Tilaustyönä Kantolan keksitehtaan Murujä

vaikkapa: kuulitsää jo että harry salmenniemen uusin liikkuu epämukavuusalueella

vaikkapa: en oo vielä lukenu sitä kirjaa, onko salmenniemi kirjottanu stringit persvakoon vai mitä

tokkopa: mää oon lukenut, nähdäkseni se ei ole yhtään sen helpompi tai vaikeampi kuin texas, saksetkaan

tokkopa: nykyajan analfaabelistikolle tän uudemman luulis olevan vielä helpompi, koska siinä on aika paljon vähemmän sivuja

vaikkapa: ai se on ohuempi. se näytti jossain promokuvassa muhkeelta. mainokset on valetta.

tokkopa: no ei tossa sivunumeroita oo, mutta jotain 60-70 sivua, ehkä?

vaikkapa: ehkä se on just siinä tuo ongelma. että justiinsa ku on tottunu paksuihin kirjoihin, niin se tuhma poika kirjottaa ohuen

vaikkapa: eli sitä pitäs pystyä lukemaanki jostain kohtaa, että saa kritiikin tehtyä

vaikkapa: eiku hesarilla on nyt ainaki eri kynä käytössä

vaikkapa: se oli mervi k ku tykkäs texassaksista ja tämä on sitte janna k.

tokkopa: ylipäänsä salmenniemi on lähinnä klassinen runoilija, jonka kokoelmat toimii vahvan rakenteellisesti ja niistä on usein vähän mielivaltaista ottaa yksittäisiä tekstejä ulos. tässä yksi osasto on yksi teksti, tavallaan. sisältö/sanasto on sitten ”kipeää” nykypuhetta ja cut-up-leikkauksia. periaatteessa se on juuri näin vaikeaa tai helppoa.

tokkopa: eli luultavasti janna ei tajunnut mitään myöskään texasista

vaikkapa: joo, se on ainaki niissä aiemmissa kirjoissa ihan selvä

vaikkapa: onkohan se lukenu texasia

vaikkapa: mut oikeesti, tossa kritiikissä lukee että lukija on vilpitön, kirja ei

vaikkapa: en oo koskaan lukenu mitään tollasta

vaikkapa: ja jos alku tarkottaa jotain muuta, niin se on vielä hullumpaa

vaikkapa: ”Rehellisyys. Tätä mietin, kun luen Harry Salmenniemen (s. 1983) kolmatta kokoelmaa Runojä. Siitä ei usein pääse kiittämään kotimaisen kokeellisen runouden kärkinimiä. Eivätkä he siihen taida tähdätäkään. Toisin on tämän lukijan laita. ”

tokkopa: kantolalla on filosofian tohtorina syvempää ja ongelmatonta tietoa tekijän intentioista

vaikkapa: siis tämä lukija tähtää kiittämään? tähtää rehellisyyteen? kumpaa?

vaikkapa: ja mikään lukija ei oo niin rehellinen ku filosofian tohtori.

vaikkapa: KAIKKI PAITSI KANSI VAIVAA!=?!??”?#

tokkopa: ehkä se oli ironiaa, tai roinaa

vaikkapa: mitä mä ny teen kun mua vaivas se kansi

tokkopa: mua ei, mutta mää olenkin tottunut odottamaan kirjan kansiltakin jotain uudistavaa

vaikkapa:> mää oon tämmönen konservatiivi. pitäs olla semmonen signatuuri kannessa niinku södikalla viiskytluvulla

vaikkapa: kultakirjaimin.

vaikkapa: eikä mitään l33tspiikkiä siihen.

vaikkapa: jaa, kantolaa vaivaa myös aukot

tokkopa: mutta ehkä on typerää keskustella siitä, onko runojän lukeminen nautinnollsita vai ei, kun se tuppaa menemään ton subjektiivisuuden puolelle. minulle se on nautinnollista, jopa meditatiivista

tokkopa: toisaalta myös jo vähän helppoakin

vaikkapa:> monet kirjat kyllä opettaa lukemaan itteensä, jos lukijaa edes vähän kiinnostaa

tokkopa: sinänsä avantgarden ei määritelmänkään mukaa liene tarkoitus tähdätä helppoon nautintoon

vaikkapa: no ei

vaikkapa: tai suuren osan mistä hyvänsä runoudesta tai taiteesta

vaikkapa: mut mä en tajua ton arvostelun funktiota

vaikkapa: tosta ei meinaa tajuta mitään, hyvällä tahdollakaan

vaikkapa: sit tulee semmonen olo että tuo vittuilee jollekulle

tokkopa: onhan tässä cut-upattua ja hakukoneistettua runouttakin katseltu jo vähintään viisi vuotta, ei luulisi enää kovin puun takaa tulevan

tokkopa: varsinkaan texasin jälkeen

vaikkapa: ja kyseessä on runousekspertti

vaikkapa: se on kirjottanu jotain esseitä jostain jenkkipostmodernismistakin. kyllä pitäs irrota paremmin

tokkopa: Niin kuin tässä: ”kukittaminen tarkoittaa kutittamista; kutittaminen tarkoittaa kurittamista; kurittaminen tarkoittaa kuristamista, siis kukittaminen on kuristamista;” Lopputulos on yhdentekevä, kuten niin moni muukin asia tässä maailmassa.”

vaikkapa: tuo on ihmeellinen. tuo lainaushan on ihan perhanan selvä

tokkopa: tässä on nyt vähän jäänyt näkemättä se ilmiselvyys, että kyseessä voi olla esim. loogisen lausekkeen parodia

vaikkapa: eikö oo myös semmonen sanonta ku ”halata kuoliaaksi” tai ”suudella kuoliaaksi” myös

vaikkapa: siis joltakulta taitetaan terä kun kukitetaan, siis annetaan julkista kiitosta

vaikkapa: joo, muodollisesti se on ilmiselvää. mut tossa lauseessa on vielä merkityskin. kaupanpeällisenä.

tokkopa: oho, merkityskin vielä. sinänsä logiikan kielen tutkiminen oli virrata että -esikoisen keskeisiä motiiveja

vaikkapa: virrata etässä on tosiaan semmosta konjunktiokieltä

vaikkapa: eikö tuo vaikuta ihan loogiselta merkitykseltä

vaikkapa:> en ole tohtori, joten en tunne tekijän intentiota, mutta i accidentally merkitys.

vaikkapa: mutta kommervenkit on nyt tässä erittelemättä. se jannakantola sanoo, ettei se niitä erittele.

tokkopa: mutta kriitikoilta, edes hesarin kriitikoilta, ei voi edellyttää lähilukutaitoa, koska suomessa totuttiin viimeistään 90-luvulla lukemaan niin läheltä, että näkyy vain sumeasti joku hahmo, joka paljastuu lopulta linssiä tarkentamalla valotauluksi, jossa lukee ”runouden itseisarvo”

tokkopa: tässä tulee olettaneeksi myös, että ne esiin nostetut lauseet on sitten kanssa luettu tarkasti, eikä vaan kyykistytty pissamaan niiden päälle ja muiden muroihin

vaikkapa: no hesarin ympärillä tuntuu olevan semmonen ideologia, ettei kokeellista runoa voi lähilukea tai se pissaa linssiin ja sitte itkettää.

vaikkapa: eiks tää kantola oo saarikoski-tutkija ollu, ainaki väikkärissään

tokkopa: joo mutta saarikoskea tutkiessa ei hirveitä kommervenkkejä tarvita, kun tuppaa pysymään se lyyrillis-keskenkasvuinen tissuttelu aika hyvin rukkasessa

vaikkapa: kyllä se kuiteski lähiluvulla on höylättävä.

tokkopa: toki. mutta aika eri värkeillä mennään silti

vaikkapa: no mennään mutta kyllä siinä minusta samoillaki vehkeillä pääsee aika pitkälle, ainakin riittävän. mutta jos ei käytä vehkeitään niin kai ne surkastuu

vaikkapa: onko tässä nyt se ongelma että kun kirjan nimi on RUNOJÄ niin se vaan näyttää RUNOJAlta. ihanniinku transvestiitti voi näyttää paula koivuniemeltä.

tokkopa: voisin kaivaa esimerkiksi marjorie perloffin ja kumppaneiden teorioita nyky(kokeellisen)runouden suuntautumisesta pinnan merkityksiin ja leikkiin tässä, mutta säästän niitä lukijoita, joilla on vielä elämänhalunsa jäljellä

vaikkapa: joo pihistä toki. runoustohtorin pitäs ne tuntee. perloffit siis.

tokkopa:> ja tokihan kantola tulee tuossa sanoneeksi, että kuu ja tähdet on kauniimpia kuin mikään teksti

tokkopa: vaikka jannalta nyt unohtui, että kuu ja tähdet ovat, tietyssä teoriaperinteessä, tekstiä

vaikkapa: musta tuntuu että kyky vaikuttua kuusta ja tähdistä on etupäässä kielellinen

vaikkapa: pitää olla jotain, millä saa valettua hohtoa siihen että joku asia on vitun hieno

tokkopa: musta tuntuu, että kyky vaikuttua kuusta ja tähdistä on etupäässä sellainen asia, joka salmenniemen puhujalta on vähän niinku kadonnut ja se saattais olla vähän niinku koko jutun pointti niinku

vaikkapa: !

vaikkapa: there are no stars in the new york sky.

vaikkapa: vai miten se meni

vaikkapa: mutta väitätkö nyt tosissas, että siellä on puhuja?

vaikkapa: nämä hesarilaisethan on julistaneet että puhuja on dööd. kokeellisesta runoudesta.

tokkopa: jos siinä on tekstiä niin siinä on puhuja. mutta onko sillä mitään merkitystä?

vaikkapa: on, koska ihmisen ikävä toisen luo.

tokkopa: onko kiinnostavassa kuvapinnassa puhuja, tai jossain inspiroivassa äänessä?

tokkopa: entä onko jackson pollockissa, simppeleimmässä mahdollisessa oppitunnissa vähän abstraktimpaan kokemiseen, tarina?

vaikkapa: kuvaan on vaikea ajatella puhujaa tai ”näkijää”.

vaikkapa: oisko kuvan ”kertoja” se, joka pyrkii ohjaamaan katseen suuntaa

vaikkapa: mitä se ois pollockilla

vaikkapa: se vois vielä olla jollain velasquezilla

vaikkapa: mitä muuten tuo kantola tarkoittaa tällä: ” ”Kirjallisen” korostus jää silti päällimmäisenä mieleen.”

tokkopa: varmaan vanhaa kunnon kirjallisellisuutta

vaikkapa: ”eniten maailmassa jumala vihaa kaltaisiasi”

vaikkapa: mitä hupia tossa on

vaikkapa: HUPIA

vaikkapa: anteeks, mutta tää kritiikki on kysymysten pohjaton lähteensilmä

tokkopa: tässä vaan päätyy taas sen laarin äärelle, että päivälehtikritiikin kuuluu olla hämärä mutuimpressio, jonka lukemisen keskivaiheilla wittgenstein tappaisi itsensä heti

vaikkapa:> nyt ois wittgen henki irronnu jo ekan lauseen kohdalla.

tokkopa: mutta kritiikkiin sisältyy wittgensteinilainen lause

tokkopa: ”En nyt käy erittelemään kunkin jakson kommervenkkejä, mutta niitä on. Siksi kai runot juuri ovatkin ”runojä”. ”

tokkopa: onko vihreä vihreää, punaista, puhreaa vai runojä?

vaikkapa: aamen ja sorlo vielä perään.

tokkopa: ”siitä mistä en osaa puhua, on vaiettava”

vaikkapa: vihreä on vihrea.

vaikkapa: siitä mysta ei ösaa pühüa.

tokkopa: entä sitten rinnalla miikka laihisen kritiikki samalta päivältä turun sanomista?

vaikkapa: senkin mä luin jo aiemmin, ja vaikka laihinen ei aina oo maailman täsmällisin kaveri, niin kyllä se on monta aurinkokuntaa lähempänä todellisuutta kuin kantola

tokkopa: onko edesvastuutonta ja moraalitonta tehdä tällainen vertaileva leikkaus, kun toinen kritiikki on niin ilmiselvästi vähän…

vaikkapa: ottamatta nyt kantaa edes siihen salmenniemen teokseen

vaikkapa: mutta laihinen on tavan takaa kuitenkin vaivautunut kirjoittamaan niin, että vihjauksia ymmärtämätönkin tajuaa mistä on puhe

tokkopa: niin, kovin vaikea esim. noita alun yleistyksiä on ja luonnehdintoja on lähteä kyseenalaistamaankaan

vaikkapa: ainakaan sikäli, että laihinen selvästi pitää salmenniemeä yhtenä kovimmista kynistä.

tokkopa: tosin laihinen on selkeästi inspiroitunut kirjasta, kun taas kantola ei, mikä toki vaikuttaa kiinnostavien ajatusten syntymiseen

vaikkapa: joo

vaikkapa: mut tuo kantolan meininki on tommosta ankeuttajatouhua

vaikkapa: että jos nyt ei kirja niin kiinnostakaan, niin tartteeko imeä elämä kaikkialta sen ympäriltä

tokkopa:  sinänsä voisi sanoa, että laihinen lähtee mukaan kokoelman ja sen luoneen – sanotaan nyt vaikka – ”estetiikan” kielipeliin ja vatkaa lisää sitä samaa vaahtoa

vaikkapa: joo. ja on tossa tommosia kikkailevia kielimuotoja, joista mää en tykkää

vaikkapa: mutta nämä nyt on pelkkää niuhotusta

tokkopa: niin, se ei varmasti ainakaan helpota asiaa

tokkopa: tai en tiedä, onko lähtökohtaisesti hyvä idea kirjoittaa jotenkin lupsakkaasti tai vään koukeroisesti, jos pohjatekstikin on luokiteltavissa avantgardeksi

vaikkapa: ”Seitsemään osastoon järjestetty kokonaisuus tiivistää karkeaksi hiottuun ilmaisuunsa koko joukon nykylyriikoiden männä aikoina hyödyntämiä tehokeinoja. ”

vaikkapa: tän ymmärtämiseksi tarttee olla jo osa jotain kielipeliä

tokkopa: tulee herkästi sellainen kuva, että kriitikko on samassa leirissä. jättäisin moisen enemmän kirjallisuusesseiden puolelle.

vaikkapa: joo. mutta tässä on tämmönen perusongelma. mä käsitän laihisen tekstistä, että se on tosi myötämielinen ja että se kertoo miks se diggaa

vaikkapa: kantolan tekstistä mä tajuan, että sitä hiertää pahasta paikasta mutta se ei kerro mikä sitä hiertää, vaan kiertelee.

tokkopa: mutta tää nyt on sitten toisaalta vähän tämmönen dualismi ja logosentrisyyden puolelle menevä, määhän arvotan laihisen tapaa selkeästi semmosta ”objektiivista” ja ”tieteellistä” tapaa vasten

tokkopa: aivan

tokkopa:> kriitikko voi pelastaa aina itsensä perustelemalla ja selittämällä suolenliikkeensä hyvin, oli sitten itse teoksesta mitä hyvänsä

tokkopa: tähänkin joku varmasti sanoo, että vapaan sanan maassa saa sanoa mielipiteensä ilman mitään fasistisia sääntöjä

vaikkapa: mutta mua ei periaatteessa kiinnosta mihin leiriin kritiikit liputtaa ittensä. pääasia kun tajuaa mitä tapahtuu.

tokkopa: niin saa, mutta silloin myös minä saan tulla ja lyödä pizzalapiolla pään harteilta

tokkopa: tavallaanhan laihinen olettaa, tai laihisen luoma teksti dekoodautuu mun päässäni siten, että hän ”ymmärtää” teoksen ”oikein”

tokkopa: mikä on sukua tuolle samassa leirissä olemiselle

tokkopa: toisaalta se tuntuu olevan aika lähellä sitä ”ymmärrystä”, mikä myös minulla on teoksesta, joten olen ehkä jäävi sanomaan mitään

vaikkapa: koskas oot aatellu sanoa, että juntta tekis terää?

tokkopa: juntta tekis terää ihan vaikka heti, se on ihan samantekevää mitä mediassa sanoo muutenkin

vaikkapa: no, ehkä me ei keskustella sun äänestymiskäyttäytymisestä.

vaikkapa: joo, mä en tosiaan oo vielä tota kokoelmaa lukenu

vaikkapa: mutta texasia vasten tuo kritiikki on uskottava.

Advertisement

Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen

tokkopa: oli ihan uskomattoman mahtava majanderin tekemä pikkuhaastis siinä mari kosken kirjakritiikin vieressä mikko aarnesta, ku se lähti gummerukselta

tokkopa: vähän lyhentäen se meni jotenkin näin:

tokkopa: ”sut sit potkittiin gummerukselta”

tokkopa: ”öm, ei potkittu”

tokkopa: ”mitäs järkeä oli lähteä, tällaiset kulttuurialan työpaikat ovat kuitenkin kiven alla”

tokkopa: ”halusin toimia vapaasti kirjallisuuden parissa ja uskon löytäväni uusia työtehtäviä”

tokkopa: ”niin selkeästihän sää havittelet haanpään virkaa, koska sehän lähti södikalta”

tokkopa: ”ömm, en kyllä havittele”

tokkopa: ”havitteletpa”

tokkopa: ”en”

tokkopa: loppu

vaikkapa: :DD

vaikkapa: vittu

tokkopa: oli aika värisuora julkisessa ruokalassa lukea se sivu hesarista.

tokkopa: ensin kakka poskelaisen yritys kritiikiksi mari kosken kirjasta. ja sit toi.

vaikkapa: nyt dyykille ja leikekirjaan

tokkopa: terveisin ”toverimme vailla agendaa 2011”

vaikkapa: voi näyttää lastenlapsille, että tällaista se oli silloin ison jytkyn aikana

tokkopa: j.j., jälkeen jytkyn

vaikkapa: en ihmettele että ne ei julkase noita pätkiä netissä

vaikkapa: niistä tehtäs hesarin kulttuurin fb-sivu, ja ihmiset naurais sille ku rivo-riitalle.

tokkopa: niin. en tiedä, varsin kummalliselta tuntuu noiden tekstien perusteella muodostuva koskelaisen näkemys kriitikon tehtävästä.

vaikkapa: ainaki sillä on aina sama kela käytössä

tokkopa: jukka on kynnykselleastumisen suomen mestari

tokkopa: varpaita tietysti menee samalla aika paljon

vaikkapa: tosin hesari julkasee koskelaista hyvin verkossa, varmaan tahtovat näyttää googlerunoilijoille taivaan merkit

tokkopa: mutta tuonkin kritiikin alussa ollaan jo mahdollisesti hyvillä apajilla, kun verrataan, virrataan ettään, mutta sen jälkeen tulee joku ajatusblokki päälle ja sitä varsinaista ajatustyötä ei vain tehdä.

vaikkapa: tokkopa se tekis sitä virrata etänkään kohdalla

vaikkapa: ja mitä ihmeen havaintoa se kieli sitten tavoittelee

vaikkapa: sitä minen tajua

tokkopa: suolaista ja makeaa?

tokkopa: tietysti tila on pieni ja jos on niinkin selkeästi puolueellinen ja asenteellinen kuin koskelainen on, lienee syytä uhrata se vähä tila negatiivisille puolille, ettei tule väärää käsitystä siitä, että teoksella saattaisi olla jotain meriittejä

vaikkapa: tuon koskelainen toisaalta tekee kaikille kirjoille

vaikkapa: nii, suklaapopkorneja

tokkopa: happoa ja karvaa?

vaikkapa: mutta emmää kyllä oikein muista, että koskelainen ois arvostellu semmosia kirjoja joista se tykkää

vaikkapa: mut onkohan se yks kultajyvä tuolla verkossa vielä, ootas katon

vaikkapa: http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-fi/etusivu/kirjailija.aspx?PersonId=1370&LinkId=8408&PageContent=-9

vaikkapa: mä hykertelin tätä joskus

tokkopa: jaha, onko meillä tässä nyt jokin asetelma mallia mestari-oppipoika?

vaikkapa: ajatus petäjästä koskelaisen mestarina on jotenki

vaikkapa: brrrr.

tokkopa: dark lord of the sith

kolmas mies: MESTARIT LAVALLA

vaikkapa: onneks niitä ei oo sentään neljää.

tokkopa: minneköhän nämä kaverit kaipaavat rööperin sijaan?

vaikkapa: tuomas anhavaan.

tokkopa: niin…tosin vähän ehkä ikävää sotkea anhavaa tähän, koska anhava sentään oli tarkka ja hyvä kirjoittaja

vaikkapa: mä aattelin enemmänki niitä aikoja, kun anhava pörräs kustantamoissa

tokkopa: jota myös tuntui ajavan intohimo. mitään merkkiä sellaisesta en ole näiden kavereiden kritiikeissä nähnyt vuosikausiin.

vaikkapa: jos anhava ois siellä, kriitikot vois levätä laakereillaan eikä kaikki aina hajois

vaikkapa: joo, kieltämättä ne pitää kynttilänsä niin hyvin vakan alla, että liekki on varmaan tukahtunu jo ajat sitte

vaikkapa: mutta mua kyllä ihmetyttää tuo koskelainen

vaikkapa: eikö sillä oo tylsää

vaikkapa: kun joka kirja pitää tunkee samasta reiästä sisään

vaikkapa: ja sit todeta, että eipä meinannu mennä ammattilaiselta, tuskin onnistuu teiltäkään.

tokkopa: haiskahtaa suojatyöpaikalta

vaikkapa: ”suoja”

vaikkapa: sanomalehtien avustajathan on nykysin tosi hyvin suojassa

vaikkapa: vai ei kai se koskelainen toimituksessa oo duunissa

vaikkapa: petäjä on sen sijaan onnellisesti lasitalossa lukemassa paul austeria

vaikkapa: ja opettelemassa ulkoa jenkkikirjailijoiden saamia bookereita

tokkopa: paul austere

tokkopa: suositeltavaa on myös austerity

tokkopa: ainakin mitä tulee siihen, millaista runokielen tulisi olla

vaikkapa: joo, mut mä en tiiä tunnistaako ne sitä vaikka lyötäs austerityllä naamaan

vaikkapa: koska siinä tuntuu olevan välissä aina joku ihme ennakkoluulo

tokkopa: arolla yksin huudettaessa ei kuule edes aropuron liplatusta

vaikkapa: no ei, etenkin jos jättää senki arvostelematta

vaikkapa: mutta täytyy kyllä sanoo, että useimmilla maakuntalehdillä on paremmin arvosteluasiat ku hesarilla

vaikkapa: tietty poikkeus on sillon kun ne osaa tilata arvostelun hyvältä avustajalta

vaikkapa: niinku nyt tuo taannoin tullu olli sinivaaran kirjottama juttu siitä sotakulttuuriin liittyvästä kirjasta

tokkopa: kyllä. en koskaan unohda sellaisia mestariteoksia, kuten leena tuomelan kritiikit harry salmenniemen kirjoista ilkassa

vaikkapa: linkki?

vaikkapa: lapin kansassa on muuten ollu aika hyvät aronpurosta

vaikkapa: mut markus jääskeläisen dumaus oli hesarissa parhaita runokritiikkejä pitkilleen

tokkopa: ei niitä näemmä löydy enää ilkan sivuilta

vaikkapa: tuli vaihteeks semmonen olo, että kirjottaja oli a) tosissaan ja b) rehellinen

vaikkapa: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Ilmapallo+ei+toimi/HS20110428SI1KU039dr

tokkopa: ja pyydän tässä vaiheessa anteeksi, sillä olin jäätävän ironinen mainitessani leena tuomelan kritiikit.

vaikkapa: nii, mut lasketaanko ilkkaa lehdeksi :<

vaikkapa: se on maan kulttuurikielteisimmän maakunnan lottonumerolärtsy

tokkopa: eli maakuntalehti par excellence, suomalaisen perustan omin ääni

vaikkapa: mut täytyy kyllä tosta jääskeläis-arvostelustakin kysyä, että mikä ihme otsikko on ”ilmapallo ei toimi”

vaikkapa: ei toimi?

vaikkapa: miten ilmapallo toimii?

tokkopa: eiköhän unohdeta nää aleksanterinkadun ja iso-roobertinkadun ja mitä-näitä-nyt-on-kadun pikkutakkityypit ja mennä kuuntelemaan leenaa lakeuksille

tokkopa: mieleeni palaa tästä soundi-lehdessä ollut kritiikki ultra bran levystä, jossa kriitikko moitti kielikuvia epärealistisuudesta. ”aurinko lakkaa toimimasta” rivi on kummallinen, koska eihän aurinko noin vain lakkaa toimimasta tuolla tavalla noin niinku

vaikkapa: saasta hei, ilkka on tosiaan hävittäny ne johonki

vaikkapa: eikä ny sentään. aurinko lakkaa toimimasta kun vääntää katkasijaa. sen sijaan ilmapallo toimii just niinku kriitikko kuvaa.

tokkopa: ehkä ilkkaa on hävettänyt

vaikkapa: joten ilmapallo piru vie toimii

vaikkapa: nii, niitä on hävettäny se, että ne on ylipäänsä julkasseet kulttuurisivuja

vaikkapa: etusivulla lukee että ”jerikon grilli ryöstettiin seinäjoella”

vaikkapa: mutta ilkka näemmä tahtoo rahaa noiden juttujensa lukemisesta. on siellä jtn ilmaseksi

tokkopa: jerikon muuri seinäjoella

tokkopa: täähän on nuorivoimalaista mytologiantuomista nykyaikaan

vaikkapa: on siellä kapernaumikin

vaikkapa: ja missäs, siellä jossain maaseudulla on raamattu-niminen paikka

tokkopa: ja sen juurella kissat naukuvat yöhön: ”caterwaul! caterwaul!”

vaikkapa: mut ilkassa on tommosia KULTTUURI (¤) -merkkejä. se tarkottaa sitä että juttu maksaa

tokkopa: minne menet, babu babushka?

Kritiikin looginen apparaatti

vaikkapa: oli muuten ihan mahtavaa raisamattila-dadaa hesarissa tänään

vaikkapa: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Friikkisirkus+saapui+kaupunkiin/HS20110106SI1KU0356s

tokkopa: iih

tokkopa: ylipitkä runokirja! mahtavaa. teos taatusti perustelee normista poikkeavan pituutensa upeasti.

vaikkapa: sen lisäksi, että tuo välipakan kirja on lainausten perusteella ihan paska

vaikkapa: ja mitä tuo viimenen lause tarkottaa, mitä

vaikkapa: ihanku mervi kantokorven fraseologia ois yhdistetty jukka koskelaisen logiikkaan ja maustettu raisa mattilan omilla käsittämättömillä välimerkeillä

tokkopa: miks toi on kappaloitu noin? monta yhden lauseen kappaletta keskellä kritiikkiä.

tokkopa: vai onko mulla selaimen asetukset sekaisin. vai onko se kokeellinen kritiikki?

vaikkapa: emmä sitä ymmärrä, se voi liittyä taittoonkin

vaikkapa: sama se mun selaimessa on. se on luult toimituksen työtä, tuskin kukaan sentään tollasta tekee omalle tekstilleen

vaikkapa: mutta tuo passiivin käyttö, voi jestas.

vaikkapa: tekijän kuoleman terminaalivaihe

vaikkapa: ”Tämän päivän perhe taas on tietokonepeli: ”Äiti on vähän väsynyt. Anna äidille virtuaalihali.”

tokkopa: voi pojat.

tokkopa: ”Välillä runoilijalta lohkeaa tarkka näky. ”Ehkä ihmisen on aina riiputtava jossakin, / hellyydessä tai hurmiossa raiteilla tai ristillä…”

tokkopa: ”Toisinaan väsyneempi aforismi. ”Kuljeskelen kuin Jumala yöpaidassaan kaiken päivää, / odotan ihmettä vaikka olen se itse.”

tokkopa: millä ihmeen perusteella tää väsynyt kakkonen on väsyneempi kuin tuo väsynyt ykkönen

vaikkapa: heh, just sitä olin kysymässä

vaikkapa: ja millä perusteella kumpikaan noista on sen  väsyneempi kuin se loppuun laitettu ylipitkä lainaus täysin lamesta runosta?

tokkopa: ja joo, tuo viimeinen lause on upea: ”Kokoelman etevin teksti aivan kuin tiivistää edellä sanotun, ja myös perässä seuraavan.”

vaikkapa: ja miten ihminen riippuu hellyydessä tai hurmiossa raiteilla?

vaikkapa: tuo viimenen lause minusta liittyy siihen koskelaislogiikkaan. sillä on aina semmosia alku on vauhdikas, keskikohta venyy, lopussa kiitos seisoo ja edellä sanottu korvaa vielä edempänä sanotun koska loppu lerpahtaa mutta alku on vaikeaa.

tokkopa: niin rikoksessa ja rangaistuksessa kuin hyvässä ja pahassakin voi runoudessa liitää mielikuvituksen siivillä ikään kuin unissa

vaikkapa: uhh. yksin oot sinä ihminen mielikuvituksen siivillä yyhyyksin.

tokkopa: joo, mutta onhan se myös todellisuuden hämärtävää runoutta jo itsessään. ”kokoelman etevin” voi lukea ”kokoelman etenevin”, jolloin päästään perässä/seuraava-kronologiajanalle!

tokkopa: tai oikeammin: ’etevin’ IMPLIKOI ’etenevin’, sisältää sen LUPAUKSENA, kuin KUISKAUKSENA

vaikkapa: puhdasta skolastiikkaa. onneks kehäpäätelmillä on hieno tapa nollata itsensä tai syödä oma häntänsä.

vaikkapa: mitä kritiikistä pitäs muuten ylipäänsä tajuta

tokkopa: nii se on se oh brother. eiku our brother. our bros. euribor. ouriboring. ouriporous.

vaikkapa: kuvaisko tuo nyt sitä kirjaa, sanooko se siitä mitään. euroboring.

tokkopa: no mää itse asiassa näkisin että tuo kritiikki täyttää tehtävänsä mun aikani säästäjänä, koska ainakaan noiden sitaattien perusteella en tule välipakan kirjaa lukemaan. huomaan niistä, että ei ole minun härkien kaukaloni heiniä.

tokkopa: okei, sen voisi todentaa kaupassa pläräämälläkin, mutta menen kirjakauppaan vain jos sokkarin kosmetiikkaosasto on jo muutamaa minuuttia aiemmin höyrystänyt kaiken toivon elämästäni

vaikkapa: mut eiks sitä varten vois jättää kaiken kriitikon kirjottaman pois?

vaikkapa: pelkät lainaukset riittäs

tokkopa: se taas olettaisi sen, että lukijat osaisivat ajatella itse

vaikkapa: ou hitsi, se ei kyllä kuulu sanomalehtien nykyajatteluun

tokkopa: hei, nyt ei kyllä aleta mollata sanomalehtiä tai salusjärvi on taas pian kommentoimassa meitä

vaikkapa: ehkä tuo mattilan tekstin lukeminen edellyttäski jotain saumatonta ja ajattelusta vapaata flow’ta

vaikkapa: näh, ei yks mies patalonian persiissä sanomalehtiä pelasta ❤

vaikkapa: ainakaan MEILTÄ.

tokkopa: mutta toisaalta nuo saattaa olla ainoat runorivit, joita kulttuurisivujen lukijat lukevat

tokkopa: okei, niitä ei ilmeisesti lue muut kuin kirjailijat

vaikkapa: eläs ny, kyllä suomessa on niin paljo kirjailijoita

vaikkapa: että ihan mukava yleisö siinä jo on

vaikkapa:> ja sit on myös kirjanostajia. aina niitä on muutamia liikkeellä tosimielellä. joku ne 25-45 e maksavat uutuuskirjat sieltä kaupasta pois kiikuttaa

Kuivaa natinaa

tokkopa: oon lukenu 45 ekaa sivua tuota rimmistä

tokkopa: toistaiseksi siinä ei ole tapahtunut yhtään mitään ja se kieli vaikuttaa lähinnä kansankynttiläkoristelulta, mutta katsotaan nyt.

vaikkapa: oot tietty ihan myyty

tokkopa: silloin tällöin tulee sellaisia fiiliksiä, että jeesus tää on toisaalta helppoa ja nuoleskelevaa

vaikkapa: anteeks mutta miten perseestä kotimainen nykyproosa voi olla

tokkopa: mut jos siinä tulee vähän jotain intensiivisempää toimintaa, niin se alkaa vähän oikeuttaa itseään se apparaatti

vaikkapa: kun mä en oikeesti oo ikinä sietäny rimmisen kieltä

tokkopa: toistaiseksi ollu harmillisen vähän mitään sellaista

tokkopa: se on lähinnä jaarittelua ja jotenkin liian kevyttä

vaikkapa: joo, ja pikkunokkelaa. oon aatellu että se on mun henkilökohtainen ongelma

vaikkapa: se vaan vähä rullailee muttei oikeesti tee mitään

vaikkapa: siinä ei oo sielua, älyä, järkeä tai tunnetta

tokkopa: ei tarpeeksi piikikästä tai sairasta tai älykästä tai viisasta

tokkopa: mietin just, että se menee nyt herkästi vähän siitä toisesta ääripäästä

vaikkapa: vähän niinku sen kirjat on alusta loppuun jotenkin sympaattisia olematta humaaneja, somia olematta kauniita

tokkopa: että nyt on sitten ylenpalttistakin kieltä, mutta se jauhaa ihan tyhjää ja tikusta asiaa ja myös aika mieltä vailla

tokkopa: nimenomaan

vaikkapa: ja minä kun periaatteessa tykkään ns. laveasta kielestä

vaikkapa: mutkun se ei oikein saa otetta mistään, tulee vaan mieleen että kertoja rakastaa ihan saakelisti omaa ääntään ja istutaan tässä nyt iltapuhteilla ja toivotaan että tuo lopettaa. vähän niinku se kaveripiirin paras jutunkertoja, jolla on tietyt maneerit, jotka kuulostaa hyvältä noin kerran

tokkopa: luin kyllä jostain haastattelusta, että rimminen joutui ottamaan vähän pakkia, kun sitä edellistä Pölkkyä ei kukaan oikein tajunnut

vaikkapa: pölkkyä en oo kyllä ees vilkassu

tokkopa: mää koetin sitä alusta kovin odotuksin, mutta ei siitä oikein mitään tullut. en ehkä ollut tarpeeksi tarmokas, mutta ainakaan parinkymmenen ekan sivun perusteella se kankea, vähän vanhalta käännössuomelta kuulostava kieli ei kyllä erityisemmin itseään perustellut

tokkopa: rimmisessä on kyllä barokkia, minkä vuoksi en voi olla symppaamatta ja seuraamatta tuotannon kehitystä, mutta se päästää itsensä aivan liian helpolla. ja toisaalta tekee myönnytyksiä ja nyökkäyksiä

vaikkapa: joo, tuo on just se piirre mistä mä tykkään siinä

vaikkapa: mutta tuntuu ettei se oo päässy kunnolla vauhtiin

vaikkapa: sen pitäs jatkaa vuosikymmeniä niinku joku kilven voltteri, niin johan olis tinkimätöntä kamaa

tokkopa: minkä vuoksi tietenkin tämä palkintokin. kuulostaa nirppanokkaiselta, kateelliselta ja kyyniseltä, mutta ei tuota Nenäpäivääkään lukiessa voi olla ajattelematta riemusta hihkuvaa kirsi pihaa ja minna joenniemeä

tokkopa: ”miten nokkelaa ja hullunkurista! tämä kieli aivan kuin…hengästyttää!”

vaikkapa: ja katso, kirsi huomasi että romaanissa voi joskus olla KIELI

tokkopa: ja onhan rimminen uniikki ja kyllä mää sille sen palkinnon suon. jo aiemminkin siteerattu santeri nemo kyseli, että onko suomalaisessa nykyproosassa ketään, jota ei voisi kääntää täysin ongelmitta vieraille kielille. kyllä rimminen varmaan lähimpänä on.

tokkopa: eri asia on sitten että onko se mikään meriitti

vaikkapa: nii. on siinä semmonen ero, kun nuo useimmat prosaistit pystyy kääntämään menettämättä nyanssinpoikastakaan

vaikkapa: pikemminkin käännös voi ylittää alkuperäisen tekstin

vaikkapa: ois ihan realistinen skenaario

vaikkapa: mutta rimmisen tapauksessa käännöksen pitäs olla ihan toisenlainen, jotta siihen syntyis joku tyylillinen omaleimaisuus

tokkopa: ehkä olisi tarkastelemisen arvoista myös se, miten rimminen on onnistuttu brändäämään kokeellisuuden ohi. tai jos sitä pidetään kokeellisena, niin ainakaan siitä ei puhuta. puhutaan vain hengästyttävästä kielen rekisteristä ja koetetaan pitää tasavertaisena lukijoiden kanssa. sinänsä varmasti hyvä päätös siinä vaiheessa, kun pitää suurentaa sitä lukijakuntaa ja voittaa suurimmat palkinnot

vaikkapa: heh, onhan tossa joku perussuomalainen lähtökohta

tokkopa: toisaalta voi olla ”kokeellisten” kirjoittajien oma vika ottaa se leima itseensä, siitä ei lopulta seuraa mitään muuta kuin jonkinlainen fasistinen nousu. enkä puhu nyt hitler-kortista, vaan jaloista arvoista!

vaikkapa: mut aatteles mikä lopullinen kuolinisku olis suomiproosalle, jos sitä alettas leimata kokeelliseksi tai avantgardistiseksi

tokkopa: aivan kuin nyt perussuomalaiset jne, jos vedetään analogia vähän suuremmaksi

tokkopa: tai ehkä pikemminkin lopullinen kuolinisku kokeellisuudelle ja avantgardelle

vaikkapa: tai siis se leima merkitsis sitä, että totunnaiset yleisöt puskettas pois sen alueelta eikä ois uutta yleisöä

vaikkapa: no kenties sitäkin mutta onko kokeellisuus tai avantgarde ylipäänsä hengissä

vaikkapa: nehän on lähinnä sanoja, joilla tarkoitetaan sitä kun joku ei oo ”tavallista”

vaikkapa: tai kuten eräs kriitikko sanoi, NORMAALIA

tokkopa: niin, epäilemättä kokeellinen kirjallisuus on tämän sesongin neekeri

vaikkapa: niin, vois auttaa jos alettas nimittää sitä toisen polven maahanmuuttajaksi

tokkopa: sitten tarvitsee vain odottaa että jokin kriittinen massa ylittyy, minkä jälkeen voi alkaa pelata päinvastaista korttia: ”meillä on enää pelkkää feminismiä/suvaitsevuutta/kokeellisuutta/vapautta, onko tässä nyt laitaa, kysyn vaan”

vaikkapa: mut runoudessahan se on jo miltei menny tohon

vaikkapa: epäillään järkeään, että kokeellisuus pitää valtaa

vaikkapa: mikä ei voi millään olla totta

vaikkapa: sekin semmonen ne vie meidän naiset -argumentti

tokkopa: meinaatko, että luontolyriikka, päiväkirjamuotoinen maailmanhavaintotilitys, hermeettinen myytinpäivitys ja modernismin krapula olisivat taipuvaisia vilauttamaan säärtään kokeellisen kokeiluille?

vaikkapa: en mää sitä vihjaa, vaan sitä, että on nähny kriitikoitten ja runoharrastajien valittavan, että kokeellinen runoideologia pitää valtaa

vaikkapa: se on tietysti täysin foliot kulmilla tehty väite, mutta silti

tokkopa:> mitenköhän kokeellinen runoideologia poikkeaa kriitikoiden ja runoharrastajien runoideologiasta?

tokkopa: jos nyt vaikka myönnettäisiin, että se pitää valtaa

vaikkapa: se onki kiinnostava kysymys

tokkopa: koska jonkinlainen konsensus se tuntuu kuitenkin olevan, sellaisella fiilis/intuitiotasolla

tokkopa: tietysti sen saa aikaiseksi jo varmaan pelkkä nihil interit / tuli & savu / ntamo / poesia -akseli, mutta eikö tuo ole lähinnä jonkinlainen sosiologinen tilanne

tokkopa: mitä itse tekstin tasolla tapahtuu, lukijasuhteessa, mikä on niin erilaista?

vaikkapa: joo, ja siis tietysti ryhmäytymistä täytyykin olla, jos esteettinen jakolinja sanelee sosiaalis-institutionaalisen

vaikkapa: se muakin kiinnostas, koska ei ihmiset kuitenkaan mitään sosiaalisia ryhmiä lue kun ne runokirjan avaa

tokkopa: niin, tai sosiaalisesti tyhmiä

vaikkapa: no eiks runouden ääressä just saa olla niin sosiaalisesti tyhmä ku mielii

vaikkapa: niin epäpeluri

vaikkapa: niin umpimielinen

vaikkapa: niin skitsofreeninen

vaikkapa: tai autistinen

tokkopa: en tiedä sallitaanko epäpeluriutta tai autismia

tokkopa: tuskin skitsofreniaakaan

tokkopa: umpimielisyyttä kyllä

kirsin pihassa

tokkopa: toi pihan kriitikon kuolema -teksti oli ympäripyöreämpi ku kekkonen pelaamassa jalkapalloa. siinä mielessä onnistunut, että se saa jokaisen kommentoijan näyttämään fiksulta ja tietysti lukijankin. siihen, että minua ja meitä kaikkia lukijoina aliarvioidaan, olen jo tottunut.
vaikkapa: nii, ton perään kun kertoo muutaman ilmiselvyyden kritiikistä, niin on ihan voittaja. mutta toisaalta kritiikissä mikään ei oo ilmiselvää

vaikkapa: ”Myös kriitikon parannusehdotukset olisivat suotavia. Jos kirja on kirjoitettu huonosti ja on sisällöltään sekava, on se sanottava, mutta senkin asian voi sanoa hyvin monella eri tavalla. Parannuksia ja korjauksia ehdotellen. ” sanoo yks kommentti
vaikkapa: mitä sää oot mieltä tommosesta jälkikäteen kustannustoimittavasta kritiikistä?

tokkopa: en tiedä onko se lopulta mielekästä missään mielessä. teokset on kuitenkin melko ainutkertaisia ja ehdotukset joka tapauksessa subjektiivisia

vaikkapa: mua tollanen on häirinny sikälikin, että siinä on joku oletus että tekijä kirjottas saman teoksen uudelleen
tokkopa: tietysti siihen voi suhtautua kuin jotain mielipiteenkartoitustutkimusta tehden ja suhteuttaa mahdollisesti kirjoittamiseensa tulevien teosten kohdalla, mutta ei tuollaiset jutut oikein keskeisinä voi olla. tulee vähän mieleen lause muotoa ”kirjoita tällainen ja tällainen kirja jossa teet nämä ratkaisut, niin pidän siitä”

vaikkapa: jos ei aattele tekijää, niin voiko kritiikin lukija sitten saada siitä jotain

tokkopa: ei samalla tavalla, mutta jotenkin ehkä sosiologisella tasolla. än, typerä ja epätarkka termi. mutta siis ehkä sellaisen yleisen reseption kannalta lukija voi suhteuttaa ja miettiä tuollaisia ehdotuksia. on sitten eri asia, että voiko lukijan olettaa olevan sellaisesta kiinnostunut

vaikkapa: tuossa on kans tommonen taiteen kuluttajuus läsnä, on aina vähän siinä hilkulla että kommentoidaanko kritiikissä taideteosta vai tuotetta

vaikkapa: ”Hyvä kritiikki kuvaa millainen se kirja on, riippumatta siitä onko kritiikki myönteinen vai kielteinen.”
tokkopa: ah, tuote-esittelyaspekti
vaikkapa: tuo ei oo pelkkä tuote-esittelyaspekti, vaan myös journalistinen. kun kuitenkin sillä kritiikillä pitää olla joku ei-harhaanjohtava suhde kohteeseensa. esim. nykyään on tyypillistä väittää joksikin ihme kokeelliseksi semmosia kirjoja, jotka ei oo koetta nähneetkään
tokkopa: joo, siis jos lähdetään esittelemään, niin pitää se tietysti tehdä kunnolla. mikä on myös hankalaa, koska kaikki se on aina pois maksimimerkkimäärästä.
vaikkapa: no tietysti kriitikon pitää kiteyttää teoksen oleellisin 150 merkkiin ja käyttää loput merkit lörpöttelyyn

tokkopa: kritiikeissä on nähtävissä tarinarunko. pienoiskirjailijahistoriikki, kontekstualisointi, mahdollisesti muu reseptio (yleensä vähän kokellisempien tapauksessa)
vaikkapa: onks kritiikin ammattilainen sitten se, joka käyttää tarinarunkoa

tokkopa: kritiikin ammattilainen tuntuu olevan se, jonka kritiikkejä luetaan hihitellen
vaikkapa: kun kriitikon tekstejä ei voi enää lukea tosissaan, se on sillon ammattilainen

tokkopa: minulla itselläni ammattilaisuuteen liittyy nykyään lähinnä negatiivisia konnotaatioita, ihan vain sen vuoksi miten sanaa on mediassa käytetty
vaikkapa: joo,mulla sama juttu. ja siihen liittyy myös ajatus leipiintymisestä. siis on ihan ymmärrettävää, että ihminen joka tekee tiettyä tekstityyppiä, kuten kritiikkiä, liukuhihnalta, kehittää ekonomian omaan työskentelyynsä, mut se ei välttämättä synnytä hyvää luentaa tai kiinnostavaa tekstiä

vaikkapa: ”Ammattikritiikki on kuin teatteriesitys, se vaatii keskittymistä. Samalla kun se antaa lukijalle kiinnostavaa perspektiiviä ja ammattimaisen näkemyksen, se myös vaatii sen vastaanottamista, mielen, joka jaksaa keskittyä kirjoista puhumiseen syvällisellä tasolla. Voi olla, että aina ei sitä jaksa.”
vaikkapa: tuo on kirsi peen omaa tekstiä. ihme positiivinen näkemys kyllä

tokkopa: tekisi vähän mieli puhua kirsi peestä jonkinlaisena tyylin johannes virolaisena
vaikkapa: puolue on vaan eri

vaikkapa: kuinkas usein sitä näkee kritiikkejä, joissa puhutaan kirjoista syvällisellä tasolla
tokkopa: mikä on se syvällinen taso?
vaikkapa: enpä muuten tosiaan tiiä. sillä kai yleensä tarkoitetaan sitä, että sanotaan kirjasta muutakin kuin että se oli ihan jees.

vaikkapa: voiei, tolla pihalla on kyllä syvä tuo ammattilaisuusajatus: ”Lukijana tietty voi sanoa, että usein ammattitaitoisesti rakennettu tarina on juuri se, mikä tekee kokemuksesta eheän ja palkitsevan. ”
tokkopa: eihän tuokaan tarkoita yhtään mitään
vaikkapa: ja ammattitaitoinen anestesialääkäri tekee leikkauskokemuksesta eheän ja palkitsevan. tarkoittaahan se sitä että on turvallinen olo

tokkopa: tää puheen yleinen taso tarvitsisi kyllä aika vahvasti wittgensteinia
vaikkapa: wittgen partaveitsi
tokkopa: mieluummin ehkä se hiilihanko. mutta ehkää tää joku ”ammattilaisuus” on sitten juuri sitä yletöntä muototietoutta, joka näkyy nykyproosassa
vaikkapa: sitä se varmaan on. ja kirsi piha on nykykirjallisuuden lukija numero yksi, vähän semmonen suosittelijatyyppinen
tokkopa: siitä voisi koettaa analysoida esiin jonkin kaavan, jolla se saadaan aikaiseksi. tätähän koiranmutkia jo hieman aloitteli. virtaviivaisen lukukokemuksen tyyli. lukija tietää aina jo muutamaa lausetta aiemmin, mitä seuraavaksi sanotaan tai miten kuvaillaan.
vaikkapa: ja lukija tietää myös missä odottaa yllätystä tai kliimaksia. ehdollistumalla opittu romaanimuoto, ja siis nimenomaan semmonen pitkiä linjoja piirtävä muoto, ei lauseen tai kappaleen mitassa operoiva.

tokkopa: individuaalien aikana kaikki subjektia haltuunottavana toimijana balsamoiva materiaali on ”ammattitaitoista”, koska myös lukija haluaa olla ammattitaitoinen, tai ainakin saada siitä kokemuksen. tämä on jonkinlainen ”sivistyneistön” ammattitauti, se vähän lukeneempi keskiluokka.
vaikkapa: mä edelleen ajattelen sitä anestesialääkäriä, että lukijan/kuluttajan/asiakkaan pitää voida luottaa olevansa ammattilaisen käsissä. amatöörihän voi laskee annostukset pieleen tai tärvätä henkilöhahmon kesken fiilistelyn
vaikkapa: sama kritiikissä. että pitää mukamaskin saada päälle joku henki siitä, että tämä on nyt ammattimaista puhetta

tokkopa: niin tuo on totta, mitä pihan kommenteissa sanotaan leffa- ja musiikkikritiikkien suoraviivaisuudesta verrattuna kirjallisuuskritiikkiin
tokkopa: olen usein miettinyt mistä se johtuu; onko musiikki ja elokuva jotenkin yleismaallisempia tai niin abstrakteja, että niitä ei ole mahdollista ymmärtää niin monialaisesti ”väärin”
tokkopa: tai siis että mistä se drastinen ero johtuu. tosin ehkä musiikki- ja elokuva-arvostelutkin lähenevät ”hyvää” kirjallisuuskritiikkiä sitten, kun tilaa on enemmän ja enemmän ja foorumi jotenkin ”valistuneempi”

vaikkapa: no musta tuntuu että kirjallisuudessa on muutama tosi ongelmallinen juttu. jos mennään artsympaan suuntaan, niin kuvataiteesta tuntuu olevan myös vaikee tehdä poikki-ja-pinoon -kritiikkiä, ja musiikki/leffat puolestaan on tavallaan massakulutuskamaa, jolloin kriitikkokaan ei leiki olevansa pyhän äärellä
vaikkapa: kirjoissa se taas ei mee niin
tokkopa: joo, siihen liittyy varmasti juuri tuo viihde-aspekti musiikin ja leffojen tapauksessa. ne on tavallaan menovinkkejä

vaikkapa: vaikka suuri osa kirjoista on semmosta tusinatavaraa, että ne ei muuta tarttis ku tusinatavaran arvostelun
vaikkapa:ja tämänkin sanominen on mukamas ilkeetä. mutta en tajua mitä pahaa siinä on, että kirjallisuus on suurilta osin viihdettä, muutkin kuin stephen king ja nora roberts. kirjalliset taideteokset on asia erikseen
vaikkapa: mutta kuiteski kirjallisuus on tuotantotapansa ja levityskanaviensa takia massateollisuutta, ja en näe miten se sit eroais muusta vastaavasta viihdeteollisuudesta (eli musa, leffa)

tokkopa: niin, tämän valossa en näe mitään hirveän pahaa siinä leevi lehdon ehdottomassa tähtijärjestelmässä. tai ’paha’ on väärä sana, ehkä ’epälooginen’ olisi parempi
vaikkapa: en minäkään näe siinä mitään pahaa. perustason arviointi tulis massana helposti ja sit jäis tilaa kirjottaa oikeesti niitä tuhansia merkkejä kun sille on tarvetta, jäis se essehtimistila semmosille kirjoille, jotka sen ansaitsee
tokkopa: mutta, jälleen, tarvitaan partaveistä: mikä kirja sitten ansaitsee?
vaikkapa: perin harva. tosin täytyy myöntää, että jotkut kirjat ansaitsee sen myös tyypillisyytensä takia. koska kiinnostavasti voi kuitenkin kirjoittaa myös niistä kirjoista, jotka ei oo taiteellista parhaimmistoa.

tokkopa: niitä tähdityksiä pitäisi tietysti törmäyttää, eli nyt-liitteen tyyliin listata useamman kriitikon tähtikeskiarvo
vaikkapa: joo ja kirjojen imdb vois olla aika hyvä systeemi myös
tokkopa: kirjojen imdb on oikeastaan olemassa, esim. goodreads.com tai facebookissa visual bookshelf. tai..
vaikkapa: joo, onhan noita. mut suomessa ei taida olla mitään sellasta varsinaisesti. kenties semmoset tulee kun nettisukupolvet tulee kirjankulutusikään
tokkopa: kieltämättä noissa nettikirjapaikoissa on hyvin vähän jos lainkaan suomalaisia kirjoja, voi ne sinne itse lisätä, mutta ei jaksaisi jokaista erikseen

vaikkapa: nythän sen kulutuspainotuksen näkee helposti selailemalla muutamaa romaania: suurten ikäluokkien naiset ostaa niitä ja niille ne kirjotetaan
tokkopa: juuri niin, suomessa <kärjistys> kirjoja lukevat vain 30-70-vuotiaat naiset </kärjistys>, joilla tuskin on hirveästi intohimoja perustaa nettitietokantoja
vaikkapa: no ne just pitää noita pihan kommenteissa esillä olleita lukijablogeja, jotka on sinänsä tietysti sympaattinen ilmiö.
vaikkapa: ne vois korvata ns. ammattilaiskritiikin ihan helposti lähes koko kirjallisuuden kohdalla
tokkopa: aivan

Korttehinen

vaikkapa: http://pikkujattilainen.blogspot.com/2010/10/yhden-miehen-bigbrother-talo.html

kolmasmies: jos se ois ollut joku Otava joka sen julkas, kukaan ei sanois mitään

vaikkapa: tää on ny vähä hurrikaani kossukolan yllä. koko meno.

kolmasmies: eiku mä koitan vaan jotenkin suhteellistaa, kun mun mielestä tässon vaan yks aika hyvä kirja, josta mun mielestä saa ja voi ja pitää puhua, niinku jostain TexasSaksista

kolmasmies: mä ihmettelen tätä reaktiota, joka on pelkkää negaatiota

kolmasmies: masentavaa tää maskuliininen dissauskulttuuri, jossa kaikkee pitää aina epäillä ja ironisesti etäännyttää, missä mikään ei oo täysillä siistii

tokkopa: ois kyllä siistiä jos kortteinen pääsis ehdolle esikoisskabaan

tokkopa: sinänsä toi: ”Anarkistinen sekoilu saattaa tuntua ihan hauskalta idealta aluksi, mutta teos ei anna mitään uutta ihmiselle, joka on yhtään seurannut esim. tositeeveeohjelmia, South Parkia tai on muutenkaan perillä internet-elämästä ja nykyviihteestä. Ajastamme on liiankin helppo löytää tyhmiä mielipiteitä ja nimimerkkien takaa lauottua avoimmuutta.” on aika ytimessä, vaikka löysästi ja vähän väärin painotuksin.

tokkopa: mitä sille nettianarkialle pitäisi tehdä vai pitäisikö, pitäisikö sen näkyä runoudessa tai proosassa, no jotenkin joo, mutta missä muodossa jne

kolmasmies: ei toi edes kuvaa ton kirjan sisältöä juurikaan

vaikkapa: onhan siellä osia, joita se kuvaa. mutta tarkotushakuinenhan tuo tulkinta on

tokkopa: pitääkö tim & ericin näkyä runoudessa, tai apinan tai 4chanin? paljon enemmän ne mun maailmaani jäsentää ku suomalainen kulttuurimeininki yleisesti, mutta silti

kolmasmies: mutta vaikkapa, ei toi lainaus kuvaa niitä osia, joissa internet, tositeevee, South Park tms. esiintyy

tokkopa: joo, menee aika paljon ohi toi blogiteksti. plus sei ei ole tarkka, pikemminkin kolminkertaisesti liian pitkä olkinukke

vaikkapa: itse asiassa tuo aki salmelan kritiikin rimbaud-vertaus on aika ymmärrettävä, myös sen mystiikan piiriin menevänä juttuna

tokkopa: tossa kortteisen kirjassa tuntuis toimivan paremmin sellainen kerouac-tyylinen lukuasento

vaikkapa: joo, sekin, mutta mikseipä myös rimbaud menis sen lasennon piikkiin.

tokkopa: jännä kyllä miten paljon lukuasento heti muuttaa tietynlaista tekstiä, kuitenkin. aloin lukea tota sellaisessa supersankarimythos-fiiliksessä ja se on heti paljon luonnollisempi

kolmasmies: jep

tokkopa: ja sille taasen ei ole oikeastaan kieltä tai vastinetta suomalaisessa esteettisessä keskustelussa

kolmasmies: sitä mä vähän tarkotin, että ironiankin ymmärrys on täällä aika pökkelöä, usein

kolmasmies: mutta etenkin tommonen omaelämäkerrallisen ja fiktiivisen tai runollisen sekoittaminen

kolmasmies: kun ei oo olemassa sitä totuudenpuhumisen kategoriaa, joka on samanaikaisesti valehtelemista

vaikkapa: mulle tuli tästä parempi fiilis nyt ku aiemmalla lukemalla

kolmasmies: mun mielestä sitä kannattaa lukea silleen jotenkin ranskalaisittain

tokkopa: niin siis mua ei arvelluta se, onko toi puhuja vilpitön vai ei, mun mielestäni se tekee just sen mitä voi tehdä. enemmän mua mietityttää se kielen ja kuvien esteettinen taso. mutta ne hyväksyy paremmin ja skulaa paremmin, jos ne ottaa pikemminkin osana isoa kokonaisuutta, joka ehkä kulkee ja aukeaa johonkin suuntaan, jos aukeaa. eikä esim. yksittäisinä, galleriaan sijoitettuina runoina

tokkopa: siinä on se häpeämeemi mukana, siksi se varmaan niin kiinnostava onkin

kolmasmies: mut väitän että hassusti se vaatii samanlaista suhteuttamista, samanlaista huojuntaa sen suhteen millaseks esteettiseks objektiks tää on tarkotettu…

tokkopa: ja emmää nyt tiedä onko joku texas, saksetkaan hirveän kaukana siitä. se on vaan helpompi ottaa vastaan, kun se on yleisempää kieltä ja voi ajatella sen yleismediapuheen läsnäolon jatkuvasti

tokkopa: toisaalta se on enemmän ahdistuksen kautta peilaamista eikä välttämättä anna toivoa hirveästi, kuitenkaan

tokkopa: kun taas kortteinen on vähän höpsö ja satuhevosia

kolmasmies: niin, siinä mielessä kuitenkin mun mielestä toi Pensas on parempikin jopa kuin Texas, koska se edes koittaa tarjota jonkun vastauksen kysymykseen ”no entäs sitten”

kolmasmies: kun taas Texas on kaikessa tarkkuudessaan ja hurjuudessaankin vaan ihan kamalan masentava kirja

kolmasmies: toisaalta onhan tässä pensaassakin jotain masentavaa, tommosta mahdottomaan hengelliseen visioon sulkeutuvaa, joka on vaan toisenlainen umpio

tokkopa: niin, siis mulla tulee mieleen joku pekka streng tosta

kolmasmies: mutta mun mielestä suunta on silti oikee, koska väitän että me tarvitaan enemmän positiivisia ehdotuksia sen suhteen, miten tulla onnelliseksi satuttamatta muita ja tätä planeettaa kuin lisää analyyseja tästä ilmiselvästä katastrofista

tokkopa: tai siis sellainen..

kolmasmies: joo ;:)

tokkopa: ”pohjimmiltaan x oli kiltti ja mukava poika”

kolmasmies: se on jotenkin retrohippi

tokkopa: äiti ja sisko muistelee jälkikäteen

tokkopa: että vaikka se on ”näkijä” ja ”hahmo” niin silti se oli mukava, normaali poika ja blaa. se vain etsi jotain keinoa. siis että seKIN on musta aika masentavaa. siis se, että etsii ja silti ei löydä.

vaikkapa: myös: http://hyminaa.blogspot.com/2010/10/erehdyksen-poetiikasta-kysymys.html

kokonaisuus luovii kulttuurisesti laajalle – sekvenssikuvastoa bryggerin asteroideista

tokkopa: näihin kuviin, näihin mittoihin

vaikkapa: ai sä luit sen tänkertasen brygger-arvostelun
tokkopa: juuri lueskelen. siinähän on heti alkuunsa avaruusromutematiikkaa, kun poesia on kaupallisuuden ulkokehällä
vaikkapa: mm, tuo on hienoa, että laajentaa teoksen metaforiikkaa kritiikkiinsä
tokkopa: ja tuo kuva on varsin hyvä, teemaan istuva sekin. tosin en ole ihan varma paistaako se aurinko runoilijan perseestä vai falloksesta. se voi olla myös vahinko, haja-meteoriitti

vaikkapa: kuvateksti sanoo että ”pitää geometrisista muodoista”.  kyllä siinä on joku viesti

tokkopa: nyt on sen verran myönnettävä, etten ole lukenut tuota kokoelmaa vielä

viidesmies: joo. tuo kaupallisuuden mainitseminen on kyllä niin tekopyhää

tokkopa: vähän tekisi mieli sanoa ettei myöskään tämän kritiikin tekijä. kuin lukisi innokasta esittelytekstiä.

vaikkapa: mä oon lukenu sen kirjan. mut en oo ihan varma onko kritiikin tekijä. kyllä se on lukenu sisällysluettelon ainaki.

tokkopa: tulee mieleen, että kriitikko on haistellut että nyt ollaan jonkin jännän ja nuorekkaan äärellä, mutta ei varsinaisesti itse tiedä että miksi se on jännää ja nuorekasta. typeriä adjektiiveja. sanotaan mieluummin vaikka bombastista ja kuranttia. se mitä jään kaipaamaan tähän kritiikkiin, on henkilökohtainen lukijasuhde,  ja edes yksi yritys analyysiin; miten poetiikka rakentuu. kritiikissä esimerkiksi listataan paljon englanninkielisiä lauseita, mutta ei pohdita sitä, mikä niistä tekee runoutta, jos tekee
vaikkapa: joo. se jää tosi epäselväksi lukijallekin. tuo on huono tapa ylistää yhtään mitään
tokkopa: tässä on shakkilauta, avaruus ja flarf ja tässä on pahvilaatikko. pistäkää sinne ja ravistakaa.

vaikkapa: sama ku ottas jonku progelevyn, luettelis sen piisien nimet. mehustelis siinä samalla, että aiku tää on mahtava, no tää on täyteraita, mutta sitte taas on ihan super.

vaikkapa: eikä kauheesti valkene mikä siinä on mahtavaa ja mitä se on

tokkopa: tietysti aika hankala avata lyhyessä tilassa tuollaisia päivänpolttavia runomuotijuttuja ja varsinkin noin..ehm..proseduraalista kokoelmaa?

vaikkapa: onhan se, mutta onkohan tossa ees yritystä. voishan koittaa aina valita jonkun tiukan kulman siihen
tokkopa: en lainkaan kadehdi niitä, jotka joutuvat pieneen tilaan kritikoimaan esimerkiksi sanakirjan, futuraman, puhekuplia…

vaikkapa: minusta tossa mb:n kirjassa lukijasuhde ylipäänsä on aika ratkaiseva. esim. ne pelit osoittaa jo sinänsä, että lukijalle jätetään paljon.  se kirja suhtautuu tosi luottavaisesti lukijan luovuuteen ja kykyihin, toisin kuin sanomalehdet.

tokkopa: siitä lienee aika paljon kysymys tämänsuuntaisessa estetiikassa. interaktiivisuudesta tai ainakin sen matkimisesta
vaikkapa: varmasti, mutta hs on just oikee paikka vääntää se rautalangasta.

vaikkapa: en kyllä tajua miks tossa ees pitää olla termi ”flarf”

tokkopa: flarf ei tosiaan ehkä ole ihan se perustavin koodi tämän kokoelman tapauksessa

vaikkapa: minimalismikin ois parempi

vaikkapa: tota kritiikkiä rasittaa hirveesti tommonen tankelo lause, joka jotenkin pörrää ittensä ympärillä. ”Metodi toki korostaa muotokieltä ja sattuman poetiikkaa ennemmin kuin periromanttista inspiraation vimmaa, vaan yhtä kaikki: Brygger jättää hiottua, kaunista jälkeä lukijan tarttua. ”
vaikkapa: toki – ennemmin kuin – yhtä kaikki
tokkopa: kiinnostavaa, että hiottu on tartuttavaa

vaikkapa: nii, ton lauseen semantiikkakin on vähän niin ja näin

tokkopa: entä haluaako kauniiseen tarttua?

vaikkapa: ei, koska sen voi tärvellä
tokkopa: ehkä sen haluaa tärvellä

vaikkapa: brygger jättää jälkeä. millaista jälkeä? hiottua, kaunista. tuntuu jotenkin läpeensä oudolta tuo miellekartta
tokkopa: niin. kyllähän tästä ymmärtää mitä sillä halutaan hakea, nimittäin sitä ”tiivistä ja kuulasta”

vaikkapa: niin. tohon just passais sana minimalismi
vaikkapa: ”Ainoastaan rehvakkaat ”The page you are looking for might have been removed” -sekvenssit hieman harmittavat – ilmankin pärjättäisiin. ”
vaikkapa: se jatkuu noin. rehvakkuutta ilman pärjätään, tulix selväx
tokkopa: niin, ne ovat minimalismin yleishyveitä. ja varmasti jossain määrin pelaavat yhteen länsimaisen kulttuurin siisteysneuroosien kanssa.

vaikkapa: tuo arvostelu on niin porvarillis-formalistinen, että plääh. ei mitään vihjaustakaan siihen, miks tollasia kirjoja kirjotetaan, pelkkää runoussitäsuntätä-höpinää.
vaikkapa: ”Kokonaisuus luovii kulttuurisesti laajalle.” miten kokonaisuus voi luovia laajalle?  pics, plz.
tokkopa: tässä on muuten kuva sekvenssistä:

tokkopa: no, ehkä nuo kokoelman pätkät todella ovat eri äänenkorkeuksilla toistuvia osasia

vaikkapa: luoviikse tossa kulttuurisesti laajalle?  eiku tuo oli se mitä ilman pärjättäis
tokkopa: pitäisi kuulla niin osaisin sanoa

vaikkapa: mut on se hyvä että karsimista ois vielä.

tokkopa: karsimista pitää olla

vaikkapa: ei oo kriitikko nimittäin tehtäviensä tasalla jos se ei bongaa karsittavaa.
viidesmies: näkemättä kokoelmaa, tuo sekvenssi-sana tuntuu hiukan hankalalta

seittemäsmies: se on teknokieltä

viidesmies: mutta oliko se esim. tilastomatematiikassa sitten vain ihan toistuvuutta kuvaava juttu?
seittemäsmies: siis tekninen termi joka liittyy teknomusiikkiin mm
viidesmies: klassisessa musiikissa paljon käytetty termi

tokkopa: joo ja sekvensseri.
vaikkapa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sekvenssikaavio    mikäs tuo sitte o

tokkopa: mutta klassisesta musiikkiteoriasta se on alkujaan.

vaikkapa: aika viehättävä tuo sekvenssikaavio: ”tyypillisesti olio aktivoituu ottaessaan viestin vastaan, ja aktivaatio päätyy paluunuoleen. Olio voi lähettää viestin myös itselleen, ja aktivaatiota kuvaavia suorakaiteita voi olla useita päällekkäin. Kun olio tuhotaan, sen elämänviiva päättyy ja päätekohtaan merkitään rasti.”  hohoo, hyvä olio \o/
tokkopa: ja kyllä sitä englanniksi käytetään ihan jäsentämään jotain dramaattisia kaaria jossain peleissä tai  leffoissa jne.
seittemäsmies: totta mooses

tokkopa: mut se nyt vaan kuulostaa aika hölmöltä tuossa, koska sitä termin taustaa tai ympäristöä ei käytetä lainkaan

seittemäsmies: ajattelin vaan että lunastuis noin

tokkopa: varsinkaan musiikista ei puhuta mitään. ja tuohan se heti vähän sellaista vasemmistoyhteiskuntatieteellistä värettä, otetaan vähän niitä sanoja muista tieteistä ja istutetaan omiin tarkoituksiin. deleuze,  ja mitä näitä pakansekoittajia ja vastuunpakenijoita nyt on

vaikkapa: mitä ihme vastuunpakenijoita: ”multa pääsi sekvenssi”

vaikkapa: kahtaalle, moniaalle. voisko joku poistaa nuo sanat suomenkielestä. kolmaalle ja loimaalle, haukiputaalle.

seittemäsmies: tykkään

vaikkapa: moniaasta vai kahtaasta?

seittemäsmies: kahtaasti molemmista
vaikkapa: ”Kuitenkin kuvastollinen yhtenäisyys pysyy. ” siis mikä pysyy?

tokkopa: no varmaan se avaruus ja sit ne pelit

vaikkapa: öh, mitä kuvastollista niissä on?
tokkopa: miten olisi hieroglyfit ja pörssiosakkeiden symbolit?  ja mytologia ja karski runokieli

vaikkapa: justjust. onko se kuvastoa

tokkopa: mitä on kuvasto, elloksen?

vaikkapa: joku semmonen kai. mutta tossa sanotaan että arkipäiväisyys korostuu kautta linjan. sitähän se on elloksellakin

tokkopa: niin, arjen mytologiaa ja pelejä muinainen egypti, asteroidit, karski runokieli ja kaiken nielevä arki – nyt tiedän tismalleen mitä odottaa

vaikkapa: nyt kyllä. tais nuo kuvastot pudota vähän eri lokeroon
vaikkapa: tuo valikoima asteroida on aika soma typotus. minä asteroin, sinä asteroit.

tokkopa: valikoimeja asteroida

vaikkapa: ”asettaa ensisijaiseksi tarkastelukohteeksi tekemisen muotin”. ihanku oisin pihalla. en tajua.

vaikkapa: hetkinen. tossahan on kaikki sitaatit englanniks. argh.  ja yllä lukee että suomenkielinen esikoisteos

a, steroideja sedille

vaikkapa: nii sun mielestä tuo sami liuhdon arvostelu bryggerin asteroideista on jotenki sukupuolisesti määrittynyt, vai?

tokkopa: se on mun mielestäni putte-koulukuntaa, tosin sillä erotuksella, että liuhto ei koeta olla samoissa määrin sivistynyt

vaikkapa: meinaat, että putte-koulukuntaa sikäli, että kyse on runouden ja kaiken muun akkamaisen touhun vihaajasta?

tokkopa: jotain sellaista. tässä on toisaalta ehkä taustalla vähän sitäkin, että olen lueskellut liuhdon omaelämäkerrallisia valituksia kerberoksesta ja liitän tuon eetoksen oitis eräänlaiseen savuavalla keitaalla eksisteerailuun
vaikkapa: savuavalla keitaalla eksisteerailu /o\
vaikkapa: ja joo, se tais surra romaanin evakkoutta. tosin suomalainen romaani ei oo evakossa, vaan se on eläkeläinen, joka asuu marbellassa.

tokkopa: taiteen tehtävä on…en itse asiassa tiedä mikä taiteen tehtävä näiden kaverien mielestä on, koska se ei koskaan käy ilmi, mutta ainakin  sen pitäisi olla rationaalista ja premissien kautta jonkinlaisen lopputuleman saavuttavaa. tavallaan tiedettä

vaikkapa: ilmeisesti. ja sen myös pitäisi mahtua jukka petäjän lukeneisuuteen.
tokkopa: sillä erotuksella, että taide on lähtökohtaisesti hourailua, erityisesti runous. paitsi että ei se voi olla hourailua, koska hourailu ei ole järkevän ihmisen puuhaa.

vaikkapa: nii, tuo on ainakin siinä putte w:n esseekokoelmassa semmonen ratkaisematon ongelma, että ollaanko tässä nyt megaluokan hulluja vai järkeviä  ihmisiä. sitä kysymystä pw ei tietenkään ulota itseensä, mutta kyllä se lanka vaan sinne johtaa.

tokkopa: siksikään liuhdon ja puten kaltaiset kaverit eivät voi pitää runoudesta. paitsi ehkä tarpeeksi selkeästi yhteiskunnallisesti virittyneestä, koska silloin voi sanoa olevansa runoilijan kanssa jostain sosiaalisesta asiasta ”samaa mieltä”.

vaikkapa: mut miten tää liittyy maskuliinisuuteen, tai siihen, että nainen ei kirjottas noin?

tokkopa: ehkä olisi pitänyt muotoilla, että toivottavasti nainen ei  kirjoittaisi noin.
tokkopa: ehkä tuollaisia pikkutakkinaisiakin on. historiasta kiinnostuneita jäänteitä vuosikymmenten takaa. pakinamiehiä.

vaikkapa: mut mä mietin kyllä tätä samaa hesarigaten yhteydessä
vaikkapa: että se tapahtu jotenkin totaalisesti maskuliinisen, tai maskulinistisen, kommunikaatiokentän alalla, siinä ei ollu yhtään naista mukana, niinku virallisella tasolla.
vaikkapa: enkä mä kyllä oo koskaan nähny naisten tekevän ihan  tämmöstä, vaikka hölmö kritiikki ei tietenkään sukupuolta katso. mutta jotenkin tämmönen isältä pojalle -meininki ei mee naiskirjoittajien kesken mihinkään ”äidiltä tyttärelle” -paradigmaan. en oikein tiiä miks.

tokkopa: niin. ehkä ei ole ylipäänsä ollut mitään sellaista naiskulttuuria, joka haluttaisiin säilyttää.
tokkopa: tavallaan näen tuon kritiikin yhteneväiseksi sen ”uuskonservatiivisuuden” linjan kanssa, jota on tai ei ole ollut liikkeellä. haikeus jonkun hyvän lehtimieheyden perään. tai sitten vastaavasti jonkun timo hännikäisen tapauksessa jonkun perinteisemmän sivistyneen perään. voi olla  kirkonmieskin.

vaikkapa: niin, mä en tosiaan tän liuhdon nimeen oo sillei aiemmin törmännyt, mutta kieltämättä se kerberokseen kirjoittelu soittaa tiettyjä kelloja

vaikkapa: mutta mä tahtosin joskus nähdä mikä noiden tyyppien mielestä  on se hyvä tai positiivinen tai onnistunut maailma tai teos, joka halutaan löytää ja joka halutaan pitää

vaikkapa: kun ei tässä nimenomaisessa tekstissä vissiin pidetä hyvänä mitään muuta kuin… JUKKA PETÄJÄÄ. (anteex lol)

tokkopa: minä itse asiassa luin sen petäjä-heiton ironisena. mutta tietenkin vielä surullisempaa on, jos se ei olekaan ironinen, vaan pollea

vaikkapa: mä aattelin kyllä ottaa ton tekstin täysin vakavasti
vaikkapa: siis ironinen se varmaan oli, mutta kyllä vittuiluakin. etenkin jos vertaa siihen miten tuo liuhto nimittelee karri kokkoa, jonka sivistystä tuskin voi kyseenalaistaa.

tokkopa: toisaalta petäjän kritiikki oli ennakkotapaus siitä kritiikkilajista, mitä liuhdonkin kritiikki edusta. runouden palauttamista yhteiskunnan sosiaalisten piirileikkien pariin

vaikkapa: oli joo.
vaikkapa: tämmösiä totaalisia esimerkkejä on kyllä tosi vähän, mutta  jälkiä siitä petäjän retoriikasta on kyllä tullut vastaan

tokkopa: ehta moralisti asialla. valistusmies ja rovasti
vaikkapa: no ois ees sitä. muttakun sekin on täysin umpimielisesti ja typerästi toteutettu

tokkopa: mun mielestäni tuo oli ihan lupsakasti kirjoiteltu.  toisaalta en voi sietää tuon nenäkästä tyyliä, jotain nylénin ja wilhelmssonin välistä. toisaalta se on nimenomaan vanhahtavasti kirjoitettu.
tokkopa: tämä on jossain määrin jopa merkillepantavaa

vaikkapa: no onhan teilaamisella miltei aina viihdearvoa. ja se on aina vähäsen retroa, koska silloin ”ennen” teilattiin niin ihanasti, mutta ”nykyään” ei.

vaikkapa: tosin se on mun mielestä tajuttoman halpaa. se ei vaadi kirjoittajalta kovinkaan paljon muuta kuin vitunmoisen hybriksen

tokkopa: mutta tuo on sellaista männävuosikymmenten pakinatyyliä, joka on oikeastaan kuollut. tai ehkä joku jyrki lehtola sitä vähän koettaa ylläpitää ja putte tietysti. pukumiesten aateliset. lehtola tosin aloitti akkamaisesti hourailijana  sianhoito-oppaan myötä, mutta sitten tuli junaradallisen verran jäniksenpaskaa housuun

vaikkapa: niin, se jänön hybris tässä nimenomaan haisee. tai kenties skunkin. mäyrän. jonkun, joka elää koloissa. tosin eläimiä on rumaa halveerata, mutta mä puhunkin allegorisella tasolla.

vaikkapa: lehtola sentään kirjottaa semmoseen paikkaan, johon tollanen tyyli kuuluu

tokkopa: dekonstruktiosta pitää lähteä taaksepäin siten, että viivat ovatkin paluun viivoja

vaikkapa: olet rantu dekonstruktion kalsareissa.
vaikkapa: eiq.
tokkopa: se uloste menee takaisin sisään. zizekin ja modernin ihmisen painajainen

vaikkapa: no eiks ne rannut just jää monesti, kun on pakko pidättää?

tokkopa: mutta nythän me ollaan tehty oikeastaan samaa mitä liuhto, eli puhuttu asian vierestä ja oletettu jotain yhteiskunnallis-sosiaalisia kehiä, joilla se kiertäisi. toisaalta vaikea siitä on muuta puhuakaan, kun itse teosta ei juuri käsitellä
tokkopa: kysymys onkin oikeastaan lähinnä esseeluontoisesta tekstistä ja sellaisenaan mulla ei ole sitä vastaan mitään, sehän tavallaan vähän koettaa venyttää kritiikin rajojakin. tai rajoja ja rajoja, tietenkin on paljon ääniä sen puolesta, että kritiikkiä pitäisi palauttaa tiukan analyysin suuntaan, ja sekin passaisi minulle

vaikkapa: joo, musta on yksinomaan hyvä juttu, että ne kolojen eläimet tulee ulos tänne päivänvaloon. mutta mä odotan oikeesti sitä, että joku todella osoittas kritiikin olevan taiteen tasalla.

tokkopa: mutta kuitenkin olisi rivilukijan kannalta ehkä kiinnostavampaa VIHDOIN puhua itse runoudesta eikä runouden lieveilmiöistä

vaikkapa: kritiikki ja runous on kuitenkin kumppaneita.
vaikkapa:ja jotta kritiikki vois yltää taiteen kanssa nokikkain, pitäis dumauksen tai kriittisen kirjoituksen ensin ymmärtää kohteensa.

tokkopa: niin, mutta ymmärtääkö dumaaja toisaalta ikinä kohdettaan?

vaikkapa: tuo on niitä ikuisuuskysymyksiä. yleensä kohteen ymmärtäminen johtaa sen hyväksymiseen. mutta mä uskon, että se voi johtaa myös sen hylkäämiseen, ja vielä perusteltuun

tokkopa: niin, hyväksyminen on toisaalta pakinamieseetoksen vastaista
tokkopa: kuten miehisyyden muutenkin, jos nyt totta puhutaan. kyllä,  esitin juuri suuren ja summaavan määritelmän, joka koskee sukupuolta

vaikkapa: tollanen performatiivinen huitoiminen on lopultakin tyhjää (siis vielä tohon edelliseen)

tokkopa: juuri sitähän se on

vaikkapa: siis miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti teilata sen?
vaikkapa: luulisi, että juuri se olisi perinpohjaista insinöörityötä

tokkopa: ei, vaan miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti hyväksyä sen.

vaikkapa: niin, ymmärtämisessähän ottais myös sen riskin, että lopulta hyväksyisi sen
vaikkapa: mutta miks ihmiset ylipäänsä lukee, jos ne edes halua ottaa sitä riskiä, että se vaikuttas omaan makuun, mieltymyksiin tai maailmaan jotenkin

tokkopa: viime kädessähän hyväksyminen on jokseenkin ulkoa opeteltu ele, ja epämieluisaa, sillä se säilyttää maailmassa likahiukkasen, joka ei ole kaltainen subjektin oman puhtauden kanssa

vaikkapa: niin, monesti ymmärtäminen koskee semmosia asioita, jotka ymmärtää jo valmiiksi

tokkopa: niin; taideteos joko vahvistaa tai ei vahvista jotain valmista näkemystä. mutta onneksi asiat eivät näin surkeasti ole ja tässä kuvailemamme taidenäkemys on fiktiota!

vaikkapa: huh sentään! EHIN JO LUULLA ETTÄ SE ON TOTTA!

Kaikki kesken

tokkopa: http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=311

tokkopa: nyt ollaan taas koskettavan äärellä.

neljäsmies: joo, mervi kantokorpi tota ehti jo kehua tänään Hesarissa

tokkopa: KIPU RINNASSA PUUKOTTAA SINUA VIELÄ SELKÄÄN

tokkopa: eikö se ollu kuitenkin vähän kyseenalaistava se kritiikki

neljäsmies: no emmätiä

tokkopa: tai siis että pientä varausta ja sitä rataa

neljäsmies: se oli niin tyypillisen sekava mervikritiikki . emmä ikinä tajua mitä se ees sanoo

tokkopa: ”Viiden, hieman hahmottomasti rakennetun osaston parhaat runot löytää kokoelman jälkimmäisestä puoliskosta.”

tokkopa: ton verran se saa oltua kriittinen

tokkopa: ihmeellinen taas tuo teoksen linja. tai ehkä paluuta perusmatskuun

neljäsmies: onhan niillä aina ollu toi hoosiannaosasto

neljäsmies: toi viljanen on kyllä aika kaamee

neljäsmies: voi jeesus toi tekstinäyte

neljäsmies: anteeks

neljäsmies: Illalla, ystävä / sammutat pajunkissat maljakossa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: pieni liikahdus polttaa sinua / soittaa sinua, vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: MITÄ

tokkopa: hihii

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: KENEN

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: KUINKA

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: eikö tässä nyt saatana kenelläkään käynyt mielessä että tää vois olla vähän TAHATTOMAN KOOMINEN kielikuva??? 😀 😀 😀 😀

tokkopa: mitä se edes tarkoittaa?

neljäsmies: lol

neljäsmies: EN TAJUA

tokkopa: tarkoittaako se ihan vissyä?

neljäsmies: EN TAJUA MITÄ SE TARKOITTAA

tokkopa: siis niinku sitä juominkia

neljäsmies: mitä on vanha vissy edes?

tokkopa: jos se on väljähtynyttä

neljäsmies: hiilihapotonta

tokkopa: nii

neljäsmies: ladattua?

neljäsmies: MITEN vissyllä LADATAAN harmonikka?

neljäsmies: joka on LASINEN?

tokkopa: pistetään se täyteen vissyä?

tokkopa: väljentynyttä vissyä

neljäsmies: onko se niinku joku taskumatti?

neljäsmies: harmonikan muotoinen lasinen taskumatti?

neljäsmies: johon laitetaan vanhaa vissyä?

neljäsmies: tai jossa väljähtyy vissyä?

tokkopa: ah niin! mitä jos se vissy onkin siellä jo VALMIIKSI

tokkopa: the plot thickens!

neljäsmies: kuka sen sinne on laittanut??

tokkopa: passiivi, tietenkin

neljäsmies: miksi toi on säkeistetty?

neljäsmies: toi sievistelevä asenne, hirveetä kitschiä

tokkopa: jos se lasiharmonikka viittaa johonkin juopotteluun?

neljäsmies: porvarillista vaniljatoffeeta

neljäsmies: olis edes vanhaa viskiä, muttakun vanhaa vichyä

tokkopa: ja miks toi tokavika säe on noin pitkä

tokkopa: tai siis se on pakosti motivoitu, jotenkin

neljäsmies: tossa ärsyttää eniten se että muuten toi teksti on tommosta suhteellisen ymmärrettävää ja melkein tarkkaakin sisäisen tunnelman kerronnallistamista

tokkopa: niin

neljäsmies: mutta sitten toi ihme sekopäinen ja mauton ja typerä järjetön kielikuva, joka ei viesti yhtään mitään, joka sekottaa enemmän kuin selventää tai ilmentää, ja vaikuttaa vaan joltain brassailulta

neljäsmies: ”ooh kattokaa kuinka runollinen surrealistinen mahonginmakuinen ja 30-luvun jazzkahvilasta varastettu kirjallisista kirjallisin kielikuva”

neljäsmies: ”Kipu rinnassa puukottaa sinua vielä selkään”

neljäsmies: miten kukaan voi päästää tommosta nyyhkyloskaa käsistään?

tokkopa: nii olikos tää joku prosaisti ennestään?

neljäsmies: mua hämmentää tässä miten joku voi olla niin pikkunäppärä ja tyylitajuton samanaikaisesti, ja miten kukaan ei näe, siis Teoksella, hyvä luoja, kuinka kaamean amatöörimäinen ilmaisu toi on

tokkopa: no hei vähän armoa, se on sen eka runokokoelma! vai onko se eka?

tokkopa:> no joo, kustannustoimittajia se ei kyllä armahda

neljäsmies: se vaikuttaa enemmän näsäviisastelulta kuin syvällisyydeltä, tai se yrittää olla jotenkin kepeän syvällinen mutta onnistuu olemaan vaan sietämättömän kömpelö

tokkopa: Viljanen on julkaissut aiemmin romaanit Todennäkyjä (WSOY, 2004) ja Maan paino (Teos, 2009)

tokkopa: sanoo kustantajan sivu

tokkopa: siellä on myös hauska kirjoitusvirhe noissa arvostelunostoissa

tokkopa: Viljasen kirjoistustyylissä on jotain maafista; se viettelee lukijan”.

neljäsmies: heh

neljäsmies: mikähän siinä Teoksessa on, kaikki jotenkin potentiaalisesti hyvät kirjat ohjautuu tommosiin ihme tyylikömmähdyksiin? toi Jänttikin vaikuttaa just semmoselta että kunnon toimittamisella se ois poistanut semmosen rekisterihorjunnan ja tyhjäkäynnin sieltä

tokkopa: joo

neljäsmies: ihme tarpeettomia sivulauseita tai sivuhuomautuksia, täsmennyksiä, alleviivauksia

neljäsmies: mutta toisaalta, tää on tätä runoutta

neljäsmies: ”Anna meidän sukeltaa syvälle luvatun meren aaltoihin, jotka välkehtivät kuin ujot sielut. ”

neljäsmies: siis HÄ

neljäsmies: SIIS HÄ

neljäsmies: onks tuolla oikeesti jossain joku, jonka mielestä tää on siistiä? joka niinku saa jotenkin mielettömiä säväyksiä tämmösestä kitsistä?

neljäsmies: ja ylipäätään miks tämmösiä runoja edes kirjoitetaan?

tokkopa: sellaiset lukiolaiset, jotka alkavat kiinnostua runoudesta?

tokkopa: vanhempi runopolvi?

tokkopa: jukka koskelainen?

neljäsmies: tän takia mä en tykkää runoudesta

tokkopa: äidinkielenopettajat, joilla on vielä hinku olla nuorekas?

neljäsmies: kun se on aina tätä

neljäsmies: tai se palaa aina tähän

tokkopa: siltä vaikuttaa

Kognitio, unanismi, kollaasi ja kääröt

vaikkapa: oli muuten tosiaan hyvä se rantasen artikkeli tuli&savussa.

vaikkapa: itse asiassa aloin miettiä kognitiivisen poetiikan perusolettamia kun luin sitä. siinä oli jakso, jossa sr teki selväksi sitä yksinkertaista teoriaa, jonka mukaan ihminen havaitsee hahmon taustassa. ja se asettaa visuaalisessa suunnittelussa tiettyjä reunaehtoja hahmon ja taustan eron luomiselle.

vaikkapa: kognitiivisessa poetiikassa se perussetti on myös figure ja ground, mutta se ei ymmärrä tekstiä mitenkään visuaalisena, vaan ajatus siitä erottuvasta hahmosta on periaatteessa täysin sama kuin esim. retoriikan tai poetiikan tapa lukea eri tekstien oleellisuuksia siitä massan joukosta. että esim. otsikossa mainitut asiat, asiat jotka on alussa ja lopussa, asiat, jotka toistuu. ja kognitiiviseksi poetiikaksi muotoiltuna tämmönen lukutapa tuntuu musta pikkasen disinformaatiolta. että luet kuten luet ja kuten luettava on, mutta avot, me voidaan sanoa sun lähestymistapaa kognitiiviseksi. halleiluijjaa.

tokkopa: nii. mikä toi kognitiivinen poetiikka sit on? joku kirjallisuudentutkimuksen teoria?

vaikkapa: joo. perustuu kognitiopsykologian ja kognitiivisen kielitieteen ajatuksiin ihmisen tavasta havaita olioita ja kielellisiä olioita ja antaaa niille merkityksiä. tietysti se jollain tavalla arkistaa koko idean kaikesta lukemisesta. se on varmaan sen keskeisin vahvuus. mutta toisaalta se jotenkin onnistuu välttämään kysymyksen kirjallisuudesta / runoudesta taiteena.

vaikkapa: ehkä siitä on jossain hienommassa yhteydessä kirjoitettu…tai varmasti onkin. mutta sitä vois suositella kaikenmaailman maisterilinjalaisille, jotka kehittelee kaiken maailman kertomussapluunoita. että elementit kun sijoittelee tietyllä tavalla, niin lukija lukee tietyllä tavalla, koska se on ihminen paitti että koneekin voi ohjelmoida siihen hommaan. mutta oikeestaan koitin nyt vaan jotenkin sanoa sitä, että paska teoria, kun se vetää taidekirjallisuuteen semmosen teoriapohjan, joka toimii esim. erilaisissa havaintotesteissä hyvin. siis se on välittömän havaintoympäristön pohjalta tehty oletus. visuaalinen ja audiivinen todellisuus vastaa siihen varmasti paremmin kuin joku keinotekoinen tekstitodellisuus.

tokkopa: no eikö kirjallisuudenkin pitäisi olla sitten visuaalista että se toimisi?

vaikkapa: totta hitossa pitäisi. mut mitäs me sitte tehään kun tota öö kognitiopoetiikot ei oo olleet kauheen kiinnostuneita visuaalisella tavalla hahmottuvasta kirjallisuudesta? tässä on joku supermahtava kohtaamattomuuden alue.

tokkopa: onko toi sit suosittukin teoria?

vaikkapa: kyl mää oon kuullu muutamankin kerran kirjallisuustieteilijöiltä, että tää on tämmönen kiva praktinen sotku, joka pesee sekä valko- että kirjopyykit kaikissa lämpötiloissa. tosin vakavasti ottaen, sitä ei taida teoreettisessa muodossa pystyä käyttämään, vaan se vois periaatteessa toimia kokeellisena reseptiotutkimuksena. joku enmuistanimeeny  oli testannu kuinka hyvin opiskelijat tunnistaa metaforan, siis tyyliin jotkut 1.-2. vuoden kirjallisuudenopiskelijat, että mitä kohtia tekstissä pidetään metaforina.

vaikkapa: ja siis tietysti opiskelijat oli pitäny kaikkee mahollista metaforina. JOHTUSKO SIITÄ ETTÄ AINOA ANALOGIAN MUOTO JOKA NIILLE OPETETAAN ON METAFORA. ettei ehkä mikään kauheen välitön psykologinen testi

tokkopa: nii plus jos niiltä kysytään, että etsi metafora, niin ne kyllä löytää niitä joka lauseesta ja paljon.

vaikkapa: ja kuka helkutti pystyy edes erottamaan metaforan jostain toisesta mahdollisesta troopista jossain tekstiympäristössä? ja fiksuimmat aattelee, että tää on kompa, se ei ehkä oo metafora vaikka se siltä näyttää.

tokkopa: tossa tuli & savun barzun-jutussa sanottiin, että metafora on simultaanisuuden muoto. en ollut koskaan tullutkaan ajatelleeksi sitä niin.

vaikkapa: joo, se ehkä pitäs ajatella pois siltä kuvallisuuden akselilta. kognitiivisen poetiikan suurin palvelus kirjallisuudentutkimukselle on varmaan ollut se metaphors we live by -lähestymistapa.

tokkopa: toisaalta mää en oo ihan varma, onko metafora simultaaninen siinä mielessä, kuin mää haluaisin että se on eli intuitiivinen ja salamannopea. tavallaan kuin symboli.

vaikkapa: siis että metafora rakennettu ihmisen havaintoon, eikä se oo mikään runon upeuden mahtavuuskuningas.

tokkopa: tai siis metaforan pitäisi olla yhtä välitön kuin sanan. ehkä tää alkaa kuulostaa joltain abstraktin kuvataiteen manifestilta.

vaikkapa: mun mielestä metafora taas on yleisnimitys useille eri analogian muodoille.

vaikkapa: onko symboli intuitiivinen ja nopea?

tokkopa: joo sitä se tietysti kirjallisuustieteellisesti on. mää vaan teen vähän deleuzet tässä nyt.  sanotaanko, että symboli on tarpeeksi nopea. eikä esim. jälkikäteen pohdinnan kautta jostain kaivettu. tosin mua vähän häiritsee taiteessa ylipäänsä asiat, jotka viittavat johonkin muuhun.

vaikkapa: mut se saattaa jäädä myös vaille merkitystä, jos vastaanottaja ei tiedä sen merkitystä. esim. heraldinen symboli voi olla semmonen. tosin metaforakaan ei oo täysin vailla symbolimahdollisuutta, siis sitä että sen osilla on niin vakiintunut kulttuurinen merkitys, että lukija käyttää sitä apparaattia.

tokkopa: niin mutta sillai yleisellä tasolla. ettei tarvitse mihinkään salatietokuntiin kuulua.

vaikkapa: joo. mut tavallaan se viittaavuus on ehkä enemmänkin lukemisen ominaisuus. vaikka kirjallisten maailmojen yhdistely.

tokkopa: mää tavallaan puhun tässä samalla myös allegoriasta, jota mää kammoksun.

vaikkapa: musta ois tosi virkistävää lukea välillä jotain allegorioita.

vaikkapa: poislukien c.s.lewis, se on tosi väsynyttä.

tokkopa: mutta säähän voit lukea minkä hyvänsä allegoriana.

vaikkapa: hei totta jee. ny päästit pässin kaalimaahan. tai pukin.

tokkopa: sinänsä kyllä hyvä juttu se barzun-essee, etten ollut kuullut koskaan tuosta ”liikkeestä”.

vaikkapa: se on multa lukematta vielä.

tokkopa: unanismiksi sitä kai kutsuttiin.

vaikkapa: tosin sen runon luin, joka siihen liittyy. jos sitä ny lukemiseksi voi sanoa.

tokkopa: tolla metodilla saattaisi olla ihan mahdollista tehdä jotain yllättävänkin toimivaa. se esimerkkipätkä ei kyllä toiminut mun mielestäni lainkaan. mutta siis helvetisti vain massaa ja pituutta. se on loppujen lopuksi melko läheistä sukua vaikka jollekin texas, sakset -teoksen idealle. sellainen valtavan tekstimassan hallitseminen siten, että se virta vähitellen kääntyy johonkin suuntaan ja siitä ehkä erottuu jotain teemoja, jos erottuu.

vaikkapa: mutta tuohan lähestyy tavallaan montaasin ideaa.

tokkopa: tarkoitatko montaasia vähäsen ja luoma-ahon mielessä vai kuvataiteellisessa? tuossa ei ole ideana varsinaisesti lukea sanoja. periaatteessa noin tehdyn tekstin pitäisi olla rulla, joka jatkuu alaspäin metrikaupalla. ja katse putoaa.

vaikkapa: mun montaasi-idea on kyllä varmaan noitten kavereitten saastuttama, mutta kyllä itse asiassa ajattelin enemmän elokuvateoriaa.

tokkopa: niin no mää näkisin että noiden kavereiden montaasi-idea on aika lähellä elokuvateoriaa. vähäsellä eisensteinit jne, luoma-aholla muuten vain paljon leffakuvastoa. ja kuleshovin efektiä jne.

vaikkapa: no just elokuvallista mä tarkotan. eikö siinä pyritä rinnasteisuuteen ja tiiviyteen, joka tavallaan nitkauttaa hetkeksi jonkun aikajatkumoakselin. tää oli kuvaus erittäin omin sanoin.

vaikkapa: joo aivan, siis luo jonkun illusorisen tilan. piti tarkistaa tuo kuleshovin efekti.

tokkopa: niin, kyllä se siihen tietysti pohjaa tuo vessapaperirulla-ajatuskin. kysymys on ehkä sitten nopeasta tai perifeerisestäkin havainnosta, jos lukee sillai silmä valuen ylhäältä alas pikemminkin kuin jokaisen rivin vasemmalta oikealle. tuossa tekstissä tietenkin mainitaan, että kukaan ei estä lukemasta miten haluaa tuota itse barzunin tekstiä. onko tuolla ajatuksella sitten mitään mielekkyyttä tai sovelluskelpoista merkitystä, vaikea sanoa.

vaikkapa: no emmä sitä ylhäältä alottanu vaan keskeltä. musta se näyttää kielioppitaulukolta. siinä on taivutusmuotoja ja tommosta semmosta.

tokkopa: tossahan oli taustalla joku hömelöhkö ”koko maailman tajunta on yhtä, meillä on yksi ääni” -ideologia. eli runous olisi vähän kuin kuoroteos.

vaikkapa: haha. mä sit jotenkin kavensin sen tekstin universumin. tää on varmaan sit metodista lukemista.

tokkopa: sehän sit tietysti muuttaa asiaa, jos aloittaa keskeltä, siitä tulee sellainen mielleyhtymäpilvi ja pikemminkin ympyränä laajentuva juttu. tosin näkökentän raja tulee vastaan aika nopeasti ja sit pitää alkaa valita reittejä ja muuta sellaista tutkiskelevaa.

vaikkapa: mut mä tosiaan vaan luin sen runon ja musta se näytti mainiolta, mutta se saate on lukematta.

tokkopa: mut en tiedä soveltuuko tuo esimerkkiteksti sellaiseen(kaan) kovinkaan hyvin.

vaikkapa: miniatyyrieepos. tuo alkuteksti on kyllä hyvä tossa.

tokkopa: ja jos sen taulukkomaisuuden haluaa esille, niin toi pitää lukea aika tarkasti.

vaikkapa: tai ottaa viivotin ja lyijykynä.

tokkopa: no, nää on joka tapauksessa sellaisia muotoja, jotka materiaalisesti vaatisi jotain muuta kuin perinteisen kirjaformaatin.

vaikkapa: joo. lehti ei tiettykään oon huono semmosten painamiselle.

tokkopa: ei, tuossa toi tuli & savun uniikki muoto on kyllä hyvä.

vaikkapa: olihan tossa nuo tytti heikkisenkin jutut pystytty vetämään vähän tavallisesta poikkeavaan formaattiin

tokkopa: kyllähän näistä alkaa tulla vähän digitaalisen runouden laitumet vastaan.

vaikkapa: itse asiassa nettisivu on luonteeltaan käärö. scrollataan.

tokkopa: niin on. mää en vain oo oikein tyytyväinen nettisivujen rullautumiseen, vaikka se sinänsä aika kätevää onkin.

vaikkapa: voihan se olla että lineaarisen lukutavan rinnalle tulee muita netin myötä.

vaikkapa: ai teknisesti vai periaatteellisesti?

tokkopa: ehkä pikemminkin teknisesti. mää ehkä haluaisin että näyttä ois korkeampi. ja mua ärsyttää jotenkin se, että se syö käden, tai pikemminkin etusormen. vaikka tietysti oikea käärö söisi mahdollisesti molemmat kädet. kuten myös kirja. mutta siinä on jotain ärsyttävää ja vangitsevaa siinä scrollaamisen olemuksessa.

vaikkapa: periaatteessa näytön voi kääntää pystyyn.

vaikkapa: mua häiritsee eniten varmaan se, että nettisivuissa jää aina osa näkemättä. suurikin paperiarkki on kappale, jota pystyy mittailemaan silmillään – vaikka nyt näkökenttä loppuiskin. tietysti semmonen ehta kiinalainen maalausrulla ylittää havaintokyvyn ihan kepeesti mutta silti.

tokkopa: niin, ehkä se on yksi tekijä juurikin. siinä voi olla ihan jotain sellaista materiaalisen fetissikaipuutakin. aivan kuin haamusärkyä.

vaikkapa: joo. mulle tulee usein semmonen olo kun luen kirjoja näytöltä.

tokkopa: periaatteessa luen kääröä tai kirjaa tai teosta tai tekstiä, mutta en itse asiassa lue, siis sitä koko entiteettiä.

vaikkapa: nyt vaikka jotain poEsian juttuja tai vaikka vain pdf-artikkelia. tuntuu että monistekasakin ois jotenkin lohdullisempi.

tokkopa: äh, nyt varmaan kuuluisi mennä lukulaitteisiin

vaikkapa: nii. aattelin hetki sitten mutta lukulaitteet on keskustelunaiheena ihan kuolleena syntyny. niitä oikein tyrkytetään puheenaiheeksi. viimenen merkki siitä, että kirjallisuus on entisissä muodoissaan suunnilleen kuollut, kun täytyy alkaa täällä maallikkovoimin jauhamaan jostain INNOvaatiosta, johon liittyy aika paljo liian vaikeita asioita. tekninen taso ylipäänsä, käytettävyys ylipäänsä ja se, minkäluonteinen teos on hyvä lukea semmosella.

vaikkapa: mutta jos nyt vaikka miettis mimmosia teoksia lukulaitekonseptin ensisijaistuminen tuottais…

tokkopa: oikeastaan ainoa asia mitä mää odotan lukulaitteelta on se, että miten siihen pystyy niitä tekstejä pistämään, eli voiko niitä ladata netistä vapaasti, voiko sillä lukea ihan perustekstitiedostoja jne. koska enhän mää sitä käyttäisi varmaan keskimäärin kuin artikkelien lukemiseen ja johonkin periferiakirjallisuuteen, jota ei satu saamaan kirjastosta tai edes ulkomailta tilaamalla. puhumattakaan sitten piratoinnista. jota en tietenkään harrasta, sillä haluan palavasti maksaa suurille korporaatioille pikkuhiluja.

vaikkapa: mjaa. selviteltiin tota aikasemmin, ja ilmeisesti ainakin jotkut niistä on ihan rampoja tietokoneita.

tokkopa: eiköhän ne koeta monopolisoida niitä formaatteja mahdollisimman pitkälle.

vaikkapa: joo. tai jos nyt jollain applella ja amazonilla on omat vehkeensä, niin pystyykö niiden tiedostoja yhdistelemään. tai sit niihin pitäs pystyä vaihtamaan jotain open source -pohjia, että pystys tekemään sillä mitä tahtoo.

tokkopa: että toimii vain jotkut tietyt tiedostot, joita sitten pitää maksua vastaan jostain hilata

vaikkapa: ehkäpä, mut veikkaan että saman firman laitteella saa saman firman sisällöt halvemmalla.