Mäkijärven ja Mannisen moderni elämä

vaikkapa: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+runous&rid=2004

tokkopa: ollaanko me tyytyväisiä?

vaikkapa: pakko olla.

sivullinen: ylittänyttä ei laiteta

sivullinen: jotenkin koominen tuo kritiikin tyylilaji

vaikkapa: mikä ei tarkota sitä, etteikö myötänolotuksen tunne valtaisi lukijan välillä, mutta jos se tapahtuu noin pitkässä tekstissä vain kolmesti, niin onhan se jo laatuteksti

vaikkapa: mutta kiiltomato on kyllä mokannu, koska tuo arvostelu koskee kahta kirjaa ja ne on laittanu vain futuraman otsikkoon

tokkopa: katsoin samaa. hauskaa, että tuossa kritiikissä on 2500 merkin pituinen kontekstualisointijakso alussa

vaikkapa: no tuo on aika pitkä kritiikki

tokkopa: nii

tokkopa: nettikritiikkien onni

sivullinen: hehe, tosiaan kontekstualisointi on pitkän kaavan mukaan mutta faktat sekaisin heti otsikon alla

vaikkapa: kuules, kritiikissä ei tartte olla nii nuuka faktoista!

sivullinen: muuhun ei voi kommentoida ankarasti. mutta faktojen pitäisi olla kohdillaan

sivullinen: tosin vika ei ole mäkijärven, luultavastikaan

tokkopa: ”Kirja on läpikotaisin moderni tyyliä ja sisältöä myöten. Kannessakin on kirjaimista tehty robotti.”

tokkopa: jotenkin lutunen lause. silti siinä voisi olla se oikea termikin, eli ASCII-grafiikka

vaikkapa: nää modernit ja jälkimodernit on kyllä aina vähä sekas

vaikkapa: mikshän niitä pitää käyttää

tokkopa: ”Vaikutteet ovat toisin sanoen hyvin nykyaikaisia, sillä tämän päivän maailmassa olleen innostuneita monesta asiasta yhtä aikaa.”

vaikkapa: öö, en tajua.

vaikkapa: ”Manninen vetää kaikista naruista. Välillä teksti on kuin suoraan teineille suunnatusta Demi-lehdestä (”millainen show on kyseessä, kun päähenkilöinä on mummo, kondomi & Idols-kilpailija, jonka demokraattinen unelma-ammatti on Orlando Bloom?”), toisinaan taas lähestytään aloitussitaatin kaltaista ”vakavaa” runoutta.”

vaikkapa: totakaan en ihan.

vaikkapa: kun ei tuo oo mistään demistä suoraan. ei ollenkaan. ihan eri teksti

vaikkapa: orlando bloomin mainitseminen ei ihan riitä

tokkopa: niin. ehkä demissä ruoditaan nykyään paljonkin demokraattisia unelma-ammatteja

vaikkapa: ja kai se demin unelma-ammatti ois ennemminki keira knightley

vaikkapa: ”Tekstimassasta saa paremmin otteen, kun ymmärtää osioiden välisen rytmityksen ja logiikan. ”

tokkopa: no kyllä se bloomin harjaaminen ja hively työstä kävisi

vaikkapa: nyt ois kriitikolla paikka loistaa ja kertoa mikä se rytmitys ja logiikka on, mutta tärväs.

vaikkapa: joo, kävis. kauralimaa orlandolle ja letitys häntäjouhiin, ai että.

vaikkapa: eiks ketään muuten vaivaa että virginia woolfilla on orlando ja joycella leopold bloom.

tokkopa: niin, siinä kyllä selkeästi on tietty logiikka niiden osastojen välillä

tokkopa: mutta enkai mää sitä nyt mee paljastamaan

vaikkapa: no voi olla, mutta ois just kriitikon homma kuvailla sitä jotenkin

tokkopa: mää luulen, että se menisi liian syvälle tasolle. varsinkin jos suhteuttaa yleisesti suomalaiseen kirjallisuuskritiikkiin.

tokkopa: sitten ei pelattaisikaan enää niin suorasti yleisillä väitelauseilla

tokkopa: sen sijaan voi sanoa että ”Manninen kirjoittaa suomalaisesta innovaatioyhteiskunnasta, joka koostuu puhuvista roskiksista, poliittisesta korrektiudesta, nöyristelystä, kohoavista veroista ja sisäsiististä runoudesta. Manninen kirjoittaa kaikkea tätä vastaan.”

vaikkapa: …

vaikkapa: mutta tuo on siitä kirjan esittelytekstistä, miks toistaa sitä

vaikkapa: tää on tietysti kritiikin yleinen piirre, emmä siitä mäkijärveä syytä

tokkopa: niin. mäkijävellä on ollut sinänsä kyllä ihan hyviä yleisesityksiä kiiltomadossa, nimenomaan tuosta vähän ”kokeellisemmasta” osastosta

tokkopa: tää on jännä väite: ”Kukaan ei kirjoita samalla tavalla kuin Manninen, tai tarkemmin: kukaan ei ammenna samasta lähteestä kuin hän.”

tokkopa: mistäköhän sitten tytti heikkinen tai harry salmenniemi ammentaa? tai tätä nykyä aika moni muukin?

tokkopa: ”säkeiden” kritiikkiä kohden tää touhu tuntuu redusoituvan siihen ”yhteiskunnallisuutteen” ihan tyystin

tokkopa: oikeastaan se varsinainen runous ja teksti unohdetaan kokonaan ja luetellaan vain mahdollisia agendoja. näinhän tehdään proosakritiikeissä kautta linjan

tokkopa: tossa kritiikissä on kolmetoistatuhatta merkkiä

tokkopa: siitä varsinaista tekstiä käsittelevää on ehkä noiden runositaattien verran.

tokkopa: kai se niin on, että tollainen yhteiskunnallinen eetos on se, mikä lukijaan uppoaa, mutta eikö tätä olla nyt vähän koetettu kyseenalaistaa kriitikkopuheenvuoroissa?

tokkopa: eihän nuo kritiikit tarkoita enää yhtään mitään, jos ne ei tue teorioitaan tekstianalyyseilla

vaikkapa: 13000 merkkiä, huh.

vaikkapa: tuo säkeiden kritiikki mua eniten harmittaa

vaikkapa: niiden ja futuraman metristen osioiden suhteen pätee se, ettei ”kukaan” kirjoita kuten manninen

vaikkapa: mutta sekin vain rajauksella

vaikkapa: tuossa on tosiaan aika harmillista semmonen tendenssimäisyys

vaikkapa: ja tuo 13000 merkin laajuus on jo pienen esseen mitta.

vaikkapa: että siinä jo olettaiskin, että olis enempi tekstianalyysia.

vaikkapa: tuossahan on vain mausteeksi noita sitaatteja, jotka kriitikko vuorostaan maustaa jollain johan nyt kantkin haudassaan kääntyisi

vaikkapa: mutta siis mä nyt puolustan tota kritiikkiä sillä, että kyllähän t.mannisen kirjat on varsin poikkeuksellisia suomalaisessa runoskenessä ja sitä ei oo kauheesti hahmotettu aiemmin.
vaikkapa: joten pojot siitä mäkijärvelle.

tokkopa: niin…kehtaatko väittää, että tämä on parempi kuin se taannoinen jani vanhalan kritiikkki?!

tokkopa: säälihän tässä nyt onkin se, että periaatteessa meillä ois tässä esseemittainen teksti teemu mannisen kahdesta kirjasta, mutta siitä on valitettavan paljon löysää ja tautologista

vaikkapa: sikäli on, että tässä annetaan kohteelle rohkeasti joku merkitys. sikäli huonompi, että vanhalan tekstissä oli enemmän kriitikon omaa panosta, tuntu että se tosiaan kirjotti sen kritiikin eikä vain pannu asioita päläpälä pinoon

vaikkapa: sepä se.

vaikkapa: no, kriitikot valittaa aina suppeista merkkimääristä, mutta mitä ne sitten tekee kun ne saa merkkejä

vaikkapa: ihan oikeutettua väittää, että rajallinen tila voi myös terästää tekstiä

vaikkapa: sääli vaan sitäkään ei usein tapahdu, se ainoastaan sähkemäistää sitä

tokkopa: google sanoo että jani vanhala tutkii heideggeria. se saattaa selittää muutamia asioita siinä kritiikissä, jos halutaan tehdä yleistäviä ja kyseenalaisia väitteitä. mutta ehkä se on teemana.

tokkopa: sinänsä se lyhyt teksti sanoi melkein enemmän kritiikin mielessä tuosta kokoelmasta. sekin myönsi sen yhteiskunnallisuuden ja tietyn eetoksen, mutta myös vähän kyseenalaisti sitä.

tokkopa: tai jotain. no okei, luin sen kritiikin kerran ja siitäkin on jo ainakin monta päivää!

vaikkapa: mietin just että pitäskö kaivaa

tokkopa: ei sekään tekstuaalisesti hirveästi mitään kaivanut

vaikkapa: ei kaivanutkaan. mutta onko se ylipäänsä liikaa odotettu kritiikiltä?

vaikkapa: tietty siinäkin oli monta piirrettä joista en tykänny, esim. se luokkakuva-metafora ja semmonen yleinen väsynyt sävy, mutta kaipa mä ymmärrän, että heidegger-tutkijan mielenmaisemaa leimaa tietty ennui

tokkopa: no, ei sitä kyllä päivälehtikritiikin tilaan mahdu

tokkopa: siihen merkkimäärään pystyy katselemaan vähän syvemmin ehkä kahta sitaattia

vaikkapa: joo, ei nii. toisaalta siinäkin olis enemmän mahdollisuuksia, jos kriitikko päättäis rohkeesti jättää esim sen alun esittelytekstin pois.

vaikkapa: tai lyhentää kovasti

vaikkapa: mutta jostain syystä kiiltomato-kritiikit ei oo päivälehtiä kummempia, vaikka niissä ei oo merkkimääräistä rajoitusta

vaikkapa: niissäkin on aniharvassa mitään tekstuaalista kaivamista

vaikkapa: itse asiassa essi henrikssonin teksti tytti heikkisen ”varjot astronauteista” oli mun mielestä hyvä.

tokkopa: onko meillä tässä nyt joku tosi kääpäinen analogia kapitalistisesta vapaudesta ”tehdä ihan mitä tahansa”?

vaikkapa: no vedä ny se analogia kunnialliseen loppuunsa

tokkopa: miks mun pitää, jos esakaan kerta ei

vaikkapa: jahs. happiness is a loaded gun.

Advertisement