Kritiikin looginen apparaatti

vaikkapa: oli muuten ihan mahtavaa raisamattila-dadaa hesarissa tänään

vaikkapa: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Friikkisirkus+saapui+kaupunkiin/HS20110106SI1KU0356s

tokkopa: iih

tokkopa: ylipitkä runokirja! mahtavaa. teos taatusti perustelee normista poikkeavan pituutensa upeasti.

vaikkapa: sen lisäksi, että tuo välipakan kirja on lainausten perusteella ihan paska

vaikkapa: ja mitä tuo viimenen lause tarkottaa, mitä

vaikkapa: ihanku mervi kantokorven fraseologia ois yhdistetty jukka koskelaisen logiikkaan ja maustettu raisa mattilan omilla käsittämättömillä välimerkeillä

tokkopa: miks toi on kappaloitu noin? monta yhden lauseen kappaletta keskellä kritiikkiä.

tokkopa: vai onko mulla selaimen asetukset sekaisin. vai onko se kokeellinen kritiikki?

vaikkapa: emmä sitä ymmärrä, se voi liittyä taittoonkin

vaikkapa: sama se mun selaimessa on. se on luult toimituksen työtä, tuskin kukaan sentään tollasta tekee omalle tekstilleen

vaikkapa: mutta tuo passiivin käyttö, voi jestas.

vaikkapa: tekijän kuoleman terminaalivaihe

vaikkapa: ”Tämän päivän perhe taas on tietokonepeli: ”Äiti on vähän väsynyt. Anna äidille virtuaalihali.”

tokkopa: voi pojat.

tokkopa: ”Välillä runoilijalta lohkeaa tarkka näky. ”Ehkä ihmisen on aina riiputtava jossakin, / hellyydessä tai hurmiossa raiteilla tai ristillä…”

tokkopa: ”Toisinaan väsyneempi aforismi. ”Kuljeskelen kuin Jumala yöpaidassaan kaiken päivää, / odotan ihmettä vaikka olen se itse.”

tokkopa: millä ihmeen perusteella tää väsynyt kakkonen on väsyneempi kuin tuo väsynyt ykkönen

vaikkapa: heh, just sitä olin kysymässä

vaikkapa: ja millä perusteella kumpikaan noista on sen  väsyneempi kuin se loppuun laitettu ylipitkä lainaus täysin lamesta runosta?

tokkopa: ja joo, tuo viimeinen lause on upea: ”Kokoelman etevin teksti aivan kuin tiivistää edellä sanotun, ja myös perässä seuraavan.”

vaikkapa: ja miten ihminen riippuu hellyydessä tai hurmiossa raiteilla?

vaikkapa: tuo viimenen lause minusta liittyy siihen koskelaislogiikkaan. sillä on aina semmosia alku on vauhdikas, keskikohta venyy, lopussa kiitos seisoo ja edellä sanottu korvaa vielä edempänä sanotun koska loppu lerpahtaa mutta alku on vaikeaa.

tokkopa: niin rikoksessa ja rangaistuksessa kuin hyvässä ja pahassakin voi runoudessa liitää mielikuvituksen siivillä ikään kuin unissa

vaikkapa: uhh. yksin oot sinä ihminen mielikuvituksen siivillä yyhyyksin.

tokkopa: joo, mutta onhan se myös todellisuuden hämärtävää runoutta jo itsessään. ”kokoelman etevin” voi lukea ”kokoelman etenevin”, jolloin päästään perässä/seuraava-kronologiajanalle!

tokkopa: tai oikeammin: ’etevin’ IMPLIKOI ’etenevin’, sisältää sen LUPAUKSENA, kuin KUISKAUKSENA

vaikkapa: puhdasta skolastiikkaa. onneks kehäpäätelmillä on hieno tapa nollata itsensä tai syödä oma häntänsä.

vaikkapa: mitä kritiikistä pitäs muuten ylipäänsä tajuta

tokkopa: nii se on se oh brother. eiku our brother. our bros. euribor. ouriboring. ouriporous.

vaikkapa: kuvaisko tuo nyt sitä kirjaa, sanooko se siitä mitään. euroboring.

tokkopa: no mää itse asiassa näkisin että tuo kritiikki täyttää tehtävänsä mun aikani säästäjänä, koska ainakaan noiden sitaattien perusteella en tule välipakan kirjaa lukemaan. huomaan niistä, että ei ole minun härkien kaukaloni heiniä.

tokkopa: okei, sen voisi todentaa kaupassa pläräämälläkin, mutta menen kirjakauppaan vain jos sokkarin kosmetiikkaosasto on jo muutamaa minuuttia aiemmin höyrystänyt kaiken toivon elämästäni

vaikkapa: mut eiks sitä varten vois jättää kaiken kriitikon kirjottaman pois?

vaikkapa: pelkät lainaukset riittäs

tokkopa: se taas olettaisi sen, että lukijat osaisivat ajatella itse

vaikkapa: ou hitsi, se ei kyllä kuulu sanomalehtien nykyajatteluun

tokkopa: hei, nyt ei kyllä aleta mollata sanomalehtiä tai salusjärvi on taas pian kommentoimassa meitä

vaikkapa: ehkä tuo mattilan tekstin lukeminen edellyttäski jotain saumatonta ja ajattelusta vapaata flow’ta

vaikkapa: näh, ei yks mies patalonian persiissä sanomalehtiä pelasta ❤

vaikkapa: ainakaan MEILTÄ.

tokkopa: mutta toisaalta nuo saattaa olla ainoat runorivit, joita kulttuurisivujen lukijat lukevat

tokkopa: okei, niitä ei ilmeisesti lue muut kuin kirjailijat

vaikkapa: eläs ny, kyllä suomessa on niin paljo kirjailijoita

vaikkapa: että ihan mukava yleisö siinä jo on

vaikkapa:> ja sit on myös kirjanostajia. aina niitä on muutamia liikkeellä tosimielellä. joku ne 25-45 e maksavat uutuuskirjat sieltä kaupasta pois kiikuttaa

Advertisement

kokonaisuus luovii kulttuurisesti laajalle – sekvenssikuvastoa bryggerin asteroideista

tokkopa: näihin kuviin, näihin mittoihin

vaikkapa: ai sä luit sen tänkertasen brygger-arvostelun
tokkopa: juuri lueskelen. siinähän on heti alkuunsa avaruusromutematiikkaa, kun poesia on kaupallisuuden ulkokehällä
vaikkapa: mm, tuo on hienoa, että laajentaa teoksen metaforiikkaa kritiikkiinsä
tokkopa: ja tuo kuva on varsin hyvä, teemaan istuva sekin. tosin en ole ihan varma paistaako se aurinko runoilijan perseestä vai falloksesta. se voi olla myös vahinko, haja-meteoriitti

vaikkapa: kuvateksti sanoo että ”pitää geometrisista muodoista”.  kyllä siinä on joku viesti

tokkopa: nyt on sen verran myönnettävä, etten ole lukenut tuota kokoelmaa vielä

viidesmies: joo. tuo kaupallisuuden mainitseminen on kyllä niin tekopyhää

tokkopa: vähän tekisi mieli sanoa ettei myöskään tämän kritiikin tekijä. kuin lukisi innokasta esittelytekstiä.

vaikkapa: mä oon lukenu sen kirjan. mut en oo ihan varma onko kritiikin tekijä. kyllä se on lukenu sisällysluettelon ainaki.

tokkopa: tulee mieleen, että kriitikko on haistellut että nyt ollaan jonkin jännän ja nuorekkaan äärellä, mutta ei varsinaisesti itse tiedä että miksi se on jännää ja nuorekasta. typeriä adjektiiveja. sanotaan mieluummin vaikka bombastista ja kuranttia. se mitä jään kaipaamaan tähän kritiikkiin, on henkilökohtainen lukijasuhde,  ja edes yksi yritys analyysiin; miten poetiikka rakentuu. kritiikissä esimerkiksi listataan paljon englanninkielisiä lauseita, mutta ei pohdita sitä, mikä niistä tekee runoutta, jos tekee
vaikkapa: joo. se jää tosi epäselväksi lukijallekin. tuo on huono tapa ylistää yhtään mitään
tokkopa: tässä on shakkilauta, avaruus ja flarf ja tässä on pahvilaatikko. pistäkää sinne ja ravistakaa.

vaikkapa: sama ku ottas jonku progelevyn, luettelis sen piisien nimet. mehustelis siinä samalla, että aiku tää on mahtava, no tää on täyteraita, mutta sitte taas on ihan super.

vaikkapa: eikä kauheesti valkene mikä siinä on mahtavaa ja mitä se on

tokkopa: tietysti aika hankala avata lyhyessä tilassa tuollaisia päivänpolttavia runomuotijuttuja ja varsinkin noin..ehm..proseduraalista kokoelmaa?

vaikkapa: onhan se, mutta onkohan tossa ees yritystä. voishan koittaa aina valita jonkun tiukan kulman siihen
tokkopa: en lainkaan kadehdi niitä, jotka joutuvat pieneen tilaan kritikoimaan esimerkiksi sanakirjan, futuraman, puhekuplia…

vaikkapa: minusta tossa mb:n kirjassa lukijasuhde ylipäänsä on aika ratkaiseva. esim. ne pelit osoittaa jo sinänsä, että lukijalle jätetään paljon.  se kirja suhtautuu tosi luottavaisesti lukijan luovuuteen ja kykyihin, toisin kuin sanomalehdet.

tokkopa: siitä lienee aika paljon kysymys tämänsuuntaisessa estetiikassa. interaktiivisuudesta tai ainakin sen matkimisesta
vaikkapa: varmasti, mutta hs on just oikee paikka vääntää se rautalangasta.

vaikkapa: en kyllä tajua miks tossa ees pitää olla termi ”flarf”

tokkopa: flarf ei tosiaan ehkä ole ihan se perustavin koodi tämän kokoelman tapauksessa

vaikkapa: minimalismikin ois parempi

vaikkapa: tota kritiikkiä rasittaa hirveesti tommonen tankelo lause, joka jotenkin pörrää ittensä ympärillä. ”Metodi toki korostaa muotokieltä ja sattuman poetiikkaa ennemmin kuin periromanttista inspiraation vimmaa, vaan yhtä kaikki: Brygger jättää hiottua, kaunista jälkeä lukijan tarttua. ”
vaikkapa: toki – ennemmin kuin – yhtä kaikki
tokkopa: kiinnostavaa, että hiottu on tartuttavaa

vaikkapa: nii, ton lauseen semantiikkakin on vähän niin ja näin

tokkopa: entä haluaako kauniiseen tarttua?

vaikkapa: ei, koska sen voi tärvellä
tokkopa: ehkä sen haluaa tärvellä

vaikkapa: brygger jättää jälkeä. millaista jälkeä? hiottua, kaunista. tuntuu jotenkin läpeensä oudolta tuo miellekartta
tokkopa: niin. kyllähän tästä ymmärtää mitä sillä halutaan hakea, nimittäin sitä ”tiivistä ja kuulasta”

vaikkapa: niin. tohon just passais sana minimalismi
vaikkapa: ”Ainoastaan rehvakkaat ”The page you are looking for might have been removed” -sekvenssit hieman harmittavat – ilmankin pärjättäisiin. ”
vaikkapa: se jatkuu noin. rehvakkuutta ilman pärjätään, tulix selväx
tokkopa: niin, ne ovat minimalismin yleishyveitä. ja varmasti jossain määrin pelaavat yhteen länsimaisen kulttuurin siisteysneuroosien kanssa.

vaikkapa: tuo arvostelu on niin porvarillis-formalistinen, että plääh. ei mitään vihjaustakaan siihen, miks tollasia kirjoja kirjotetaan, pelkkää runoussitäsuntätä-höpinää.
vaikkapa: ”Kokonaisuus luovii kulttuurisesti laajalle.” miten kokonaisuus voi luovia laajalle?  pics, plz.
tokkopa: tässä on muuten kuva sekvenssistä:

tokkopa: no, ehkä nuo kokoelman pätkät todella ovat eri äänenkorkeuksilla toistuvia osasia

vaikkapa: luoviikse tossa kulttuurisesti laajalle?  eiku tuo oli se mitä ilman pärjättäis
tokkopa: pitäisi kuulla niin osaisin sanoa

vaikkapa: mut on se hyvä että karsimista ois vielä.

tokkopa: karsimista pitää olla

vaikkapa: ei oo kriitikko nimittäin tehtäviensä tasalla jos se ei bongaa karsittavaa.
viidesmies: näkemättä kokoelmaa, tuo sekvenssi-sana tuntuu hiukan hankalalta

seittemäsmies: se on teknokieltä

viidesmies: mutta oliko se esim. tilastomatematiikassa sitten vain ihan toistuvuutta kuvaava juttu?
seittemäsmies: siis tekninen termi joka liittyy teknomusiikkiin mm
viidesmies: klassisessa musiikissa paljon käytetty termi

tokkopa: joo ja sekvensseri.
vaikkapa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sekvenssikaavio    mikäs tuo sitte o

tokkopa: mutta klassisesta musiikkiteoriasta se on alkujaan.

vaikkapa: aika viehättävä tuo sekvenssikaavio: ”tyypillisesti olio aktivoituu ottaessaan viestin vastaan, ja aktivaatio päätyy paluunuoleen. Olio voi lähettää viestin myös itselleen, ja aktivaatiota kuvaavia suorakaiteita voi olla useita päällekkäin. Kun olio tuhotaan, sen elämänviiva päättyy ja päätekohtaan merkitään rasti.”  hohoo, hyvä olio \o/
tokkopa: ja kyllä sitä englanniksi käytetään ihan jäsentämään jotain dramaattisia kaaria jossain peleissä tai  leffoissa jne.
seittemäsmies: totta mooses

tokkopa: mut se nyt vaan kuulostaa aika hölmöltä tuossa, koska sitä termin taustaa tai ympäristöä ei käytetä lainkaan

seittemäsmies: ajattelin vaan että lunastuis noin

tokkopa: varsinkaan musiikista ei puhuta mitään. ja tuohan se heti vähän sellaista vasemmistoyhteiskuntatieteellistä värettä, otetaan vähän niitä sanoja muista tieteistä ja istutetaan omiin tarkoituksiin. deleuze,  ja mitä näitä pakansekoittajia ja vastuunpakenijoita nyt on

vaikkapa: mitä ihme vastuunpakenijoita: ”multa pääsi sekvenssi”

vaikkapa: kahtaalle, moniaalle. voisko joku poistaa nuo sanat suomenkielestä. kolmaalle ja loimaalle, haukiputaalle.

seittemäsmies: tykkään

vaikkapa: moniaasta vai kahtaasta?

seittemäsmies: kahtaasti molemmista
vaikkapa: ”Kuitenkin kuvastollinen yhtenäisyys pysyy. ” siis mikä pysyy?

tokkopa: no varmaan se avaruus ja sit ne pelit

vaikkapa: öh, mitä kuvastollista niissä on?
tokkopa: miten olisi hieroglyfit ja pörssiosakkeiden symbolit?  ja mytologia ja karski runokieli

vaikkapa: justjust. onko se kuvastoa

tokkopa: mitä on kuvasto, elloksen?

vaikkapa: joku semmonen kai. mutta tossa sanotaan että arkipäiväisyys korostuu kautta linjan. sitähän se on elloksellakin

tokkopa: niin, arjen mytologiaa ja pelejä muinainen egypti, asteroidit, karski runokieli ja kaiken nielevä arki – nyt tiedän tismalleen mitä odottaa

vaikkapa: nyt kyllä. tais nuo kuvastot pudota vähän eri lokeroon
vaikkapa: tuo valikoima asteroida on aika soma typotus. minä asteroin, sinä asteroit.

tokkopa: valikoimeja asteroida

vaikkapa: ”asettaa ensisijaiseksi tarkastelukohteeksi tekemisen muotin”. ihanku oisin pihalla. en tajua.

vaikkapa: hetkinen. tossahan on kaikki sitaatit englanniks. argh.  ja yllä lukee että suomenkielinen esikoisteos