Korttehinen

vaikkapa: http://pikkujattilainen.blogspot.com/2010/10/yhden-miehen-bigbrother-talo.html

kolmasmies: jos se ois ollut joku Otava joka sen julkas, kukaan ei sanois mitään

vaikkapa: tää on ny vähä hurrikaani kossukolan yllä. koko meno.

kolmasmies: eiku mä koitan vaan jotenkin suhteellistaa, kun mun mielestä tässon vaan yks aika hyvä kirja, josta mun mielestä saa ja voi ja pitää puhua, niinku jostain TexasSaksista

kolmasmies: mä ihmettelen tätä reaktiota, joka on pelkkää negaatiota

kolmasmies: masentavaa tää maskuliininen dissauskulttuuri, jossa kaikkee pitää aina epäillä ja ironisesti etäännyttää, missä mikään ei oo täysillä siistii

tokkopa: ois kyllä siistiä jos kortteinen pääsis ehdolle esikoisskabaan

tokkopa: sinänsä toi: ”Anarkistinen sekoilu saattaa tuntua ihan hauskalta idealta aluksi, mutta teos ei anna mitään uutta ihmiselle, joka on yhtään seurannut esim. tositeeveeohjelmia, South Parkia tai on muutenkaan perillä internet-elämästä ja nykyviihteestä. Ajastamme on liiankin helppo löytää tyhmiä mielipiteitä ja nimimerkkien takaa lauottua avoimmuutta.” on aika ytimessä, vaikka löysästi ja vähän väärin painotuksin.

tokkopa: mitä sille nettianarkialle pitäisi tehdä vai pitäisikö, pitäisikö sen näkyä runoudessa tai proosassa, no jotenkin joo, mutta missä muodossa jne

kolmasmies: ei toi edes kuvaa ton kirjan sisältöä juurikaan

vaikkapa: onhan siellä osia, joita se kuvaa. mutta tarkotushakuinenhan tuo tulkinta on

tokkopa: pitääkö tim & ericin näkyä runoudessa, tai apinan tai 4chanin? paljon enemmän ne mun maailmaani jäsentää ku suomalainen kulttuurimeininki yleisesti, mutta silti

kolmasmies: mutta vaikkapa, ei toi lainaus kuvaa niitä osia, joissa internet, tositeevee, South Park tms. esiintyy

tokkopa: joo, menee aika paljon ohi toi blogiteksti. plus sei ei ole tarkka, pikemminkin kolminkertaisesti liian pitkä olkinukke

vaikkapa: itse asiassa tuo aki salmelan kritiikin rimbaud-vertaus on aika ymmärrettävä, myös sen mystiikan piiriin menevänä juttuna

tokkopa: tossa kortteisen kirjassa tuntuis toimivan paremmin sellainen kerouac-tyylinen lukuasento

vaikkapa: joo, sekin, mutta mikseipä myös rimbaud menis sen lasennon piikkiin.

tokkopa: jännä kyllä miten paljon lukuasento heti muuttaa tietynlaista tekstiä, kuitenkin. aloin lukea tota sellaisessa supersankarimythos-fiiliksessä ja se on heti paljon luonnollisempi

kolmasmies: jep

tokkopa: ja sille taasen ei ole oikeastaan kieltä tai vastinetta suomalaisessa esteettisessä keskustelussa

kolmasmies: sitä mä vähän tarkotin, että ironiankin ymmärrys on täällä aika pökkelöä, usein

kolmasmies: mutta etenkin tommonen omaelämäkerrallisen ja fiktiivisen tai runollisen sekoittaminen

kolmasmies: kun ei oo olemassa sitä totuudenpuhumisen kategoriaa, joka on samanaikaisesti valehtelemista

vaikkapa: mulle tuli tästä parempi fiilis nyt ku aiemmalla lukemalla

kolmasmies: mun mielestä sitä kannattaa lukea silleen jotenkin ranskalaisittain

tokkopa: niin siis mua ei arvelluta se, onko toi puhuja vilpitön vai ei, mun mielestäni se tekee just sen mitä voi tehdä. enemmän mua mietityttää se kielen ja kuvien esteettinen taso. mutta ne hyväksyy paremmin ja skulaa paremmin, jos ne ottaa pikemminkin osana isoa kokonaisuutta, joka ehkä kulkee ja aukeaa johonkin suuntaan, jos aukeaa. eikä esim. yksittäisinä, galleriaan sijoitettuina runoina

tokkopa: siinä on se häpeämeemi mukana, siksi se varmaan niin kiinnostava onkin

kolmasmies: mut väitän että hassusti se vaatii samanlaista suhteuttamista, samanlaista huojuntaa sen suhteen millaseks esteettiseks objektiks tää on tarkotettu…

tokkopa: ja emmää nyt tiedä onko joku texas, saksetkaan hirveän kaukana siitä. se on vaan helpompi ottaa vastaan, kun se on yleisempää kieltä ja voi ajatella sen yleismediapuheen läsnäolon jatkuvasti

tokkopa: toisaalta se on enemmän ahdistuksen kautta peilaamista eikä välttämättä anna toivoa hirveästi, kuitenkaan

tokkopa: kun taas kortteinen on vähän höpsö ja satuhevosia

kolmasmies: niin, siinä mielessä kuitenkin mun mielestä toi Pensas on parempikin jopa kuin Texas, koska se edes koittaa tarjota jonkun vastauksen kysymykseen ”no entäs sitten”

kolmasmies: kun taas Texas on kaikessa tarkkuudessaan ja hurjuudessaankin vaan ihan kamalan masentava kirja

kolmasmies: toisaalta onhan tässä pensaassakin jotain masentavaa, tommosta mahdottomaan hengelliseen visioon sulkeutuvaa, joka on vaan toisenlainen umpio

tokkopa: niin, siis mulla tulee mieleen joku pekka streng tosta

kolmasmies: mutta mun mielestä suunta on silti oikee, koska väitän että me tarvitaan enemmän positiivisia ehdotuksia sen suhteen, miten tulla onnelliseksi satuttamatta muita ja tätä planeettaa kuin lisää analyyseja tästä ilmiselvästä katastrofista

tokkopa: tai siis sellainen..

kolmasmies: joo ;:)

tokkopa: ”pohjimmiltaan x oli kiltti ja mukava poika”

kolmasmies: se on jotenkin retrohippi

tokkopa: äiti ja sisko muistelee jälkikäteen

tokkopa: että vaikka se on ”näkijä” ja ”hahmo” niin silti se oli mukava, normaali poika ja blaa. se vain etsi jotain keinoa. siis että seKIN on musta aika masentavaa. siis se, että etsii ja silti ei löydä.

vaikkapa: myös: http://hyminaa.blogspot.com/2010/10/erehdyksen-poetiikasta-kysymys.html

Advertisement

a, steroideja sedille

vaikkapa: nii sun mielestä tuo sami liuhdon arvostelu bryggerin asteroideista on jotenki sukupuolisesti määrittynyt, vai?

tokkopa: se on mun mielestäni putte-koulukuntaa, tosin sillä erotuksella, että liuhto ei koeta olla samoissa määrin sivistynyt

vaikkapa: meinaat, että putte-koulukuntaa sikäli, että kyse on runouden ja kaiken muun akkamaisen touhun vihaajasta?

tokkopa: jotain sellaista. tässä on toisaalta ehkä taustalla vähän sitäkin, että olen lueskellut liuhdon omaelämäkerrallisia valituksia kerberoksesta ja liitän tuon eetoksen oitis eräänlaiseen savuavalla keitaalla eksisteerailuun
vaikkapa: savuavalla keitaalla eksisteerailu /o\
vaikkapa: ja joo, se tais surra romaanin evakkoutta. tosin suomalainen romaani ei oo evakossa, vaan se on eläkeläinen, joka asuu marbellassa.

tokkopa: taiteen tehtävä on…en itse asiassa tiedä mikä taiteen tehtävä näiden kaverien mielestä on, koska se ei koskaan käy ilmi, mutta ainakin  sen pitäisi olla rationaalista ja premissien kautta jonkinlaisen lopputuleman saavuttavaa. tavallaan tiedettä

vaikkapa: ilmeisesti. ja sen myös pitäisi mahtua jukka petäjän lukeneisuuteen.
tokkopa: sillä erotuksella, että taide on lähtökohtaisesti hourailua, erityisesti runous. paitsi että ei se voi olla hourailua, koska hourailu ei ole järkevän ihmisen puuhaa.

vaikkapa: nii, tuo on ainakin siinä putte w:n esseekokoelmassa semmonen ratkaisematon ongelma, että ollaanko tässä nyt megaluokan hulluja vai järkeviä  ihmisiä. sitä kysymystä pw ei tietenkään ulota itseensä, mutta kyllä se lanka vaan sinne johtaa.

tokkopa: siksikään liuhdon ja puten kaltaiset kaverit eivät voi pitää runoudesta. paitsi ehkä tarpeeksi selkeästi yhteiskunnallisesti virittyneestä, koska silloin voi sanoa olevansa runoilijan kanssa jostain sosiaalisesta asiasta ”samaa mieltä”.

vaikkapa: mut miten tää liittyy maskuliinisuuteen, tai siihen, että nainen ei kirjottas noin?

tokkopa: ehkä olisi pitänyt muotoilla, että toivottavasti nainen ei  kirjoittaisi noin.
tokkopa: ehkä tuollaisia pikkutakkinaisiakin on. historiasta kiinnostuneita jäänteitä vuosikymmenten takaa. pakinamiehiä.

vaikkapa: mut mä mietin kyllä tätä samaa hesarigaten yhteydessä
vaikkapa: että se tapahtu jotenkin totaalisesti maskuliinisen, tai maskulinistisen, kommunikaatiokentän alalla, siinä ei ollu yhtään naista mukana, niinku virallisella tasolla.
vaikkapa: enkä mä kyllä oo koskaan nähny naisten tekevän ihan  tämmöstä, vaikka hölmö kritiikki ei tietenkään sukupuolta katso. mutta jotenkin tämmönen isältä pojalle -meininki ei mee naiskirjoittajien kesken mihinkään ”äidiltä tyttärelle” -paradigmaan. en oikein tiiä miks.

tokkopa: niin. ehkä ei ole ylipäänsä ollut mitään sellaista naiskulttuuria, joka haluttaisiin säilyttää.
tokkopa: tavallaan näen tuon kritiikin yhteneväiseksi sen ”uuskonservatiivisuuden” linjan kanssa, jota on tai ei ole ollut liikkeellä. haikeus jonkun hyvän lehtimieheyden perään. tai sitten vastaavasti jonkun timo hännikäisen tapauksessa jonkun perinteisemmän sivistyneen perään. voi olla  kirkonmieskin.

vaikkapa: niin, mä en tosiaan tän liuhdon nimeen oo sillei aiemmin törmännyt, mutta kieltämättä se kerberokseen kirjoittelu soittaa tiettyjä kelloja

vaikkapa: mutta mä tahtosin joskus nähdä mikä noiden tyyppien mielestä  on se hyvä tai positiivinen tai onnistunut maailma tai teos, joka halutaan löytää ja joka halutaan pitää

vaikkapa: kun ei tässä nimenomaisessa tekstissä vissiin pidetä hyvänä mitään muuta kuin… JUKKA PETÄJÄÄ. (anteex lol)

tokkopa: minä itse asiassa luin sen petäjä-heiton ironisena. mutta tietenkin vielä surullisempaa on, jos se ei olekaan ironinen, vaan pollea

vaikkapa: mä aattelin kyllä ottaa ton tekstin täysin vakavasti
vaikkapa: siis ironinen se varmaan oli, mutta kyllä vittuiluakin. etenkin jos vertaa siihen miten tuo liuhto nimittelee karri kokkoa, jonka sivistystä tuskin voi kyseenalaistaa.

tokkopa: toisaalta petäjän kritiikki oli ennakkotapaus siitä kritiikkilajista, mitä liuhdonkin kritiikki edusta. runouden palauttamista yhteiskunnan sosiaalisten piirileikkien pariin

vaikkapa: oli joo.
vaikkapa: tämmösiä totaalisia esimerkkejä on kyllä tosi vähän, mutta  jälkiä siitä petäjän retoriikasta on kyllä tullut vastaan

tokkopa: ehta moralisti asialla. valistusmies ja rovasti
vaikkapa: no ois ees sitä. muttakun sekin on täysin umpimielisesti ja typerästi toteutettu

tokkopa: mun mielestäni tuo oli ihan lupsakasti kirjoiteltu.  toisaalta en voi sietää tuon nenäkästä tyyliä, jotain nylénin ja wilhelmssonin välistä. toisaalta se on nimenomaan vanhahtavasti kirjoitettu.
tokkopa: tämä on jossain määrin jopa merkillepantavaa

vaikkapa: no onhan teilaamisella miltei aina viihdearvoa. ja se on aina vähäsen retroa, koska silloin ”ennen” teilattiin niin ihanasti, mutta ”nykyään” ei.

vaikkapa: tosin se on mun mielestä tajuttoman halpaa. se ei vaadi kirjoittajalta kovinkaan paljon muuta kuin vitunmoisen hybriksen

tokkopa: mutta tuo on sellaista männävuosikymmenten pakinatyyliä, joka on oikeastaan kuollut. tai ehkä joku jyrki lehtola sitä vähän koettaa ylläpitää ja putte tietysti. pukumiesten aateliset. lehtola tosin aloitti akkamaisesti hourailijana  sianhoito-oppaan myötä, mutta sitten tuli junaradallisen verran jäniksenpaskaa housuun

vaikkapa: niin, se jänön hybris tässä nimenomaan haisee. tai kenties skunkin. mäyrän. jonkun, joka elää koloissa. tosin eläimiä on rumaa halveerata, mutta mä puhunkin allegorisella tasolla.

vaikkapa: lehtola sentään kirjottaa semmoseen paikkaan, johon tollanen tyyli kuuluu

tokkopa: dekonstruktiosta pitää lähteä taaksepäin siten, että viivat ovatkin paluun viivoja

vaikkapa: olet rantu dekonstruktion kalsareissa.
vaikkapa: eiq.
tokkopa: se uloste menee takaisin sisään. zizekin ja modernin ihmisen painajainen

vaikkapa: no eiks ne rannut just jää monesti, kun on pakko pidättää?

tokkopa: mutta nythän me ollaan tehty oikeastaan samaa mitä liuhto, eli puhuttu asian vierestä ja oletettu jotain yhteiskunnallis-sosiaalisia kehiä, joilla se kiertäisi. toisaalta vaikea siitä on muuta puhuakaan, kun itse teosta ei juuri käsitellä
tokkopa: kysymys onkin oikeastaan lähinnä esseeluontoisesta tekstistä ja sellaisenaan mulla ei ole sitä vastaan mitään, sehän tavallaan vähän koettaa venyttää kritiikin rajojakin. tai rajoja ja rajoja, tietenkin on paljon ääniä sen puolesta, että kritiikkiä pitäisi palauttaa tiukan analyysin suuntaan, ja sekin passaisi minulle

vaikkapa: joo, musta on yksinomaan hyvä juttu, että ne kolojen eläimet tulee ulos tänne päivänvaloon. mutta mä odotan oikeesti sitä, että joku todella osoittas kritiikin olevan taiteen tasalla.

tokkopa: mutta kuitenkin olisi rivilukijan kannalta ehkä kiinnostavampaa VIHDOIN puhua itse runoudesta eikä runouden lieveilmiöistä

vaikkapa: kritiikki ja runous on kuitenkin kumppaneita.
vaikkapa:ja jotta kritiikki vois yltää taiteen kanssa nokikkain, pitäis dumauksen tai kriittisen kirjoituksen ensin ymmärtää kohteensa.

tokkopa: niin, mutta ymmärtääkö dumaaja toisaalta ikinä kohdettaan?

vaikkapa: tuo on niitä ikuisuuskysymyksiä. yleensä kohteen ymmärtäminen johtaa sen hyväksymiseen. mutta mä uskon, että se voi johtaa myös sen hylkäämiseen, ja vielä perusteltuun

tokkopa: niin, hyväksyminen on toisaalta pakinamieseetoksen vastaista
tokkopa: kuten miehisyyden muutenkin, jos nyt totta puhutaan. kyllä,  esitin juuri suuren ja summaavan määritelmän, joka koskee sukupuolta

vaikkapa: tollanen performatiivinen huitoiminen on lopultakin tyhjää (siis vielä tohon edelliseen)

tokkopa: juuri sitähän se on

vaikkapa: siis miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti teilata sen?
vaikkapa: luulisi, että juuri se olisi perinpohjaista insinöörityötä

tokkopa: ei, vaan miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti hyväksyä sen.

vaikkapa: niin, ymmärtämisessähän ottais myös sen riskin, että lopulta hyväksyisi sen
vaikkapa: mutta miks ihmiset ylipäänsä lukee, jos ne edes halua ottaa sitä riskiä, että se vaikuttas omaan makuun, mieltymyksiin tai maailmaan jotenkin

tokkopa: viime kädessähän hyväksyminen on jokseenkin ulkoa opeteltu ele, ja epämieluisaa, sillä se säilyttää maailmassa likahiukkasen, joka ei ole kaltainen subjektin oman puhtauden kanssa

vaikkapa: niin, monesti ymmärtäminen koskee semmosia asioita, jotka ymmärtää jo valmiiksi

tokkopa: niin; taideteos joko vahvistaa tai ei vahvista jotain valmista näkemystä. mutta onneksi asiat eivät näin surkeasti ole ja tässä kuvailemamme taidenäkemys on fiktiota!

vaikkapa: huh sentään! EHIN JO LUULLA ETTÄ SE ON TOTTA!