”Sanakirjan” kritiikistä

tokkopa: Jukka Koskelainen kirjoittaa ”toivoisin siis lisää rohkeutta kokeelliselta runoudelta. Rohkeutta luopua omista rajoituksistaan, pelkästä kielen pilkonnasta ja vääntelystä. Mutta varmuuden vuoksi: Tavi vääntelee monta kertaa myös hervottoman hyvin.”

vaikkapa: Kumma kyllä, toivoisin kriitikolta rohkeutta luopua omista rajoituksistaan, pelkästä kielen pilkonnan ja vääntelyn näkemisestä.

vaikkapa: H.T:n blogissa on paljo semmosta rasittavaakin metodista vääntelypilkontaa mutta mun mielestä tossa sanakirjassa oli sitä aika vähän.

vaikkapa: Ootko tokkopa katellut sen Sanakirjan?

tokkopa: Joo. Ihan kiva. Sympaattinen.

vaikkapa: Ilmeisesti Jukka K on samaa mieltä.

tokkopa: Ilmeisesti Jukka K ei pääse setämäisestä sävystään ikinä.

vaikkapa: Ei kai se setämäinen sävy synti oo, etenkin kun on setä.

tokkopa: Niin, en tiedä onko Jukka K jonkun setä. Mut siis tarkoitin sellainen alaspäin puhuva.

vaikkapa: Joo. Ja mä odotan sitä päivää, jolloin ns. kokeellisen ns. runouden ns. lähtökohdat sisäistetään siinä määrin, että vois antaa jotain osuvaakin kritiikkiä.

vaikkapa: Ettei se oo vaan tommosta ”leikittely”, ”välillä vääntely väsyttää” juttua.

tokkopa: Kyllä mää sinänsä ymmärrän mitä Jukka K ajaa takaa, on Tavin kirja ajoittain vähän turhan metodinen munkin mielestäni. Tai siis välillä määkin vähän ihmettelen ”sanarunojen” mielekkyyttä. Mutta ei kai se ole kovin vakavaa. Se voi ihan hyvin olla vaikka joku rinnakkaisteos Esim. Esalle tai ehkä seuraavalle kokoelmalle tai jotain.

tokkopa: Ylipäänsä monoliittiteoksellisuuden asema saisi mun puolestani pirstoutua. Tietysti pitää tuottaa nimikkeitä, että saa apurahoja.

vaikkapa: Tietysti pitää tuottaa kritiikkiä että sais apurahoja.

Advertisement