P A T A L O N I A

dialogeja taiteesta

Archive for the ‘mikko rimminen’ Category

Kuivaa natinaa

with one comment

tokkopa: oon lukenu 45 ekaa sivua tuota rimmistä

tokkopa: toistaiseksi siinä ei ole tapahtunut yhtään mitään ja se kieli vaikuttaa lähinnä kansankynttiläkoristelulta, mutta katsotaan nyt.

vaikkapa: oot tietty ihan myyty

tokkopa: silloin tällöin tulee sellaisia fiiliksiä, että jeesus tää on toisaalta helppoa ja nuoleskelevaa

vaikkapa: anteeks mutta miten perseestä kotimainen nykyproosa voi olla

tokkopa: mut jos siinä tulee vähän jotain intensiivisempää toimintaa, niin se alkaa vähän oikeuttaa itseään se apparaatti

vaikkapa: kun mä en oikeesti oo ikinä sietäny rimmisen kieltä

tokkopa: toistaiseksi ollu harmillisen vähän mitään sellaista

tokkopa: se on lähinnä jaarittelua ja jotenkin liian kevyttä

vaikkapa: joo, ja pikkunokkelaa. oon aatellu että se on mun henkilökohtainen ongelma

vaikkapa: se vaan vähä rullailee muttei oikeesti tee mitään

vaikkapa: siinä ei oo sielua, älyä, järkeä tai tunnetta

tokkopa: ei tarpeeksi piikikästä tai sairasta tai älykästä tai viisasta

tokkopa: mietin just, että se menee nyt herkästi vähän siitä toisesta ääripäästä

vaikkapa: vähän niinku sen kirjat on alusta loppuun jotenkin sympaattisia olematta humaaneja, somia olematta kauniita

tokkopa: että nyt on sitten ylenpalttistakin kieltä, mutta se jauhaa ihan tyhjää ja tikusta asiaa ja myös aika mieltä vailla

tokkopa: nimenomaan

vaikkapa: ja minä kun periaatteessa tykkään ns. laveasta kielestä

vaikkapa: mutkun se ei oikein saa otetta mistään, tulee vaan mieleen että kertoja rakastaa ihan saakelisti omaa ääntään ja istutaan tässä nyt iltapuhteilla ja toivotaan että tuo lopettaa. vähän niinku se kaveripiirin paras jutunkertoja, jolla on tietyt maneerit, jotka kuulostaa hyvältä noin kerran

tokkopa: luin kyllä jostain haastattelusta, että rimminen joutui ottamaan vähän pakkia, kun sitä edellistä Pölkkyä ei kukaan oikein tajunnut

vaikkapa: pölkkyä en oo kyllä ees vilkassu

tokkopa: mää koetin sitä alusta kovin odotuksin, mutta ei siitä oikein mitään tullut. en ehkä ollut tarpeeksi tarmokas, mutta ainakaan parinkymmenen ekan sivun perusteella se kankea, vähän vanhalta käännössuomelta kuulostava kieli ei kyllä erityisemmin itseään perustellut

tokkopa: rimmisessä on kyllä barokkia, minkä vuoksi en voi olla symppaamatta ja seuraamatta tuotannon kehitystä, mutta se päästää itsensä aivan liian helpolla. ja toisaalta tekee myönnytyksiä ja nyökkäyksiä

vaikkapa: joo, tuo on just se piirre mistä mä tykkään siinä

vaikkapa: mutta tuntuu ettei se oo päässy kunnolla vauhtiin

vaikkapa: sen pitäs jatkaa vuosikymmeniä niinku joku kilven voltteri, niin johan olis tinkimätöntä kamaa

tokkopa: minkä vuoksi tietenkin tämä palkintokin. kuulostaa nirppanokkaiselta, kateelliselta ja kyyniseltä, mutta ei tuota Nenäpäivääkään lukiessa voi olla ajattelematta riemusta hihkuvaa kirsi pihaa ja minna joenniemeä

tokkopa: ”miten nokkelaa ja hullunkurista! tämä kieli aivan kuin…hengästyttää!”

vaikkapa: ja katso, kirsi huomasi että romaanissa voi joskus olla KIELI

tokkopa: ja onhan rimminen uniikki ja kyllä mää sille sen palkinnon suon. jo aiemminkin siteerattu santeri nemo kyseli, että onko suomalaisessa nykyproosassa ketään, jota ei voisi kääntää täysin ongelmitta vieraille kielille. kyllä rimminen varmaan lähimpänä on.

tokkopa: eri asia on sitten että onko se mikään meriitti

vaikkapa: nii. on siinä semmonen ero, kun nuo useimmat prosaistit pystyy kääntämään menettämättä nyanssinpoikastakaan

vaikkapa: pikemminkin käännös voi ylittää alkuperäisen tekstin

vaikkapa: ois ihan realistinen skenaario

vaikkapa: mutta rimmisen tapauksessa käännöksen pitäs olla ihan toisenlainen, jotta siihen syntyis joku tyylillinen omaleimaisuus

tokkopa: ehkä olisi tarkastelemisen arvoista myös se, miten rimminen on onnistuttu brändäämään kokeellisuuden ohi. tai jos sitä pidetään kokeellisena, niin ainakaan siitä ei puhuta. puhutaan vain hengästyttävästä kielen rekisteristä ja koetetaan pitää tasavertaisena lukijoiden kanssa. sinänsä varmasti hyvä päätös siinä vaiheessa, kun pitää suurentaa sitä lukijakuntaa ja voittaa suurimmat palkinnot

vaikkapa: heh, onhan tossa joku perussuomalainen lähtökohta

tokkopa: toisaalta voi olla ”kokeellisten” kirjoittajien oma vika ottaa se leima itseensä, siitä ei lopulta seuraa mitään muuta kuin jonkinlainen fasistinen nousu. enkä puhu nyt hitler-kortista, vaan jaloista arvoista!

vaikkapa: mut aatteles mikä lopullinen kuolinisku olis suomiproosalle, jos sitä alettas leimata kokeelliseksi tai avantgardistiseksi

tokkopa: aivan kuin nyt perussuomalaiset jne, jos vedetään analogia vähän suuremmaksi

tokkopa: tai ehkä pikemminkin lopullinen kuolinisku kokeellisuudelle ja avantgardelle

vaikkapa: tai siis se leima merkitsis sitä, että totunnaiset yleisöt puskettas pois sen alueelta eikä ois uutta yleisöä

vaikkapa: no kenties sitäkin mutta onko kokeellisuus tai avantgarde ylipäänsä hengissä

vaikkapa: nehän on lähinnä sanoja, joilla tarkoitetaan sitä kun joku ei oo ”tavallista”

vaikkapa: tai kuten eräs kriitikko sanoi, NORMAALIA

tokkopa: niin, epäilemättä kokeellinen kirjallisuus on tämän sesongin neekeri

vaikkapa: niin, vois auttaa jos alettas nimittää sitä toisen polven maahanmuuttajaksi

tokkopa: sitten tarvitsee vain odottaa että jokin kriittinen massa ylittyy, minkä jälkeen voi alkaa pelata päinvastaista korttia: ”meillä on enää pelkkää feminismiä/suvaitsevuutta/kokeellisuutta/vapautta, onko tässä nyt laitaa, kysyn vaan”

vaikkapa: mut runoudessahan se on jo miltei menny tohon

vaikkapa: epäillään järkeään, että kokeellisuus pitää valtaa

vaikkapa: mikä ei voi millään olla totta

vaikkapa: sekin semmonen ne vie meidän naiset -argumentti

tokkopa: meinaatko, että luontolyriikka, päiväkirjamuotoinen maailmanhavaintotilitys, hermeettinen myytinpäivitys ja modernismin krapula olisivat taipuvaisia vilauttamaan säärtään kokeellisen kokeiluille?

vaikkapa: en mää sitä vihjaa, vaan sitä, että on nähny kriitikoitten ja runoharrastajien valittavan, että kokeellinen runoideologia pitää valtaa

vaikkapa: se on tietysti täysin foliot kulmilla tehty väite, mutta silti

tokkopa:> mitenköhän kokeellinen runoideologia poikkeaa kriitikoiden ja runoharrastajien runoideologiasta?

tokkopa: jos nyt vaikka myönnettäisiin, että se pitää valtaa

vaikkapa: se onki kiinnostava kysymys

tokkopa: koska jonkinlainen konsensus se tuntuu kuitenkin olevan, sellaisella fiilis/intuitiotasolla

tokkopa: tietysti sen saa aikaiseksi jo varmaan pelkkä nihil interit / tuli & savu / ntamo / poesia -akseli, mutta eikö tuo ole lähinnä jonkinlainen sosiologinen tilanne

tokkopa: mitä itse tekstin tasolla tapahtuu, lukijasuhteessa, mikä on niin erilaista?

vaikkapa: joo, ja siis tietysti ryhmäytymistä täytyykin olla, jos esteettinen jakolinja sanelee sosiaalis-institutionaalisen

vaikkapa: se muakin kiinnostas, koska ei ihmiset kuitenkaan mitään sosiaalisia ryhmiä lue kun ne runokirjan avaa

tokkopa: niin, tai sosiaalisesti tyhmiä

vaikkapa: no eiks runouden ääressä just saa olla niin sosiaalisesti tyhmä ku mielii

vaikkapa: niin epäpeluri

vaikkapa: niin umpimielinen

vaikkapa: niin skitsofreeninen

vaikkapa: tai autistinen

tokkopa: en tiedä sallitaanko epäpeluriutta tai autismia

tokkopa: tuskin skitsofreniaakaan

tokkopa: umpimielisyyttä kyllä

Mainokset

Written by tokkopa

joulukuu 8, 2010 at 4:02 pm