies:  sinänsä tietysti kun sanat muuttuu ja niille voidaan antaa mitä merkityksiä vain niin on luonnollista että termejä ei mennä vaihtamaan. runoteokseksi nimittäninen olisi kuitenkin varsin hyvä juttu, hiukan juhlallinenkin nykyään

vaikkapa: teos-käsitehän sai kritiikkiä aikanaan siksi, että siihen liittyy joku suuruuden oletus. ja se, että se ois suljettu maailma.

tokkopa: niin, näistä kirjoista ja teoksista sun muista pääsisi varmaan aika nopeasti ranskisten äärelle
kolmasmies: vaikkapa, ai. millon?

vaikkapa: mutta musta siinä termissä on positiivista se pohja ”teko”-sanassa

vaikkapa: kolmasmies, ainaki sillon ku minä oon kouluni käyny. ei liian kauan mut ajat muuttuu nopeesti

tokkopa: missä kontekstissa se sai kritiikkiä? runoudessa? eli maalaus voi olla teos, romaani voi olla teos jne, mutta runo…teos ei voi olla teos?

kolmasmies: hehehee, tekstuaalinen väsäelmä aka tekele

vaikkapa: siis mikään teos ei voi olla teos ysäriläisen postmoderniparadigman läpäisemän ajattelun mukaan

tokkopa: ah, ai pomoparadigmaa

vaikkapa: koska teoksella on omalakinen auraattisuus, jota ei voi antaa yhdellekään tekstille

tokkopa: no joo, se on vähän eri kiisseli sitten

vaikkapa: postbarthesiaaninen kaunis triviaali maailma!

tokkopa: aattelin ihan sellaisessa sosiaalisen derogatorisessa mielessä

vaikkapa: no tiiä siitä sosiaalisesta
tokkopa: että romaani on taideteos mutta runokirja ei
vaikkapa: mutta nuo puhuntojen sensitiivisyydet on kyllä painettu aivoon ainakin mulle

tokkopa: mikä tuntuu vähän olevan toi nykyinen paradigma, koska julkisessa sfäärissä taideteos on se, mikä tekee rahaa

kolmasmies: jos runoteos on omalakinen niin kai sitä sentään voi puhua sen fysikaalisesta ilmentymästä, tai taloudellismateriaalisesta sellaisesta

Mainokset

Written by vaikkapa

heinäkuu 22, 2010 at 8:56 am

Alastomat hipit + Tuli&Savu

leave a comment »

vaikkapa: terve

tokkopa: tsau

tokkopa: http://www.kuopionkaupunkilehti.fi/Uutiset/Paivan-puheenaihe/Satoja-alastomia-hippeja-kokoontunut-Kuopion-lahimetsaan

vaikkapa: nii…
vaikkapa: kuulemma.
vaikkapa: mutta tuli&savuki tuli eilen

tokkopa: joo
tokkopa: meinaatko että sillä on yhteys tuohon hippikokoontumiseen

vaikkapa: täytyy olla.
vaikkapa: niillä on visuaalisen runouden lihallistumismiitti

tokkopa: onko visuaalisella runolla muka SATOJA harrastajia?

vaikkapa: miksei, mutta tuskin niistä on päälukua otettu kun ne ei tuota rahaa
vaikkapa: kapitalismi ei osaa laskea muuta.

tokkopa: runoilijat on siitä hyviä, että tarvitsee antaa vain peltotilkku, niin ne keksii kyllä jotain kivaa keskenään
tokkopa: saati sitten metsä
tokkopa: hitto vieköön sitä erilaisten sammalten määrää

vaikkapa: ja keppejä. käpyjä.
vaikkapa: jos ny kattoo tota uutta tulisavuakin, niin ei oo ollu tylsää.
vaikkapa: tosin taitaa myös graafisen suunnittelun opiskelijat osata laittaa keppejä x-asentoon.

tokkopa: mää tykkään tän kannen materiaalista
tokkopa: mulla tulee siitä jostain syystä mieleen autonrenkaat. tai palanut kumi. tai teollisuus.

vaikkapa: joo, se on aika kiva. mutta ei mulle kyllä tuu mitään noista mieleen vaan joku koulun työkirja
vaikkapa: jossain missälie ympäristöopin työkirjassa oli tommonen kansi, paksumpi kyllä

tokkopa: ehkä värimaailmassa on jotain samaa myös
tokkopa: sen verran värejä, ettei ole mustavalkoista, muttei kuitenkaan liikaa, ettei ole liian fantastista

vaikkapa: joo. vähän kaheksankytlukulainenhan se on. ei värikäällä tavalla, vaan tommonen monokromaattisen kirkas
vaikkapa: aamuvalossa otti miltei silmiin tuo sininen
vaikkapa: ja oli muuten viimein hyvä arvostelu haasjoen pääskysestä ja lepakosta
vaikkapa: siitä on ilmestyny tähän asti aika typerryttäviä tekstejä

tokkopa: rantama on varsin oiva kriitikko

tokkopa:tosin muistan vilkaisseeni aluksi vain sitä loppua, jossa on niitä lacan-juttuja ja miettineeni, että onkohan ollut zizekit kulutuksessa

vaikkapa: jaa, se loppukaneetti on vähän semmonen pinnallisehko vihjaus, että vois tän lukea tälleenkin. mutta ainakin tossa on hyvät lukuhorisontit.

Written by vaikkapa

heinäkuu 21, 2010 at 12:35 pm