Teos, teksti, tekele

tokkopa: tossa rantaman blomberg-arviossa häiritsee ihan tuo loppu, kun se kokee selkeän kokoelmallisuuden puuttumisen jonkinlaisena miinuksena

vaikkapa: joo. siinä on tosi hyviä juttuja siinä arvostelussa kyllä.
vaikkapa: mutta mulle tuli tosta taas mieleen, että millastahan teosta kriitikot etsii. kun teos on muuten loistava, niin sitten siitä puuttuu jotain kokonaisuudellista.
vaikkapa: mikä on joka tapauksessa tosi hämärä alue

tokkopa: niin. ehkä ne peräänkuuluttavat jotain omaa fantasiaansa

vaikkapa: no sitä mää mietin
vaikkapa: kuulin kerran juha-heikki tihisen esitelmän kriitikon melankoliasta. se perustui sille, että kriitikko ei koskaan löydä etsimäänsä taideteosta
vaikkapa: ehkä se kuuluu jollain tavalla kritiikin luonteeseen, ehkä se on vain joku romanttinen jäänne.

tokkopa: eikö teoksen yhtenäisyys ole vähän oksymoroni, jos haluaa ajatella taidekokemusta muunakin kuin kapitalistisena haltuunottona

vaikkapa: no joo. ja sen lisäksi tässä on ihan praktinen pointti: teoksen hajanaisuudella nähdään jopa kokeellisia poetiikkoja myötäilevässä kirjoittelussa joku raja. en tajua miksi
vaikkapa: siis myönnetään, että on pyrittykin hajanaisuuteen, mutta kuitenkaan se ei kelpaa

tokkopa: niin, täähän on aika essentialistinen näkökulma loppujen lopuksi, tai siis että kokeellinen saa olla tietyissä rajoissa. ja eihän siinä, ehkä niin onkin, en minä tiedä
tokkopa: tässä se tuntuu nyt olevan kokoelmallisuuden säilymisen rajoissa

vaikkapa: ja kokoelmallisuuden säilyminen merkitsee taas sitten mitä?
vaikkapa: siis onko se joku kohta, jossa tavallisen ihmisen sisäinen tietokone lakkaa laskemasta, eikä teos pysy enää handussa kokonaisuutena

tokkopa: ensisijaisesti turvallisuutta, tietenkin. ihan jo perinteen painon vuoksi.
tokkopa: mitähän se aristoteles oikein sanoikaan ja onko sen jälkeen sanottu mitään painavampaa
tokkopa: kokoelmallisuus on tietysti vähän hassu termi, koska eikö se tavallaan viittaa juuri kokoelmaan erillisiä runoja, siis kokoelma

vaikkapa: hah, mitähän siitä aristoteleenkin järkkymättömyydestä pitäs ajatella. kun sen lausumat yleensä luetaan niin universaaleina, että ne on käytännössä latteuksia.

kolmasmies:  niin. totta kyllä, tokkopa. vähän niin kuin kyhäelmä

tokkopa: eli nykykatsannossa pitäisi varmaan puhua runoteoksesta tms.

kolmasmies: kyllä

tokkopa: koska kokoelmallisuus on aika long gone

vaikkapa: mutta mua ihmetyttää tää perinteen lähtökohta. se tunnettu ja tunnustettu perinne on ainakin suomalaisessa kirjallisuusskenessä korkeintaan samanikäinen kuin mummos.
vaikkapa: mä koitan kiertää nuo kokoelmallisuusongelmat sanomalla teos tai kirja. yritän jopa nykysin välttää sanomasta runoteokseksi tai runokirjaksi.
vaikkapa: koska sekin on jotenkin tarpeetonta
kolmasmies:  sinänsä tietysti kun sanat muuttuu ja niille voidaan antaa mitä merkityksiä vain niin on luonnollista että termejä ei mennä vaihtamaan. runoteokseksi nimittäninen olisi kuitenkin varsin hyvä juttu, hiukan juhlallinenkin nykyään

vaikkapa: teos-käsitehän sai kritiikkiä aikanaan siksi, että siihen liittyy joku suuruuden oletus. ja se, että se ois suljettu maailma.

tokkopa: niin, näistä kirjoista ja teoksista sun muista pääsisi varmaan aika nopeasti ranskisten äärelle
kolmasmies: vaikkapa, ai. millon?

vaikkapa: mutta musta siinä termissä on positiivista se pohja ”teko”-sanassa

vaikkapa: kolmasmies, ainaki sillon ku minä oon kouluni käyny. ei liian kauan mut ajat muuttuu nopeesti

tokkopa: missä kontekstissa se sai kritiikkiä? runoudessa? eli maalaus voi olla teos, romaani voi olla teos jne, mutta runo…teos ei voi olla teos?

kolmasmies: hehehee, tekstuaalinen väsäelmä aka tekele

vaikkapa: siis mikään teos ei voi olla teos ysäriläisen postmoderniparadigman läpäisemän ajattelun mukaan

tokkopa: ah, ai pomoparadigmaa

vaikkapa: koska teoksella on omalakinen auraattisuus, jota ei voi antaa yhdellekään tekstille

tokkopa: no joo, se on vähän eri kiisseli sitten

vaikkapa: postbarthesiaaninen kaunis triviaali maailma!

tokkopa: aattelin ihan sellaisessa sosiaalisen derogatorisessa mielessä

vaikkapa: no tiiä siitä sosiaalisesta
tokkopa: että romaani on taideteos mutta runokirja ei
vaikkapa: mutta nuo puhuntojen sensitiivisyydet on kyllä painettu aivoon ainakin mulle

tokkopa: mikä tuntuu vähän olevan toi nykyinen paradigma, koska julkisessa sfäärissä taideteos on se, mikä tekee rahaa

kolmasmies: jos runoteos on omalakinen niin kai sitä sentään voi puhua sen fysikaalisesta ilmentymästä, tai taloudellismateriaalisesta sellaisesta

Advertisement

Mäkijärven ja Mannisen moderni elämä

vaikkapa: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+runous&rid=2004

tokkopa: ollaanko me tyytyväisiä?

vaikkapa: pakko olla.

sivullinen: ylittänyttä ei laiteta

sivullinen: jotenkin koominen tuo kritiikin tyylilaji

vaikkapa: mikä ei tarkota sitä, etteikö myötänolotuksen tunne valtaisi lukijan välillä, mutta jos se tapahtuu noin pitkässä tekstissä vain kolmesti, niin onhan se jo laatuteksti

vaikkapa: mutta kiiltomato on kyllä mokannu, koska tuo arvostelu koskee kahta kirjaa ja ne on laittanu vain futuraman otsikkoon

tokkopa: katsoin samaa. hauskaa, että tuossa kritiikissä on 2500 merkin pituinen kontekstualisointijakso alussa

vaikkapa: no tuo on aika pitkä kritiikki

tokkopa: nii

tokkopa: nettikritiikkien onni

sivullinen: hehe, tosiaan kontekstualisointi on pitkän kaavan mukaan mutta faktat sekaisin heti otsikon alla

vaikkapa: kuules, kritiikissä ei tartte olla nii nuuka faktoista!

sivullinen: muuhun ei voi kommentoida ankarasti. mutta faktojen pitäisi olla kohdillaan

sivullinen: tosin vika ei ole mäkijärven, luultavastikaan

tokkopa: ”Kirja on läpikotaisin moderni tyyliä ja sisältöä myöten. Kannessakin on kirjaimista tehty robotti.”

tokkopa: jotenkin lutunen lause. silti siinä voisi olla se oikea termikin, eli ASCII-grafiikka

vaikkapa: nää modernit ja jälkimodernit on kyllä aina vähä sekas

vaikkapa: mikshän niitä pitää käyttää

tokkopa: ”Vaikutteet ovat toisin sanoen hyvin nykyaikaisia, sillä tämän päivän maailmassa olleen innostuneita monesta asiasta yhtä aikaa.”

vaikkapa: öö, en tajua.

vaikkapa: ”Manninen vetää kaikista naruista. Välillä teksti on kuin suoraan teineille suunnatusta Demi-lehdestä (”millainen show on kyseessä, kun päähenkilöinä on mummo, kondomi & Idols-kilpailija, jonka demokraattinen unelma-ammatti on Orlando Bloom?”), toisinaan taas lähestytään aloitussitaatin kaltaista ”vakavaa” runoutta.”

vaikkapa: totakaan en ihan.

vaikkapa: kun ei tuo oo mistään demistä suoraan. ei ollenkaan. ihan eri teksti

vaikkapa: orlando bloomin mainitseminen ei ihan riitä

tokkopa: niin. ehkä demissä ruoditaan nykyään paljonkin demokraattisia unelma-ammatteja

vaikkapa: ja kai se demin unelma-ammatti ois ennemminki keira knightley

vaikkapa: ”Tekstimassasta saa paremmin otteen, kun ymmärtää osioiden välisen rytmityksen ja logiikan. ”

tokkopa: no kyllä se bloomin harjaaminen ja hively työstä kävisi

vaikkapa: nyt ois kriitikolla paikka loistaa ja kertoa mikä se rytmitys ja logiikka on, mutta tärväs.

vaikkapa: joo, kävis. kauralimaa orlandolle ja letitys häntäjouhiin, ai että.

vaikkapa: eiks ketään muuten vaivaa että virginia woolfilla on orlando ja joycella leopold bloom.

tokkopa: niin, siinä kyllä selkeästi on tietty logiikka niiden osastojen välillä

tokkopa: mutta enkai mää sitä nyt mee paljastamaan

vaikkapa: no voi olla, mutta ois just kriitikon homma kuvailla sitä jotenkin

tokkopa: mää luulen, että se menisi liian syvälle tasolle. varsinkin jos suhteuttaa yleisesti suomalaiseen kirjallisuuskritiikkiin.

tokkopa: sitten ei pelattaisikaan enää niin suorasti yleisillä väitelauseilla

tokkopa: sen sijaan voi sanoa että ”Manninen kirjoittaa suomalaisesta innovaatioyhteiskunnasta, joka koostuu puhuvista roskiksista, poliittisesta korrektiudesta, nöyristelystä, kohoavista veroista ja sisäsiististä runoudesta. Manninen kirjoittaa kaikkea tätä vastaan.”

vaikkapa: …

vaikkapa: mutta tuo on siitä kirjan esittelytekstistä, miks toistaa sitä

vaikkapa: tää on tietysti kritiikin yleinen piirre, emmä siitä mäkijärveä syytä

tokkopa: niin. mäkijävellä on ollut sinänsä kyllä ihan hyviä yleisesityksiä kiiltomadossa, nimenomaan tuosta vähän ”kokeellisemmasta” osastosta

tokkopa: tää on jännä väite: ”Kukaan ei kirjoita samalla tavalla kuin Manninen, tai tarkemmin: kukaan ei ammenna samasta lähteestä kuin hän.”

tokkopa: mistäköhän sitten tytti heikkinen tai harry salmenniemi ammentaa? tai tätä nykyä aika moni muukin?

tokkopa: ”säkeiden” kritiikkiä kohden tää touhu tuntuu redusoituvan siihen ”yhteiskunnallisuutteen” ihan tyystin

tokkopa: oikeastaan se varsinainen runous ja teksti unohdetaan kokonaan ja luetellaan vain mahdollisia agendoja. näinhän tehdään proosakritiikeissä kautta linjan

tokkopa: tossa kritiikissä on kolmetoistatuhatta merkkiä

tokkopa: siitä varsinaista tekstiä käsittelevää on ehkä noiden runositaattien verran.

tokkopa: kai se niin on, että tollainen yhteiskunnallinen eetos on se, mikä lukijaan uppoaa, mutta eikö tätä olla nyt vähän koetettu kyseenalaistaa kriitikkopuheenvuoroissa?

tokkopa: eihän nuo kritiikit tarkoita enää yhtään mitään, jos ne ei tue teorioitaan tekstianalyyseilla

vaikkapa: 13000 merkkiä, huh.

vaikkapa: tuo säkeiden kritiikki mua eniten harmittaa

vaikkapa: niiden ja futuraman metristen osioiden suhteen pätee se, ettei ”kukaan” kirjoita kuten manninen

vaikkapa: mutta sekin vain rajauksella

vaikkapa: tuossa on tosiaan aika harmillista semmonen tendenssimäisyys

vaikkapa: ja tuo 13000 merkin laajuus on jo pienen esseen mitta.

vaikkapa: että siinä jo olettaiskin, että olis enempi tekstianalyysia.

vaikkapa: tuossahan on vain mausteeksi noita sitaatteja, jotka kriitikko vuorostaan maustaa jollain johan nyt kantkin haudassaan kääntyisi

vaikkapa: mutta siis mä nyt puolustan tota kritiikkiä sillä, että kyllähän t.mannisen kirjat on varsin poikkeuksellisia suomalaisessa runoskenessä ja sitä ei oo kauheesti hahmotettu aiemmin.
vaikkapa: joten pojot siitä mäkijärvelle.

tokkopa: niin…kehtaatko väittää, että tämä on parempi kuin se taannoinen jani vanhalan kritiikkki?!

tokkopa: säälihän tässä nyt onkin se, että periaatteessa meillä ois tässä esseemittainen teksti teemu mannisen kahdesta kirjasta, mutta siitä on valitettavan paljon löysää ja tautologista

vaikkapa: sikäli on, että tässä annetaan kohteelle rohkeasti joku merkitys. sikäli huonompi, että vanhalan tekstissä oli enemmän kriitikon omaa panosta, tuntu että se tosiaan kirjotti sen kritiikin eikä vain pannu asioita päläpälä pinoon

vaikkapa: sepä se.

vaikkapa: no, kriitikot valittaa aina suppeista merkkimääristä, mutta mitä ne sitten tekee kun ne saa merkkejä

vaikkapa: ihan oikeutettua väittää, että rajallinen tila voi myös terästää tekstiä

vaikkapa: sääli vaan sitäkään ei usein tapahdu, se ainoastaan sähkemäistää sitä

tokkopa: google sanoo että jani vanhala tutkii heideggeria. se saattaa selittää muutamia asioita siinä kritiikissä, jos halutaan tehdä yleistäviä ja kyseenalaisia väitteitä. mutta ehkä se on teemana.

tokkopa: sinänsä se lyhyt teksti sanoi melkein enemmän kritiikin mielessä tuosta kokoelmasta. sekin myönsi sen yhteiskunnallisuuden ja tietyn eetoksen, mutta myös vähän kyseenalaisti sitä.

tokkopa: tai jotain. no okei, luin sen kritiikin kerran ja siitäkin on jo ainakin monta päivää!

vaikkapa: mietin just että pitäskö kaivaa

tokkopa: ei sekään tekstuaalisesti hirveästi mitään kaivanut

vaikkapa: ei kaivanutkaan. mutta onko se ylipäänsä liikaa odotettu kritiikiltä?

vaikkapa: tietty siinäkin oli monta piirrettä joista en tykänny, esim. se luokkakuva-metafora ja semmonen yleinen väsynyt sävy, mutta kaipa mä ymmärrän, että heidegger-tutkijan mielenmaisemaa leimaa tietty ennui

tokkopa: no, ei sitä kyllä päivälehtikritiikin tilaan mahdu

tokkopa: siihen merkkimäärään pystyy katselemaan vähän syvemmin ehkä kahta sitaattia

vaikkapa: joo, ei nii. toisaalta siinäkin olis enemmän mahdollisuuksia, jos kriitikko päättäis rohkeesti jättää esim sen alun esittelytekstin pois.

vaikkapa: tai lyhentää kovasti

vaikkapa: mutta jostain syystä kiiltomato-kritiikit ei oo päivälehtiä kummempia, vaikka niissä ei oo merkkimääräistä rajoitusta

vaikkapa: niissäkin on aniharvassa mitään tekstuaalista kaivamista

vaikkapa: itse asiassa essi henrikssonin teksti tytti heikkisen ”varjot astronauteista” oli mun mielestä hyvä.

tokkopa: onko meillä tässä nyt joku tosi kääpäinen analogia kapitalistisesta vapaudesta ”tehdä ihan mitä tahansa”?

vaikkapa: no vedä ny se analogia kunnialliseen loppuunsa

tokkopa: miks mun pitää, jos esakaan kerta ei

vaikkapa: jahs. happiness is a loaded gun.

Markku Paasosen ääreen

vaikkapa: http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/145429.html

vaikkapa: jo on taas hauskaa.

vaikkapa: minen ny suoraan sanottuna ymmärrä mitä nuo kriitikot ajattelee

vaikkapa: jälkimoderni tyhjyys????

vaikkapa: sitä ennen tyhjyys oli modernia (edward hopper) ja vielä sitä ennen miltei romanttista (baudelairen spleen)

vaikkapa: hyvä että tyhjyydestä on moneksi.

vaikkapa: ”keskiaikainen tyhjyys”, ”eetos motivoidaan babylonialaisen tyhjyyden kokemuksen raameissa”

tokkopa: vai vielä maailmanlopun metsämaisemissa

vaikkapa: sielläpä siellä, näkyy silmät ja suu siellä siellä se väinö on.

tokkopa: ehkä omakotitalon pihalla kasvava puu on sitten jälkimodernia tyhjyyttä.

vaikkapa: ja kuninkaiden laakso egyptiläistä __b

vaikkapa: mä en oo kyllä lukenu tota paasosta, mutta nuo juorut jälkimodernista tyhjyydestä tuntuu nyt vähä. emmätiä.

vaikkapa: ”Mutta täällä ei ole nykyhetkeä eikä sen puoleen mitään muutakaan hetkeä, on vain mitaton kesto jossa meidät nähdään rämpimässä juurakon yli vailla kertomusta, kutsuttuina mykkyyteen joka piiloutuu puheliaisuutensa poimuihin.”

vaikkapa: siis tuo kriitikon tekemä lainaus

vaikkapa: onkse sitte tota, kun suuret kertomukset on ach kuolleet.

tokkopa: multakin on toi uus paasonen lukematta, kun en jaksanut. ei tapahtunut tarpeeksi kielellisellä tasolla mitään että vain kielessä eksisteeraileva keskittymishäiriöinen sarjakuvaminäni ois jaksanu lukea

tokkopa: multa vähän puuttuu toi halu rakentaa ja tarkistaa identiteettiäni ”taiteellisen” yhteiskunta- ja ajankuvapuheen kautta. tai no siis ei puhu, onhan joku delillo tai houellebecq juuri sitä ja skulaa hyvin. mut

vaikkapa: minä taas luen kaiken mitä käsiin tippuu mutta se nyt useinkaan oo sitten järin oleellista. semmosta uteliaisuutta.

vaikkapa: musta tuntuu että varsinkin kritiikeissä tuo paasonen on semmonen kammioihinsa vetäytyvä tekijä, joka tuo sit aina jtn uutta hienoo. semmonen laatumies.

tokkopa: joo semmonenhan se on

tokkopa: siks mua hämääkin se, että mun mielestäni sen teksti on aina jotenkin tavanomaista ja tosi turvallista

tokkopa: siinä on se proosarunon tylppä kaari, joka leikkaa vettä ilman mitään ääntä ja friktiota

tokkopa: taas on yksi kokoelma huolella tehty

vaikkapa: onhan se semmosta. sinänsä mulla on aika vähän mitään erityistä sanottavaa markku paasosesta, mutta kyllä mä ymmärrän miks joku lauluja mereen uponneista kaupungeista uppoo niin hyvin. onhan se oman poetiikkansa huippuja, niinsanotusti.

tokkopa: niin. itse kyllä pidin silloin ilmestymisaikana siitä mereen uponneista kaupungeista, mutta jotenkin kun nykyään sitä koettaa lukea, niin saa ummetusta. varsin vaikea sanoa ja alkaa purkaa sitä, mistä tämä johtuu

vaikkapa: minen tiiä mistä sun suolistovaivat johtuu, mutta mulla on niitten uponneitten kanssa semmonen olo, että ensinnäkin siinä näkyy sen romanttis-modernistisen perinteen syvempi sulattelu kuin suomalaisessa runoudessa yleensä

vaikkapa: että se tosiaan juurtuu sinne baudelaireen

vaikkapa: mikä on tietysti sinänsä jo vahvasti rehevöittävä seikka, mutta henkilökohtaisesti mua ei mitenkään välittömästi innosta se lähtökohta

vaikkapa: muutenkin se symbolimaailma, kuvasto, ja kaikki on hyvin harkittua, latautunutta ja tyylikästä.

vaikkapa: siinä ei oo semmosta ihan täyttä tyhjänhölinää

vaikkapa: mutta jos se perinne on tavallaan tehny ittensä jotenkin tarpeettomaksi, niin mitäpä sillä sitten.

vaikkapa: jotenkin tää kaikki ois tosi paljon arvokkaampaa proosassa.

vaikkapa: mutku ne julkastaan runoutena.

tokkopa: nii. mulla on vähän se ongelma, että mää en ikinä tunnista noita perinteitä runoista, ainoastaan sen, onko niiden kieli tylsää vai ei.

vaikkapa: no se tietysti voi vaikuttaa tosi paljon siihen kokeeko sen tylsänä vai ei…

vaikkapa: taas mää valitan kritiikeistä mutta ainakin niissä mereen uponneitten saamissa rupes jo pykimään se, että tädit kirjottaa proosarunon historiasta siihen alkuun ja sit päätyvät johonkin metalyyriseen lopukkeeseen.

vaikkapa: ja mehustelevat alkemialla siinä välissä

vaikkapa: luin ne kritiikit aika hyvin ennenku hankin sen kirjan kun se oli vähä vaikee saada

tokkopa: mua vähän hiertää just se historia, kun eihän sillä ole mitään väliä kuin sivistyneistölle

tokkopa: kritiikkien kontekstualisoiminen on vähän hankala juttu muutenkin. niillä täytetään puolet tai kolmasosa sanomalehtien kritiikkitilasta ilman että ollaan sanottu mitään. se on se ulkoa opittu ja muilta katseltu osuus.

vaikkapa: joo, sepä se.

tokkopa: mut ai perhana, sit pitäis vielä itse lukeakin se kirja

vaikkapa: ja siihen kun ymppäsee lainauksen

vaikkapa: nii omaan tekstiin siitä kirjasta jää enää noin kolmannes

vaikkapa: ja se on sit joku turha toteamus välillä väsyttävästä runsaudesta tai joku puolirunollinen mehustelu tunnelmista ja huomautus tekijän lupaavuudesta tai siitä että se on lunastanut paikkansa (ties missä)

tokkopa: nii no se on alkanut suuren korpuksensa luomisen

tokkopa: jossain vaiheessa päästään tilanteeseen, jossa ei tarvi enää suhteuttaa muuhun kirjalliseen historiaan, ku ihan jo tekijän aiempaan ”teemastoon” viittaaminen riittää

tokkopa: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+runous&rid=1075

tokkopa: no pitihän se arvata että siinä oli joku rämpöö-sitaatti kahlitsemassa lukukokemusta

vaikkapa: nii, ja mainittu myös symbolistien vastaavuus-teoria

vaikkapa: varmistettu Ranskalaisen Proosarunon Suuri Kaanon kaivamalla lautréamontia

vaikkapa: aww, runoilijan kypsymisen tarkastelu ❤

vaikkapa: kriitikko kääntää paistin vartaassa.

sivullinen: hah

sivullinen: sitäkö se vain onkin

sivullinen: aika viatonta

sivullinen: kuulostaa lähes heteronormatiiviselta toiminnalta

tokkopa: ”lautréamontilta vaikutteita rohkeaan kuvastoonsa”

vaikkapa: no rohkeaa mikä rohkeaa

vaikkapa: ihan varmasti heteronormatiivista

tokkopa: kieltämättä nykykatsannossa on varmaan jo aika rohkeaa jos ottaa vaikutteensa yli sadan vuoden takaa

vaikkapa: kyl se varmasti onki mutta tuskin se arvostelija rohkeudella tota tarkotti.

vaikkapa: vaan jtn hermafrodiittia.

sivullinen: ois kyllä mahtaavaa päästä kuittaamaan että snellmanin kootut teokset on luettu

sivullinen: kun runoilija tällaista päästelee

vaikkapa: no tuo oiski jotaki. ”j v snellmannilta vaikutteita rohkeaan kuvastoonsa”

sivullinen: sehän on tunnetu rakkauskirjailija

sivullinen: tosin se taisi enemmänkin yrittää ruotsin puolella tuota uraa

sivullinen: vai miten se menikään

tokkopa: ”kiskoi kilometrien mittaista romulaahusta, troolia johon takertui kalastajaveneitä, kulunutta viisautta ja väsyneitä runomittoja,trokeita ja jambeja, lenkkaavia daktyylejä, pari saastunutta lomasaarta ja hysteerinen aurinko.”

tokkopa: jos tuo arvostelija tarkoitti rohkeudella jotain hermafrodiittista, niin mää syön hatullisen pekka tarkkaa

vaikkapa: varmana tarkoitti.

vaikkapa: ja syö, mä oon syöny jo omat tarkkani.

tokkopa: pureskelitko tarkasti

vaikkapa: tottakai pureskelin.

vaikkapa: trokeesta ja jambista tulis hyvä trombi.

tokkopa: ilmeisempi kaveri sanoisi, että tässä tapauksessa pelkkä zombi

vaikkapa: kyllä tuo rohkea tarkottaa ihan varmasti jotain eroottista groteskia

vaikkapa: eikä sitä että lautréamont on ainaski sata vuotta

tokkopa: herranjumala, onko siinä jotain eroottisesti groteskia!?

vaikkapa: no ei ehkä sun makuus :<

tokkopa: mikähän tuossa kuvastossa on se rohkea osuus. toi alkemia, jota on käyttäneet myös ”tomi kontio, panu tuomi ja a.w. yrjänä”, vaiko nuo runousopillisesti viittaukset

vaikkapa: täytyykö mun ny kaivaa se kirja.

vaikkapa: ootas.

sivullinen: ”rohkea” tarkoittanee tässä ajassa esimerkiksi potentiaalisen tulevan työnantajan arvostelua eli kaunokirjallisuuden julkaisemista omalla nimellään

vaikkapa: mateleva liha, paisunut ruumis, uppoavan moottorin kiihko, talot ilmassa nautinnon langoilla, syömään verihyytymiä, maailma haluaa itseään, kirjoittaa peräaukollaankin, virtsani verellä minä luotaan tämän maan, suunnattomia masturboivia viemäriputkia, valo oli kuluttanut markiisin puhki

vaikkapa: …

vaikkapa: se viimenen ei tainnu olla eroottinen, mutta koska mää koitin virittyä niin ajattelin markiisin de sadena

tokkopa: vau

vaikkapa: mut siis kato kun tossa on tuo peräaukko ja masturbaatio.

vaikkapa: rohkeeta.

vaikkapa: selasin noin puolet kirjaa.

vaikkapa: en tiiä onko siellä lopussa vielä jtn superkliimaksia mutten kyllä ainakaan muista.

tokkopa: nii. ehkä tää on samalla lailla eroottisesti nerokas ku se helena sinervon romaani

vaikkapa: avautuu vain lasse koskelan kosketuksille.

vaikkapa: no siis on tossa tommonen holistinen ruumiillisuus läsnä, mutta että rohkeaa.

vaikkapa: jooooops.

tokkopa: eikun siitähän kirjoitti joku toinenkin johonkin lehteen, että miten nerollinen ja feminististä teoriaa detournaava satiiri se on

vaikkapa: aijjaa

vaikkapa: mä en lukenu mitään toista vastaavaa kuin se koskelan parnasso-juttu

vaikkapa: muut oli semmosia nihkeitä haukkuelmia

tokkopa: en nyt saa päähäni missä se oli

vaikkapa: http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/68286-arvio-tykistonkadun-paivaperho

vaikkapa: tuo se ei varmaan ole

vaikkapa: mutta positiivinen kritiikki yhtä kaikki

tokkopa: joo ei

”Sanakirjan” kritiikistä

tokkopa: Jukka Koskelainen kirjoittaa ”toivoisin siis lisää rohkeutta kokeelliselta runoudelta. Rohkeutta luopua omista rajoituksistaan, pelkästä kielen pilkonnasta ja vääntelystä. Mutta varmuuden vuoksi: Tavi vääntelee monta kertaa myös hervottoman hyvin.”

vaikkapa: Kumma kyllä, toivoisin kriitikolta rohkeutta luopua omista rajoituksistaan, pelkästä kielen pilkonnan ja vääntelyn näkemisestä.

vaikkapa: H.T:n blogissa on paljo semmosta rasittavaakin metodista vääntelypilkontaa mutta mun mielestä tossa sanakirjassa oli sitä aika vähän.

vaikkapa: Ootko tokkopa katellut sen Sanakirjan?

tokkopa: Joo. Ihan kiva. Sympaattinen.

vaikkapa: Ilmeisesti Jukka K on samaa mieltä.

tokkopa: Ilmeisesti Jukka K ei pääse setämäisestä sävystään ikinä.

vaikkapa: Ei kai se setämäinen sävy synti oo, etenkin kun on setä.

tokkopa: Niin, en tiedä onko Jukka K jonkun setä. Mut siis tarkoitin sellainen alaspäin puhuva.

vaikkapa: Joo. Ja mä odotan sitä päivää, jolloin ns. kokeellisen ns. runouden ns. lähtökohdat sisäistetään siinä määrin, että vois antaa jotain osuvaakin kritiikkiä.

vaikkapa: Ettei se oo vaan tommosta ”leikittely”, ”välillä vääntely väsyttää” juttua.

tokkopa: Kyllä mää sinänsä ymmärrän mitä Jukka K ajaa takaa, on Tavin kirja ajoittain vähän turhan metodinen munkin mielestäni. Tai siis välillä määkin vähän ihmettelen ”sanarunojen” mielekkyyttä. Mutta ei kai se ole kovin vakavaa. Se voi ihan hyvin olla vaikka joku rinnakkaisteos Esim. Esalle tai ehkä seuraavalle kokoelmalle tai jotain.

tokkopa: Ylipäänsä monoliittiteoksellisuuden asema saisi mun puolestani pirstoutua. Tietysti pitää tuottaa nimikkeitä, että saa apurahoja.

vaikkapa: Tietysti pitää tuottaa kritiikkiä että sais apurahoja.