P A T A L O N I A

dialogeja taiteesta

Archive for the ‘kotimainen proosa’ Category

Kuivaa natinaa

with one comment

tokkopa: oon lukenu 45 ekaa sivua tuota rimmistä

tokkopa: toistaiseksi siinä ei ole tapahtunut yhtään mitään ja se kieli vaikuttaa lähinnä kansankynttiläkoristelulta, mutta katsotaan nyt.

vaikkapa: oot tietty ihan myyty

tokkopa: silloin tällöin tulee sellaisia fiiliksiä, että jeesus tää on toisaalta helppoa ja nuoleskelevaa

vaikkapa: anteeks mutta miten perseestä kotimainen nykyproosa voi olla

tokkopa: mut jos siinä tulee vähän jotain intensiivisempää toimintaa, niin se alkaa vähän oikeuttaa itseään se apparaatti

vaikkapa: kun mä en oikeesti oo ikinä sietäny rimmisen kieltä

tokkopa: toistaiseksi ollu harmillisen vähän mitään sellaista

tokkopa: se on lähinnä jaarittelua ja jotenkin liian kevyttä

vaikkapa: joo, ja pikkunokkelaa. oon aatellu että se on mun henkilökohtainen ongelma

vaikkapa: se vaan vähä rullailee muttei oikeesti tee mitään

vaikkapa: siinä ei oo sielua, älyä, järkeä tai tunnetta

tokkopa: ei tarpeeksi piikikästä tai sairasta tai älykästä tai viisasta

tokkopa: mietin just, että se menee nyt herkästi vähän siitä toisesta ääripäästä

vaikkapa: vähän niinku sen kirjat on alusta loppuun jotenkin sympaattisia olematta humaaneja, somia olematta kauniita

tokkopa: että nyt on sitten ylenpalttistakin kieltä, mutta se jauhaa ihan tyhjää ja tikusta asiaa ja myös aika mieltä vailla

tokkopa: nimenomaan

vaikkapa: ja minä kun periaatteessa tykkään ns. laveasta kielestä

vaikkapa: mutkun se ei oikein saa otetta mistään, tulee vaan mieleen että kertoja rakastaa ihan saakelisti omaa ääntään ja istutaan tässä nyt iltapuhteilla ja toivotaan että tuo lopettaa. vähän niinku se kaveripiirin paras jutunkertoja, jolla on tietyt maneerit, jotka kuulostaa hyvältä noin kerran

tokkopa: luin kyllä jostain haastattelusta, että rimminen joutui ottamaan vähän pakkia, kun sitä edellistä Pölkkyä ei kukaan oikein tajunnut

vaikkapa: pölkkyä en oo kyllä ees vilkassu

tokkopa: mää koetin sitä alusta kovin odotuksin, mutta ei siitä oikein mitään tullut. en ehkä ollut tarpeeksi tarmokas, mutta ainakaan parinkymmenen ekan sivun perusteella se kankea, vähän vanhalta käännössuomelta kuulostava kieli ei kyllä erityisemmin itseään perustellut

tokkopa: rimmisessä on kyllä barokkia, minkä vuoksi en voi olla symppaamatta ja seuraamatta tuotannon kehitystä, mutta se päästää itsensä aivan liian helpolla. ja toisaalta tekee myönnytyksiä ja nyökkäyksiä

vaikkapa: joo, tuo on just se piirre mistä mä tykkään siinä

vaikkapa: mutta tuntuu ettei se oo päässy kunnolla vauhtiin

vaikkapa: sen pitäs jatkaa vuosikymmeniä niinku joku kilven voltteri, niin johan olis tinkimätöntä kamaa

tokkopa: minkä vuoksi tietenkin tämä palkintokin. kuulostaa nirppanokkaiselta, kateelliselta ja kyyniseltä, mutta ei tuota Nenäpäivääkään lukiessa voi olla ajattelematta riemusta hihkuvaa kirsi pihaa ja minna joenniemeä

tokkopa: ”miten nokkelaa ja hullunkurista! tämä kieli aivan kuin…hengästyttää!”

vaikkapa: ja katso, kirsi huomasi että romaanissa voi joskus olla KIELI

tokkopa: ja onhan rimminen uniikki ja kyllä mää sille sen palkinnon suon. jo aiemminkin siteerattu santeri nemo kyseli, että onko suomalaisessa nykyproosassa ketään, jota ei voisi kääntää täysin ongelmitta vieraille kielille. kyllä rimminen varmaan lähimpänä on.

tokkopa: eri asia on sitten että onko se mikään meriitti

vaikkapa: nii. on siinä semmonen ero, kun nuo useimmat prosaistit pystyy kääntämään menettämättä nyanssinpoikastakaan

vaikkapa: pikemminkin käännös voi ylittää alkuperäisen tekstin

vaikkapa: ois ihan realistinen skenaario

vaikkapa: mutta rimmisen tapauksessa käännöksen pitäs olla ihan toisenlainen, jotta siihen syntyis joku tyylillinen omaleimaisuus

tokkopa: ehkä olisi tarkastelemisen arvoista myös se, miten rimminen on onnistuttu brändäämään kokeellisuuden ohi. tai jos sitä pidetään kokeellisena, niin ainakaan siitä ei puhuta. puhutaan vain hengästyttävästä kielen rekisteristä ja koetetaan pitää tasavertaisena lukijoiden kanssa. sinänsä varmasti hyvä päätös siinä vaiheessa, kun pitää suurentaa sitä lukijakuntaa ja voittaa suurimmat palkinnot

vaikkapa: heh, onhan tossa joku perussuomalainen lähtökohta

tokkopa: toisaalta voi olla ”kokeellisten” kirjoittajien oma vika ottaa se leima itseensä, siitä ei lopulta seuraa mitään muuta kuin jonkinlainen fasistinen nousu. enkä puhu nyt hitler-kortista, vaan jaloista arvoista!

vaikkapa: mut aatteles mikä lopullinen kuolinisku olis suomiproosalle, jos sitä alettas leimata kokeelliseksi tai avantgardistiseksi

tokkopa: aivan kuin nyt perussuomalaiset jne, jos vedetään analogia vähän suuremmaksi

tokkopa: tai ehkä pikemminkin lopullinen kuolinisku kokeellisuudelle ja avantgardelle

vaikkapa: tai siis se leima merkitsis sitä, että totunnaiset yleisöt puskettas pois sen alueelta eikä ois uutta yleisöä

vaikkapa: no kenties sitäkin mutta onko kokeellisuus tai avantgarde ylipäänsä hengissä

vaikkapa: nehän on lähinnä sanoja, joilla tarkoitetaan sitä kun joku ei oo ”tavallista”

vaikkapa: tai kuten eräs kriitikko sanoi, NORMAALIA

tokkopa: niin, epäilemättä kokeellinen kirjallisuus on tämän sesongin neekeri

vaikkapa: niin, vois auttaa jos alettas nimittää sitä toisen polven maahanmuuttajaksi

tokkopa: sitten tarvitsee vain odottaa että jokin kriittinen massa ylittyy, minkä jälkeen voi alkaa pelata päinvastaista korttia: ”meillä on enää pelkkää feminismiä/suvaitsevuutta/kokeellisuutta/vapautta, onko tässä nyt laitaa, kysyn vaan”

vaikkapa: mut runoudessahan se on jo miltei menny tohon

vaikkapa: epäillään järkeään, että kokeellisuus pitää valtaa

vaikkapa: mikä ei voi millään olla totta

vaikkapa: sekin semmonen ne vie meidän naiset -argumentti

tokkopa: meinaatko, että luontolyriikka, päiväkirjamuotoinen maailmanhavaintotilitys, hermeettinen myytinpäivitys ja modernismin krapula olisivat taipuvaisia vilauttamaan säärtään kokeellisen kokeiluille?

vaikkapa: en mää sitä vihjaa, vaan sitä, että on nähny kriitikoitten ja runoharrastajien valittavan, että kokeellinen runoideologia pitää valtaa

vaikkapa: se on tietysti täysin foliot kulmilla tehty väite, mutta silti

tokkopa:> mitenköhän kokeellinen runoideologia poikkeaa kriitikoiden ja runoharrastajien runoideologiasta?

tokkopa: jos nyt vaikka myönnettäisiin, että se pitää valtaa

vaikkapa: se onki kiinnostava kysymys

tokkopa: koska jonkinlainen konsensus se tuntuu kuitenkin olevan, sellaisella fiilis/intuitiotasolla

tokkopa: tietysti sen saa aikaiseksi jo varmaan pelkkä nihil interit / tuli & savu / ntamo / poesia -akseli, mutta eikö tuo ole lähinnä jonkinlainen sosiologinen tilanne

tokkopa: mitä itse tekstin tasolla tapahtuu, lukijasuhteessa, mikä on niin erilaista?

vaikkapa: joo, ja siis tietysti ryhmäytymistä täytyykin olla, jos esteettinen jakolinja sanelee sosiaalis-institutionaalisen

vaikkapa: se muakin kiinnostas, koska ei ihmiset kuitenkaan mitään sosiaalisia ryhmiä lue kun ne runokirjan avaa

tokkopa: niin, tai sosiaalisesti tyhmiä

vaikkapa: no eiks runouden ääressä just saa olla niin sosiaalisesti tyhmä ku mielii

vaikkapa: niin epäpeluri

vaikkapa: niin umpimielinen

vaikkapa: niin skitsofreeninen

vaikkapa: tai autistinen

tokkopa: en tiedä sallitaanko epäpeluriutta tai autismia

tokkopa: tuskin skitsofreniaakaan

tokkopa: umpimielisyyttä kyllä

Mainokset

Written by tokkopa

joulukuu 8, 2010 at 4:02 pm

kirsin pihassa

with 2 comments

tokkopa: toi pihan kriitikon kuolema -teksti oli ympäripyöreämpi ku kekkonen pelaamassa jalkapalloa. siinä mielessä onnistunut, että se saa jokaisen kommentoijan näyttämään fiksulta ja tietysti lukijankin. siihen, että minua ja meitä kaikkia lukijoina aliarvioidaan, olen jo tottunut.
vaikkapa: nii, ton perään kun kertoo muutaman ilmiselvyyden kritiikistä, niin on ihan voittaja. mutta toisaalta kritiikissä mikään ei oo ilmiselvää

vaikkapa: ”Myös kriitikon parannusehdotukset olisivat suotavia. Jos kirja on kirjoitettu huonosti ja on sisällöltään sekava, on se sanottava, mutta senkin asian voi sanoa hyvin monella eri tavalla. Parannuksia ja korjauksia ehdotellen. ” sanoo yks kommentti
vaikkapa: mitä sää oot mieltä tommosesta jälkikäteen kustannustoimittavasta kritiikistä?

tokkopa: en tiedä onko se lopulta mielekästä missään mielessä. teokset on kuitenkin melko ainutkertaisia ja ehdotukset joka tapauksessa subjektiivisia

vaikkapa: mua tollanen on häirinny sikälikin, että siinä on joku oletus että tekijä kirjottas saman teoksen uudelleen
tokkopa: tietysti siihen voi suhtautua kuin jotain mielipiteenkartoitustutkimusta tehden ja suhteuttaa mahdollisesti kirjoittamiseensa tulevien teosten kohdalla, mutta ei tuollaiset jutut oikein keskeisinä voi olla. tulee vähän mieleen lause muotoa ”kirjoita tällainen ja tällainen kirja jossa teet nämä ratkaisut, niin pidän siitä”

vaikkapa: jos ei aattele tekijää, niin voiko kritiikin lukija sitten saada siitä jotain

tokkopa: ei samalla tavalla, mutta jotenkin ehkä sosiologisella tasolla. än, typerä ja epätarkka termi. mutta siis ehkä sellaisen yleisen reseption kannalta lukija voi suhteuttaa ja miettiä tuollaisia ehdotuksia. on sitten eri asia, että voiko lukijan olettaa olevan sellaisesta kiinnostunut

vaikkapa: tuossa on kans tommonen taiteen kuluttajuus läsnä, on aina vähän siinä hilkulla että kommentoidaanko kritiikissä taideteosta vai tuotetta

vaikkapa: ”Hyvä kritiikki kuvaa millainen se kirja on, riippumatta siitä onko kritiikki myönteinen vai kielteinen.”
tokkopa: ah, tuote-esittelyaspekti
vaikkapa: tuo ei oo pelkkä tuote-esittelyaspekti, vaan myös journalistinen. kun kuitenkin sillä kritiikillä pitää olla joku ei-harhaanjohtava suhde kohteeseensa. esim. nykyään on tyypillistä väittää joksikin ihme kokeelliseksi semmosia kirjoja, jotka ei oo koetta nähneetkään
tokkopa: joo, siis jos lähdetään esittelemään, niin pitää se tietysti tehdä kunnolla. mikä on myös hankalaa, koska kaikki se on aina pois maksimimerkkimäärästä.
vaikkapa: no tietysti kriitikon pitää kiteyttää teoksen oleellisin 150 merkkiin ja käyttää loput merkit lörpöttelyyn

tokkopa: kritiikeissä on nähtävissä tarinarunko. pienoiskirjailijahistoriikki, kontekstualisointi, mahdollisesti muu reseptio (yleensä vähän kokellisempien tapauksessa)
vaikkapa: onks kritiikin ammattilainen sitten se, joka käyttää tarinarunkoa

tokkopa: kritiikin ammattilainen tuntuu olevan se, jonka kritiikkejä luetaan hihitellen
vaikkapa: kun kriitikon tekstejä ei voi enää lukea tosissaan, se on sillon ammattilainen

tokkopa: minulla itselläni ammattilaisuuteen liittyy nykyään lähinnä negatiivisia konnotaatioita, ihan vain sen vuoksi miten sanaa on mediassa käytetty
vaikkapa: joo,mulla sama juttu. ja siihen liittyy myös ajatus leipiintymisestä. siis on ihan ymmärrettävää, että ihminen joka tekee tiettyä tekstityyppiä, kuten kritiikkiä, liukuhihnalta, kehittää ekonomian omaan työskentelyynsä, mut se ei välttämättä synnytä hyvää luentaa tai kiinnostavaa tekstiä

vaikkapa: ”Ammattikritiikki on kuin teatteriesitys, se vaatii keskittymistä. Samalla kun se antaa lukijalle kiinnostavaa perspektiiviä ja ammattimaisen näkemyksen, se myös vaatii sen vastaanottamista, mielen, joka jaksaa keskittyä kirjoista puhumiseen syvällisellä tasolla. Voi olla, että aina ei sitä jaksa.”
vaikkapa: tuo on kirsi peen omaa tekstiä. ihme positiivinen näkemys kyllä

tokkopa: tekisi vähän mieli puhua kirsi peestä jonkinlaisena tyylin johannes virolaisena
vaikkapa: puolue on vaan eri

vaikkapa: kuinkas usein sitä näkee kritiikkejä, joissa puhutaan kirjoista syvällisellä tasolla
tokkopa: mikä on se syvällinen taso?
vaikkapa: enpä muuten tosiaan tiiä. sillä kai yleensä tarkoitetaan sitä, että sanotaan kirjasta muutakin kuin että se oli ihan jees.

vaikkapa: voiei, tolla pihalla on kyllä syvä tuo ammattilaisuusajatus: ”Lukijana tietty voi sanoa, että usein ammattitaitoisesti rakennettu tarina on juuri se, mikä tekee kokemuksesta eheän ja palkitsevan. ”
tokkopa: eihän tuokaan tarkoita yhtään mitään
vaikkapa: ja ammattitaitoinen anestesialääkäri tekee leikkauskokemuksesta eheän ja palkitsevan. tarkoittaahan se sitä että on turvallinen olo

tokkopa: tää puheen yleinen taso tarvitsisi kyllä aika vahvasti wittgensteinia
vaikkapa: wittgen partaveitsi
tokkopa: mieluummin ehkä se hiilihanko. mutta ehkää tää joku ”ammattilaisuus” on sitten juuri sitä yletöntä muototietoutta, joka näkyy nykyproosassa
vaikkapa: sitä se varmaan on. ja kirsi piha on nykykirjallisuuden lukija numero yksi, vähän semmonen suosittelijatyyppinen
tokkopa: siitä voisi koettaa analysoida esiin jonkin kaavan, jolla se saadaan aikaiseksi. tätähän koiranmutkia jo hieman aloitteli. virtaviivaisen lukukokemuksen tyyli. lukija tietää aina jo muutamaa lausetta aiemmin, mitä seuraavaksi sanotaan tai miten kuvaillaan.
vaikkapa: ja lukija tietää myös missä odottaa yllätystä tai kliimaksia. ehdollistumalla opittu romaanimuoto, ja siis nimenomaan semmonen pitkiä linjoja piirtävä muoto, ei lauseen tai kappaleen mitassa operoiva.

tokkopa: individuaalien aikana kaikki subjektia haltuunottavana toimijana balsamoiva materiaali on ”ammattitaitoista”, koska myös lukija haluaa olla ammattitaitoinen, tai ainakin saada siitä kokemuksen. tämä on jonkinlainen ”sivistyneistön” ammattitauti, se vähän lukeneempi keskiluokka.
vaikkapa: mä edelleen ajattelen sitä anestesialääkäriä, että lukijan/kuluttajan/asiakkaan pitää voida luottaa olevansa ammattilaisen käsissä. amatöörihän voi laskee annostukset pieleen tai tärvätä henkilöhahmon kesken fiilistelyn
vaikkapa: sama kritiikissä. että pitää mukamaskin saada päälle joku henki siitä, että tämä on nyt ammattimaista puhetta

tokkopa: niin tuo on totta, mitä pihan kommenteissa sanotaan leffa- ja musiikkikritiikkien suoraviivaisuudesta verrattuna kirjallisuuskritiikkiin
tokkopa: olen usein miettinyt mistä se johtuu; onko musiikki ja elokuva jotenkin yleismaallisempia tai niin abstrakteja, että niitä ei ole mahdollista ymmärtää niin monialaisesti ”väärin”
tokkopa: tai siis että mistä se drastinen ero johtuu. tosin ehkä musiikki- ja elokuva-arvostelutkin lähenevät ”hyvää” kirjallisuuskritiikkiä sitten, kun tilaa on enemmän ja enemmän ja foorumi jotenkin ”valistuneempi”

vaikkapa: no musta tuntuu että kirjallisuudessa on muutama tosi ongelmallinen juttu. jos mennään artsympaan suuntaan, niin kuvataiteesta tuntuu olevan myös vaikee tehdä poikki-ja-pinoon -kritiikkiä, ja musiikki/leffat puolestaan on tavallaan massakulutuskamaa, jolloin kriitikkokaan ei leiki olevansa pyhän äärellä
vaikkapa: kirjoissa se taas ei mee niin
tokkopa: joo, siihen liittyy varmasti juuri tuo viihde-aspekti musiikin ja leffojen tapauksessa. ne on tavallaan menovinkkejä

vaikkapa: vaikka suuri osa kirjoista on semmosta tusinatavaraa, että ne ei muuta tarttis ku tusinatavaran arvostelun
vaikkapa:ja tämänkin sanominen on mukamas ilkeetä. mutta en tajua mitä pahaa siinä on, että kirjallisuus on suurilta osin viihdettä, muutkin kuin stephen king ja nora roberts. kirjalliset taideteokset on asia erikseen
vaikkapa: mutta kuiteski kirjallisuus on tuotantotapansa ja levityskanaviensa takia massateollisuutta, ja en näe miten se sit eroais muusta vastaavasta viihdeteollisuudesta (eli musa, leffa)

tokkopa: niin, tämän valossa en näe mitään hirveän pahaa siinä leevi lehdon ehdottomassa tähtijärjestelmässä. tai ’paha’ on väärä sana, ehkä ’epälooginen’ olisi parempi
vaikkapa: en minäkään näe siinä mitään pahaa. perustason arviointi tulis massana helposti ja sit jäis tilaa kirjottaa oikeesti niitä tuhansia merkkejä kun sille on tarvetta, jäis se essehtimistila semmosille kirjoille, jotka sen ansaitsee
tokkopa: mutta, jälleen, tarvitaan partaveistä: mikä kirja sitten ansaitsee?
vaikkapa: perin harva. tosin täytyy myöntää, että jotkut kirjat ansaitsee sen myös tyypillisyytensä takia. koska kiinnostavasti voi kuitenkin kirjoittaa myös niistä kirjoista, jotka ei oo taiteellista parhaimmistoa.

tokkopa: niitä tähdityksiä pitäisi tietysti törmäyttää, eli nyt-liitteen tyyliin listata useamman kriitikon tähtikeskiarvo
vaikkapa: joo ja kirjojen imdb vois olla aika hyvä systeemi myös
tokkopa: kirjojen imdb on oikeastaan olemassa, esim. goodreads.com tai facebookissa visual bookshelf. tai..
vaikkapa: joo, onhan noita. mut suomessa ei taida olla mitään sellasta varsinaisesti. kenties semmoset tulee kun nettisukupolvet tulee kirjankulutusikään
tokkopa: kieltämättä noissa nettikirjapaikoissa on hyvin vähän jos lainkaan suomalaisia kirjoja, voi ne sinne itse lisätä, mutta ei jaksaisi jokaista erikseen

vaikkapa: nythän sen kulutuspainotuksen näkee helposti selailemalla muutamaa romaania: suurten ikäluokkien naiset ostaa niitä ja niille ne kirjotetaan
tokkopa: juuri niin, suomessa <kärjistys> kirjoja lukevat vain 30-70-vuotiaat naiset </kärjistys>, joilla tuskin on hirveästi intohimoja perustaa nettitietokantoja
vaikkapa: no ne just pitää noita pihan kommenteissa esillä olleita lukijablogeja, jotka on sinänsä tietysti sympaattinen ilmiö.
vaikkapa: ne vois korvata ns. ammattilaiskritiikin ihan helposti lähes koko kirjallisuuden kohdalla
tokkopa: aivan

Written by vaikkapa

joulukuu 2, 2010 at 4:27 pm

Anteeksi, minä en tiedä, minä olen vain kirjailija

leave a comment »

vaikkapa: http://www.pulvis.net/sip/blog/2010/09/29/kyvyt-ja-edellytykset-2/

tokkopa: hihii

vaikkapa: tuo on niin OIKEESSA

vaikkapa: minäkin aina tosiaan oletan, että runoilijat sun muut kirjottaa siellä ”osaamisensa” rajoilla. muttakun ei.

vaikkapa: ja sen lisäksi runoilijoitten ei tarttis olla tyhmiä. ja jos ovat, ei kannattas näyttää sitä.

tokkopa: no ei todellakaan

tokkopa: mullakin on sellainen höpsön romanttinen harha ylipäänsä kirjoittajista ajattelijoina

vaikkapa: joo

tokkopa: suomessa runoilijat tuntuvat olevan lähimpänä tätä siinä mielessä, että jotkut niistä tuntuu osaavan parhaassa tapauksessa kirjoittaa leipälajinsa lisäksi mitä tahansa muutakin.

tokkopa: ei välttämättä mene heti luu kurkkuun, jos pitäisi olla yhteiskunnallinen, filosofinen, journalistinen…

vaikkapa: joo, kyllä. monet runoilijat osaa kirjottaa muitaki tekstilajeja. keskinkertainen runoilija on hyvä kolumnisti.

tokkopa: mutta toisaalta pitää muistaa, että keskinkertainen prosaisti on surkea bloggaaja

vaikkapa: mutta sekin saattaa olla suht hyvä kolumnisti.

vaikkapa: esim. hesariin

tokkopa: totta, leena parkkisen kolumnit ovat hs:n harvoja valopilkkuja. helppoja ja mukavia lukea, älykkäitä.

vaikkapa: joo, parkkinen on oikeesti hyvä niissä.

tokkopa: ah, toinenkin pappa ärähtää, nimittäin soikkeli finlandia-ehdokkaista: ”Nämä viisi yli-ikäistä teiniä muodostavat yhdessä niin HARMITTOMAN kokonaiskuvan suomalaisesta proosasta, että luulisi jokaisen kotimaisen kirjallisuusihmisen kutistuvan häpeästä millaisessa kulttuuri-ilmastossa joutuvat tätä hesalaisten toisilleen imelöittämää konvehtikamaa haukkomaan.”

vaikkapa: mutta tuo helin on jotenkin tuskallisen oikeessa siinä, että traditiotietoisuus on onnetonta.

vaikkapa: ja soikkeli on myös oikeessa

vaikkapa: mutta tuntuu jotenkin kuristavalta, että täytyy olla hannu helin tai markku soikkeli, että uskaltaa sanoa ton

tokkopa: niin; jokseenkin systeemin ulkopuolelle pudonneita tai itsensä ajaneita räyhähenkiä (josta kaikki kunnia heille)

tokkopa: suomessa ei enää edellytetä sivistystä kirjailijalta. tämä oli nyt sinänsä neutraali lause, että se voi olla hyvä asia tai huono asia, riippuu miten katsoo

vaikkapa: ei kyllä edellytetä paljon muutakaan

vaikkapa: just semmosta sanavalmiutta kenties, mitä kolumnin kirjoittaminen vaatii

vaikkapa: mutta se ei taas tarkota, että esim. ajattelis kirjottaessaan juurikaan mitään

tokkopa: helin ja soikkeli voivat sanoa mitä haluavat, sillä mitään institutionaalista ei enää seuraa, ainoastaan lisää hylkimistä

vaikkapa: joo, tuo on surullista

vaikkapa: ”3. arvostelijat ovat tyhmiä, kyvyttömiä ja haluttomia lukemaan muun kuin yhdenlaista runoutta ”

vaikkapa: totta tämäkin

vaikkapa: ja sanoisin, että hyvä kun ovat kykyisiä lukemaan edes sitä.

vaikkapa: ei sillä, että odottaisin mitään mestariteosten massaa. eikä sillä, että mulla ois mitään tän kummempaa sanottavaa tosta yleisestä kirjallisesta laadusta.

tokkopa: en tiedä millä mekanismilla se ”hölmöys” oikeutetaan, siis että kirjailijat vähättelevät itseään ja rinnastavat itseään duunariin ja varovat ottamasta kantaa ja olemasta ”kokeellisia” jne

vaikkapa: no hei, jyrki käteinenkin rinnastaa ittensä duunariin

vaikkapa: oikeestaan sitä saa miltei pelastettua vain tolstoilaisella käänteellä

vaikkapa: kaikki kiitetyt teokset ovat samalla tavalla onnistuneita, mutta kaikki paska on ihan omanlaistaan paskaa.

vaikkapa: että jos otetaan ne paskana vastaan

vaikkapa: niin saattaa alkaa jotain rehottaakin

tokkopa: niin, onhan se ollut jo vuosikausia (ellei aina) täysin yhdentekevää, että mille se finlandia annetaan. samalla tavalla tuntuu olevan melko sattumanvaraista kuka ja mikä breikkaa. mutta se on toinen asia ja liittyy markkinoihin, eikä ole oikeastaan kovin kiinnostavaa. kuten ei finlandiakaan varsinaisesti palkkioinstituutiona.

vaikkapa: sofi oksasen puolesta on kyllä sanottava, että se on harvoja kirjailijoita suomessa, jotka ylipäänsä asettuu semmoseen julkiseen, jopa arvokkaaseen rooliin

vaikkapa: yksityiselämäänsä se ei oo myyny, se käyttää julkista sanaa.

tokkopa: joo, pidän kyllä oksasen tavasta ottaa julkisuus haltuun

vaikkapa: jari tervo tulee kyllä sillä uudensuomen blogillaan rinnalle, mut silti.

tokkopa: mua ärsyttää vanhaan kirjailijamuottiin jämähtäneet julkisuudenpelkääjät

vaikkapa: joo, ne on pahaa sakkia. ne puhumattomat rakennetehtailijat.

vaikkapa: itse asiassa pentti holapan ystävän muotokuva on viimenen semmonen ”epämiellyttävä” finlandia-kirja, joka mun muistiin mahtuu

vaikkapa: mut onko seki sit vaan kiintiöhomo ja elämäntyöolalletaputus.

tokkopa: mutta jos palataan heliniin

vaikkapa: joo toki, se on kiinnostavampikin

tokkopa: tuo taiteilijan vastuu

tokkopa: tai siis tietysti on aika normatiivinen veto lähteä sanomaan, että jokaisen taiteilijan tulisi tuntea jotain vastuuta

tokkopa: mutta jumalauta

tokkopa: voisi sitä kenttää edes VÄHÄN seurata ja katsoa, että mitä sieltä mahdollisesti puuttuu, mitä avauksia tarvittaisiin

tokkopa: mitä on tehty huonosti, mitä ei AINAKAAN tarvita lisää

vaikkapa: joo, ja myös tajuta että hei mää osaan tän väsäilyn jo, jospa keksisin jotain haastetta itelleni

vaikkapa: siitä vois olla iloa muillekin

vaikkapa: mutta nyt monille tuntuu olevan älyttömän tärkeetä semmonen ”hei on kivaa että me täällä saadaan julkasta ja kirjottaa ja on kivaa ja residenssi”

tokkopa: tietysti tässä on se ero, että helin uskoo sivistyneeseen ja itseään kiusaavaan taiteilijaan siinä missä kustannusmaailma uskoo lähinnä ammattiin

vaikkapa: joo, tietysti

tokkopa: ammatti puolestaan alkaa täyttää jotain kiintiötä kiintiöntäytteellä

vaikkapa: mutta mä tykkään tosta helinin käsityksen romanttisuudesta, koska mä oikeesti uskon taiteilijoiden ja taiteen erityisyyteen

vaikkapa: ei ne oo mitään rakennekynsimaalareita.

vaikkapa: siis vaikka helinin ilmaisu on noin negatiivista ja mahdollisimman epärakentavaa, niin se eetos siellä pohjalla on jossain suhteessa tinkimätön ja idealistinen. siis vaikka keinot on häirikön.

tokkopa: niin. en tiedä voivatko ne keinot muuta ollakaan.

vaikkapa: kenties ei tolta pohjalta.

vaikkapa: mukavuusajattelu on tosta kaukana.

tokkopa: sivistyneemmin puheleva kaveri pyydettäisiin jo vetämään luovaa kirjoittamista keski-ikäistyville naisille johonkin opistoon.

vaikkapa: joo, sehän olis jopa seksikäs

tokkopa: tosin se lienee varma, että kustannustoimittamiseen tarvittava aika kustantamoiden puolesta vähenee kovastikin, kun kaikki kässärit on hiottu jo valmiiksi jossain oriveden opiston kursseilla

tokkopa: onhan se vain käytännöllistä ja sujuvaa

vaikkapa: nii. mut tosta näkökulmasta noita kirjottajia pystyy ymmärtämään. jos ne on kasvanu siihen, että romaani/runotaide on yhtä kuin julkaisukelpoisuus, niin eipä ihme.

tokkopa: niin. vaikea sanoa tuottaako esim. ntamo runoilijoita jo ihan sen perusteella, että ihmiset aktivoituvat, koska on niin helppo saada julki. tai ainakin vaikuttaa siltä.

tokkopa: sinänsä en tiedä lehdon julkaisuperusteista kovin tarkasti. että riittääkö jos osaa väistää ilmeisimmät kiintiöbanaliteetit.

vaikkapa: joo, ei sieltäkään mun käsityksen mukaan pääse ihan noin vaan läpi

vaikkapa: vaikka julkaisuprosentti verrattuna muihin kustantamoihin on varmasti isompi

vaikkapa: on varmaan niinkin, että monet aktivoituu kirjottamaan jtn erikoisempaa matskua koska ne tietää, että ntamo vois ottaa sitä vastaan

vaikkapa: kun aiemmin sellasen kans on voinu olla suht varma ettei sitä kukaan kuitenkaan paina

tokkopa: niin. vähän hölmöä kyllä haukkua tämänhetkisiä tekijöitä, koska he ovat jo mitä ovat. tai siis ei ole heidän vikansa, että kulttuuri on mikä on.

tokkopa: tällainen puhe henkilökohtaistuu niin helposti, tai se otetaan sellaisena

tokkopa: soikkeli sanoo: Ei tietenkään ole MEDIAN vika, jos sen välittämä käsitys sanataiteesta on yhtä kuin kilpaa poseeraaminen.

tokkopa: Vaan se on MEIDÄN portinvartijoiden häpeä, jotka olemme luopuneet kilpailusta kiiltokuvan voittokululle.

tokkopa: väittäisin kyllä silti, että tiiviissä yhteistyössä median kanssa tuo rappeutuminen on saatu aikaan

tokkopa: ehkä tästä voi tosiaan nousta vain vaihtoehtoisen kustannuskulttuurin ja ruohonjuuritasolta lähtevän duunin avulla

vaikkapa: joo

vaikkapa: ja on tuo laajemminkin kulttuurissa

vaikkapa: liittyy ihan keskeisesti siihen miten ihmisiä ylipäänsä kasvatetaan tässä yhteiskunnassa, mitkä asiat on tärkeimpiä – jos ei varsinaisesti raha niin sitten ainakin näkyvyys, hallinta, professionaalisuus

tokkopa: toisaalta uskon proosan olevan sen verran ”dominantti” taidemuoto tässä kulttuurissa, että jos joku kirjoittaa oikeasti hyvän romaanin ja saa aikaiseksi sopivan yhteyden työnsä vakavasti ottavaan kustannustoimittajaan, niin kyllä se läpi menee

vaikkapa: toisaalta proosa on vielä enemmän semmonen varman päälle pelaamisen näyttämö ku runous

tokkopa: on, mutta sillä saa myös enemmän näkyvyyttä helposti

tokkopa: se tarvitsisi vain markkinoida oikein, niin ainakin ”piirit” kuhisisivat heti

tokkopa: vrt. janne kortteinen

vaikkapa: ehkä se on just syy siihen, että proosa on tylsää.

tokkopa: siitä huolimatta että se on ntamo

vaikkapa: ja kyllä se piirisarjakynnyksen ylitti tolla ehdokkuudellaan

tokkopa: se olisi VIELÄ suurempi paukku, jos jotain tulisi jostain suurelta kustantamolta vastaavan uhon saattelemana

vaikkapa: ois, muttakun ne on keskittyneet laatuun

Written by tokkopa

marraskuu 17, 2010 at 6:07 pm

Korttehinen

with one comment

vaikkapa: http://pikkujattilainen.blogspot.com/2010/10/yhden-miehen-bigbrother-talo.html

kolmasmies: jos se ois ollut joku Otava joka sen julkas, kukaan ei sanois mitään

vaikkapa: tää on ny vähä hurrikaani kossukolan yllä. koko meno.

kolmasmies: eiku mä koitan vaan jotenkin suhteellistaa, kun mun mielestä tässon vaan yks aika hyvä kirja, josta mun mielestä saa ja voi ja pitää puhua, niinku jostain TexasSaksista

kolmasmies: mä ihmettelen tätä reaktiota, joka on pelkkää negaatiota

kolmasmies: masentavaa tää maskuliininen dissauskulttuuri, jossa kaikkee pitää aina epäillä ja ironisesti etäännyttää, missä mikään ei oo täysillä siistii

tokkopa: ois kyllä siistiä jos kortteinen pääsis ehdolle esikoisskabaan

tokkopa: sinänsä toi: ”Anarkistinen sekoilu saattaa tuntua ihan hauskalta idealta aluksi, mutta teos ei anna mitään uutta ihmiselle, joka on yhtään seurannut esim. tositeeveeohjelmia, South Parkia tai on muutenkaan perillä internet-elämästä ja nykyviihteestä. Ajastamme on liiankin helppo löytää tyhmiä mielipiteitä ja nimimerkkien takaa lauottua avoimmuutta.” on aika ytimessä, vaikka löysästi ja vähän väärin painotuksin.

tokkopa: mitä sille nettianarkialle pitäisi tehdä vai pitäisikö, pitäisikö sen näkyä runoudessa tai proosassa, no jotenkin joo, mutta missä muodossa jne

kolmasmies: ei toi edes kuvaa ton kirjan sisältöä juurikaan

vaikkapa: onhan siellä osia, joita se kuvaa. mutta tarkotushakuinenhan tuo tulkinta on

tokkopa: pitääkö tim & ericin näkyä runoudessa, tai apinan tai 4chanin? paljon enemmän ne mun maailmaani jäsentää ku suomalainen kulttuurimeininki yleisesti, mutta silti

kolmasmies: mutta vaikkapa, ei toi lainaus kuvaa niitä osia, joissa internet, tositeevee, South Park tms. esiintyy

tokkopa: joo, menee aika paljon ohi toi blogiteksti. plus sei ei ole tarkka, pikemminkin kolminkertaisesti liian pitkä olkinukke

vaikkapa: itse asiassa tuo aki salmelan kritiikin rimbaud-vertaus on aika ymmärrettävä, myös sen mystiikan piiriin menevänä juttuna

tokkopa: tossa kortteisen kirjassa tuntuis toimivan paremmin sellainen kerouac-tyylinen lukuasento

vaikkapa: joo, sekin, mutta mikseipä myös rimbaud menis sen lasennon piikkiin.

tokkopa: jännä kyllä miten paljon lukuasento heti muuttaa tietynlaista tekstiä, kuitenkin. aloin lukea tota sellaisessa supersankarimythos-fiiliksessä ja se on heti paljon luonnollisempi

kolmasmies: jep

tokkopa: ja sille taasen ei ole oikeastaan kieltä tai vastinetta suomalaisessa esteettisessä keskustelussa

kolmasmies: sitä mä vähän tarkotin, että ironiankin ymmärrys on täällä aika pökkelöä, usein

kolmasmies: mutta etenkin tommonen omaelämäkerrallisen ja fiktiivisen tai runollisen sekoittaminen

kolmasmies: kun ei oo olemassa sitä totuudenpuhumisen kategoriaa, joka on samanaikaisesti valehtelemista

vaikkapa: mulle tuli tästä parempi fiilis nyt ku aiemmalla lukemalla

kolmasmies: mun mielestä sitä kannattaa lukea silleen jotenkin ranskalaisittain

tokkopa: niin siis mua ei arvelluta se, onko toi puhuja vilpitön vai ei, mun mielestäni se tekee just sen mitä voi tehdä. enemmän mua mietityttää se kielen ja kuvien esteettinen taso. mutta ne hyväksyy paremmin ja skulaa paremmin, jos ne ottaa pikemminkin osana isoa kokonaisuutta, joka ehkä kulkee ja aukeaa johonkin suuntaan, jos aukeaa. eikä esim. yksittäisinä, galleriaan sijoitettuina runoina

tokkopa: siinä on se häpeämeemi mukana, siksi se varmaan niin kiinnostava onkin

kolmasmies: mut väitän että hassusti se vaatii samanlaista suhteuttamista, samanlaista huojuntaa sen suhteen millaseks esteettiseks objektiks tää on tarkotettu…

tokkopa: ja emmää nyt tiedä onko joku texas, saksetkaan hirveän kaukana siitä. se on vaan helpompi ottaa vastaan, kun se on yleisempää kieltä ja voi ajatella sen yleismediapuheen läsnäolon jatkuvasti

tokkopa: toisaalta se on enemmän ahdistuksen kautta peilaamista eikä välttämättä anna toivoa hirveästi, kuitenkaan

tokkopa: kun taas kortteinen on vähän höpsö ja satuhevosia

kolmasmies: niin, siinä mielessä kuitenkin mun mielestä toi Pensas on parempikin jopa kuin Texas, koska se edes koittaa tarjota jonkun vastauksen kysymykseen ”no entäs sitten”

kolmasmies: kun taas Texas on kaikessa tarkkuudessaan ja hurjuudessaankin vaan ihan kamalan masentava kirja

kolmasmies: toisaalta onhan tässä pensaassakin jotain masentavaa, tommosta mahdottomaan hengelliseen visioon sulkeutuvaa, joka on vaan toisenlainen umpio

tokkopa: niin, siis mulla tulee mieleen joku pekka streng tosta

kolmasmies: mutta mun mielestä suunta on silti oikee, koska väitän että me tarvitaan enemmän positiivisia ehdotuksia sen suhteen, miten tulla onnelliseksi satuttamatta muita ja tätä planeettaa kuin lisää analyyseja tästä ilmiselvästä katastrofista

tokkopa: tai siis sellainen..

kolmasmies: joo ;:)

tokkopa: ”pohjimmiltaan x oli kiltti ja mukava poika”

kolmasmies: se on jotenkin retrohippi

tokkopa: äiti ja sisko muistelee jälkikäteen

tokkopa: että vaikka se on ”näkijä” ja ”hahmo” niin silti se oli mukava, normaali poika ja blaa. se vain etsi jotain keinoa. siis että seKIN on musta aika masentavaa. siis se, että etsii ja silti ei löydä.

vaikkapa: myös: http://hyminaa.blogspot.com/2010/10/erehdyksen-poetiikasta-kysymys.html

Written by tokkopa

lokakuu 27, 2010 at 6:13 pm

Aineellisista ehdoista, nykyproosasta ja pakollinen paasilinnaquote

leave a comment »

vaikkapa: nykysessä sfäärissä kun ei osata nähdä mitään, jos sen ympärillä ei pyöri euroja.

tokkopa: kyllä se varmasti vuotaa vähitellen kirjailisuuskuvaankin, vaikka miten olisi idealisti ja”minä en tätä rahan vuoksi tee”. alkaako runoilijat tehdä proosaa rahan vuoksi, ja arvon

vaikkapa: aa  puhut ny hippikirjallisuudesta ja porvarikirjallisuudesta

tokkopa: koska raha tuntuu tuottavan myös arvon taidemarkkinoilla, joissa ei tajuta taiteesta muuten mitään, eli mediamaailmassa myös, tavallaan

vaikkapa: alkavat varmasti kirjoittaa proosaa, mutta niin kauan kuin nykysenlainen kirjainstituutio on ollu olemassa, runoilijat on kyllä tajunneet, että proosasta saa rahaa
tokkopa: niin, totta varmasti sekin
vaikkapa: jos sitäkään nyt useimmissa tapauksissa voi rahaksi nimittää, aika vähänhän suomessa on prosaisteja, jotka pystyy tulemaan laajemmassa mittakaavassa toimeen kirjoittamalla kirjoja
vaikkapa: mutta toisaalta suomessa alkaa olla aika paljon ihmisiä, jotka ei paskaduunia tekemällä pysty varsinaisesti tekemään elantoa pitkiä aikoja.. joten tää kai on joku yleisen prekarisaation realiteetti noin muutenkin

tokkopa:niin, mutta siihen varmasti syntyy optinen harha, jos ensin on tottunut siihen, että runoilla ei saa mitään. eikä tiedä niistä oikeista palkoista, mitä jotkut…no mitä ihan kuka vaan töissä käyvä saa

vaikkapa: joo varmana syntyy. mutta oikeesti jos tahtoo tehdä rahaa, kannattaa pyrkiä lääkikseen. kyllä se siitä ennen pitkää.
tokkopa:niin, mutta siinä vaiheessa ei välttämättä osaa enää muutakaan kuin kirjoittaa
vaikkapa: joo. mutta tietysti monet alkaa kirjottaa ns. proosaa päivätyönsä päälle tai myöhällä iällä

tokkopa:niin

vaikkapa: monet esikoiskirjailijat on suht iäkkäitä eikä niillä oo mitään kirjoittamiselämäntapaa takana.
tokkopa:ehkä ne siksi onkin niin huonoja.

tokkopa:i kid, i kid; ne on, erno paasilinnan sanoin, eläneet sellaisen elämän että voi tulla kirjailijaksi. onkohan siinäkin sellainen ”nyt olen tehnyt 10+ vuotta tätä turhanpäiväistä työtä, pitäisiköhän minun…nuorena muistan kirjoitelleeni tarinoita…” ainakin aineelliset edellytykset ovat kohdallaan, jos on palkkatyö alla
tokkopa:ei synny mitään turhanpäiväisiä hyppyjä tuntemattomaan

vaikkapa: joo. kyllähän se tavallaan kateeksikin käy, näin ruohonjuurelta katsellen. toiset osaa olla sekä heinäsirkkoja että muurahaisia
vaikkapa:  mutta vaikka se kosmonautti-romaani, joka sai hs:n esikoispalkinnon sillon 2008, oli kai jonku lääkärin kirjottama
vaikkapa: oon lukenu sitä vain silmäillen, jossain divarissa, kun halvalla ois saanu, mutta kun sen tekstin mikrotaso oli niin tönkelöä, etten oikein uskonu jaksavani lukee sitä.  ja en usko että mikään juoniviritys pystyis palkitsemaan semmosen läpi kahlailua.

vaikkapa: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Katri+Lipson+Kosmonautti+Tammi+2008/1135241035278
vaikkapa: tossa on katkelma

tokkopa:joo, kyllä se mullakin lattioilla kirjastosta joskus pyöri, mutta ei tullut aloitettua

vaikkapa: ja kritiikit kiitteli tota vähäeleisyydestä ja eheydestä ja ties vaikka runollisuudestakin

tokkopa:mua vähän nyppii tuo venäjämeemi

vaikkapa:kristina carlson teki sen aikanaan hyvin siinä maan ääreen -kirjassa
vaikkapa: ja siitä ei oo tää meidän palkittu kirjallisuus edistynyt piirun vertaa, pikemminkin taantunut
tokkopa:ai teki vai
vaikkapa: no ainaki mun mielestä. se on paras tota meemiä mitä minoon lukenu. mut se on ilmestyny -99
kolmasmies: antikvaarista kamaa siis

tokkopa: mää en lukenut sitä, kun jari tervo haukkui sitä silloin muinoin. tervon omat lehmät oli muistaakseni ihan tosi kiltisti laitumella silloin

vaikkapa: haha, voi jari.
vaikkapa: emmä usko että sinä siitä välttämättä hirveesti tykkäät. se on semmosta eteeristä,hallittua, tyylikästä, draamallista ja slaavilaisen melankolista. mut se on niin hyvin hoidettu hommeli, että sillä on etenkin aikanaan ollut ihan vissi taiteellinen arvo. semmonen hiljasempi romaani

kolmasmies: vastikään telkkarissa esitetyn ohjelman perusteella tuli selväksi että tervo ei pidä kiltteilystä
vaikkapa: mutta en oikein usko, että sellasia tarvitaan kauheesti lisää.

tokkopa:mutta jos se on esimerkiksi heikompi kuin herra darwinin sormiharjoitus, niin..
vaikkapa: jari tervolla on tuhma naama. eiq.
vaikkapa: no emmä tiiä onko se heikompi, en oo verrannu. mutta kyllä tää romaanikirjallisuuden tila on aika hatuillaan kun joudun kuitenkin pitämään sitä darwin-kirjaa varsin hyvänä

tokkopa: me varmaan puhutaan nyt kotimaisesta proosasta, koska jos nyt miettii että luin viime vuonna joitain kymmeniä romaaneja ja se carlson oli sieltä heikoimmasta päästä

vaikkapa: kyllä me puhutaan kotimaisesta, eihän tähän alennustilaan nyt muuta maailmaa voi sotkea.

vaikkapa: mutta luitko kovin monta viime vuoden aikana kotimaista romaania

tokkopa:no niitä oli ehkä kolme. turkka hautala ja sit se sinervo varmaan tohon päälle. ihan oikeasti aika vaikea päättää, mikä niistä ois ollut paras

Written by vaikkapa

heinäkuu 25, 2010 at 10:54 am