P A T A L O N I A

dialogeja taiteesta

Archive for the ‘helena sinervo’ Category

Markku Paasosen ääreen

leave a comment »

vaikkapa: http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/145429.html

vaikkapa: jo on taas hauskaa.

vaikkapa: minen ny suoraan sanottuna ymmärrä mitä nuo kriitikot ajattelee

vaikkapa: jälkimoderni tyhjyys????

vaikkapa: sitä ennen tyhjyys oli modernia (edward hopper) ja vielä sitä ennen miltei romanttista (baudelairen spleen)

vaikkapa: hyvä että tyhjyydestä on moneksi.

vaikkapa: ”keskiaikainen tyhjyys”, ”eetos motivoidaan babylonialaisen tyhjyyden kokemuksen raameissa”

tokkopa: vai vielä maailmanlopun metsämaisemissa

vaikkapa: sielläpä siellä, näkyy silmät ja suu siellä siellä se väinö on.

tokkopa: ehkä omakotitalon pihalla kasvava puu on sitten jälkimodernia tyhjyyttä.

vaikkapa: ja kuninkaiden laakso egyptiläistä __b

vaikkapa: mä en oo kyllä lukenu tota paasosta, mutta nuo juorut jälkimodernista tyhjyydestä tuntuu nyt vähä. emmätiä.

vaikkapa: ”Mutta täällä ei ole nykyhetkeä eikä sen puoleen mitään muutakaan hetkeä, on vain mitaton kesto jossa meidät nähdään rämpimässä juurakon yli vailla kertomusta, kutsuttuina mykkyyteen joka piiloutuu puheliaisuutensa poimuihin.”

vaikkapa: siis tuo kriitikon tekemä lainaus

vaikkapa: onkse sitte tota, kun suuret kertomukset on ach kuolleet.

tokkopa: multakin on toi uus paasonen lukematta, kun en jaksanut. ei tapahtunut tarpeeksi kielellisellä tasolla mitään että vain kielessä eksisteeraileva keskittymishäiriöinen sarjakuvaminäni ois jaksanu lukea

tokkopa: multa vähän puuttuu toi halu rakentaa ja tarkistaa identiteettiäni ”taiteellisen” yhteiskunta- ja ajankuvapuheen kautta. tai no siis ei puhu, onhan joku delillo tai houellebecq juuri sitä ja skulaa hyvin. mut

vaikkapa: minä taas luen kaiken mitä käsiin tippuu mutta se nyt useinkaan oo sitten järin oleellista. semmosta uteliaisuutta.

vaikkapa: musta tuntuu että varsinkin kritiikeissä tuo paasonen on semmonen kammioihinsa vetäytyvä tekijä, joka tuo sit aina jtn uutta hienoo. semmonen laatumies.

tokkopa: joo semmonenhan se on

tokkopa: siks mua hämääkin se, että mun mielestäni sen teksti on aina jotenkin tavanomaista ja tosi turvallista

tokkopa: siinä on se proosarunon tylppä kaari, joka leikkaa vettä ilman mitään ääntä ja friktiota

tokkopa: taas on yksi kokoelma huolella tehty

vaikkapa: onhan se semmosta. sinänsä mulla on aika vähän mitään erityistä sanottavaa markku paasosesta, mutta kyllä mä ymmärrän miks joku lauluja mereen uponneista kaupungeista uppoo niin hyvin. onhan se oman poetiikkansa huippuja, niinsanotusti.

tokkopa: niin. itse kyllä pidin silloin ilmestymisaikana siitä mereen uponneista kaupungeista, mutta jotenkin kun nykyään sitä koettaa lukea, niin saa ummetusta. varsin vaikea sanoa ja alkaa purkaa sitä, mistä tämä johtuu

vaikkapa: minen tiiä mistä sun suolistovaivat johtuu, mutta mulla on niitten uponneitten kanssa semmonen olo, että ensinnäkin siinä näkyy sen romanttis-modernistisen perinteen syvempi sulattelu kuin suomalaisessa runoudessa yleensä

vaikkapa: että se tosiaan juurtuu sinne baudelaireen

vaikkapa: mikä on tietysti sinänsä jo vahvasti rehevöittävä seikka, mutta henkilökohtaisesti mua ei mitenkään välittömästi innosta se lähtökohta

vaikkapa: muutenkin se symbolimaailma, kuvasto, ja kaikki on hyvin harkittua, latautunutta ja tyylikästä.

vaikkapa: siinä ei oo semmosta ihan täyttä tyhjänhölinää

vaikkapa: mutta jos se perinne on tavallaan tehny ittensä jotenkin tarpeettomaksi, niin mitäpä sillä sitten.

vaikkapa: jotenkin tää kaikki ois tosi paljon arvokkaampaa proosassa.

vaikkapa: mutku ne julkastaan runoutena.

tokkopa: nii. mulla on vähän se ongelma, että mää en ikinä tunnista noita perinteitä runoista, ainoastaan sen, onko niiden kieli tylsää vai ei.

vaikkapa: no se tietysti voi vaikuttaa tosi paljon siihen kokeeko sen tylsänä vai ei…

vaikkapa: taas mää valitan kritiikeistä mutta ainakin niissä mereen uponneitten saamissa rupes jo pykimään se, että tädit kirjottaa proosarunon historiasta siihen alkuun ja sit päätyvät johonkin metalyyriseen lopukkeeseen.

vaikkapa: ja mehustelevat alkemialla siinä välissä

vaikkapa: luin ne kritiikit aika hyvin ennenku hankin sen kirjan kun se oli vähä vaikee saada

tokkopa: mua vähän hiertää just se historia, kun eihän sillä ole mitään väliä kuin sivistyneistölle

tokkopa: kritiikkien kontekstualisoiminen on vähän hankala juttu muutenkin. niillä täytetään puolet tai kolmasosa sanomalehtien kritiikkitilasta ilman että ollaan sanottu mitään. se on se ulkoa opittu ja muilta katseltu osuus.

vaikkapa: joo, sepä se.

tokkopa: mut ai perhana, sit pitäis vielä itse lukeakin se kirja

vaikkapa: ja siihen kun ymppäsee lainauksen

vaikkapa: nii omaan tekstiin siitä kirjasta jää enää noin kolmannes

vaikkapa: ja se on sit joku turha toteamus välillä väsyttävästä runsaudesta tai joku puolirunollinen mehustelu tunnelmista ja huomautus tekijän lupaavuudesta tai siitä että se on lunastanut paikkansa (ties missä)

tokkopa: nii no se on alkanut suuren korpuksensa luomisen

tokkopa: jossain vaiheessa päästään tilanteeseen, jossa ei tarvi enää suhteuttaa muuhun kirjalliseen historiaan, ku ihan jo tekijän aiempaan ”teemastoon” viittaaminen riittää

tokkopa: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+runous&rid=1075

tokkopa: no pitihän se arvata että siinä oli joku rämpöö-sitaatti kahlitsemassa lukukokemusta

vaikkapa: nii, ja mainittu myös symbolistien vastaavuus-teoria

vaikkapa: varmistettu Ranskalaisen Proosarunon Suuri Kaanon kaivamalla lautréamontia

vaikkapa: aww, runoilijan kypsymisen tarkastelu ❤

vaikkapa: kriitikko kääntää paistin vartaassa.

sivullinen: hah

sivullinen: sitäkö se vain onkin

sivullinen: aika viatonta

sivullinen: kuulostaa lähes heteronormatiiviselta toiminnalta

tokkopa: ”lautréamontilta vaikutteita rohkeaan kuvastoonsa”

vaikkapa: no rohkeaa mikä rohkeaa

vaikkapa: ihan varmasti heteronormatiivista

tokkopa: kieltämättä nykykatsannossa on varmaan jo aika rohkeaa jos ottaa vaikutteensa yli sadan vuoden takaa

vaikkapa: kyl se varmasti onki mutta tuskin se arvostelija rohkeudella tota tarkotti.

vaikkapa: vaan jtn hermafrodiittia.

sivullinen: ois kyllä mahtaavaa päästä kuittaamaan että snellmanin kootut teokset on luettu

sivullinen: kun runoilija tällaista päästelee

vaikkapa: no tuo oiski jotaki. ”j v snellmannilta vaikutteita rohkeaan kuvastoonsa”

sivullinen: sehän on tunnetu rakkauskirjailija

sivullinen: tosin se taisi enemmänkin yrittää ruotsin puolella tuota uraa

sivullinen: vai miten se menikään

tokkopa: ”kiskoi kilometrien mittaista romulaahusta, troolia johon takertui kalastajaveneitä, kulunutta viisautta ja väsyneitä runomittoja,trokeita ja jambeja, lenkkaavia daktyylejä, pari saastunutta lomasaarta ja hysteerinen aurinko.”

tokkopa: jos tuo arvostelija tarkoitti rohkeudella jotain hermafrodiittista, niin mää syön hatullisen pekka tarkkaa

vaikkapa: varmana tarkoitti.

vaikkapa: ja syö, mä oon syöny jo omat tarkkani.

tokkopa: pureskelitko tarkasti

vaikkapa: tottakai pureskelin.

vaikkapa: trokeesta ja jambista tulis hyvä trombi.

tokkopa: ilmeisempi kaveri sanoisi, että tässä tapauksessa pelkkä zombi

vaikkapa: kyllä tuo rohkea tarkottaa ihan varmasti jotain eroottista groteskia

vaikkapa: eikä sitä että lautréamont on ainaski sata vuotta

tokkopa: herranjumala, onko siinä jotain eroottisesti groteskia!?

vaikkapa: no ei ehkä sun makuus :<

tokkopa: mikähän tuossa kuvastossa on se rohkea osuus. toi alkemia, jota on käyttäneet myös ”tomi kontio, panu tuomi ja a.w. yrjänä”, vaiko nuo runousopillisesti viittaukset

vaikkapa: täytyykö mun ny kaivaa se kirja.

vaikkapa: ootas.

sivullinen: ”rohkea” tarkoittanee tässä ajassa esimerkiksi potentiaalisen tulevan työnantajan arvostelua eli kaunokirjallisuuden julkaisemista omalla nimellään

vaikkapa: mateleva liha, paisunut ruumis, uppoavan moottorin kiihko, talot ilmassa nautinnon langoilla, syömään verihyytymiä, maailma haluaa itseään, kirjoittaa peräaukollaankin, virtsani verellä minä luotaan tämän maan, suunnattomia masturboivia viemäriputkia, valo oli kuluttanut markiisin puhki

vaikkapa: …

vaikkapa: se viimenen ei tainnu olla eroottinen, mutta koska mää koitin virittyä niin ajattelin markiisin de sadena

tokkopa: vau

vaikkapa: mut siis kato kun tossa on tuo peräaukko ja masturbaatio.

vaikkapa: rohkeeta.

vaikkapa: selasin noin puolet kirjaa.

vaikkapa: en tiiä onko siellä lopussa vielä jtn superkliimaksia mutten kyllä ainakaan muista.

tokkopa: nii. ehkä tää on samalla lailla eroottisesti nerokas ku se helena sinervon romaani

vaikkapa: avautuu vain lasse koskelan kosketuksille.

vaikkapa: no siis on tossa tommonen holistinen ruumiillisuus läsnä, mutta että rohkeaa.

vaikkapa: jooooops.

tokkopa: eikun siitähän kirjoitti joku toinenkin johonkin lehteen, että miten nerollinen ja feminististä teoriaa detournaava satiiri se on

vaikkapa: aijjaa

vaikkapa: mä en lukenu mitään toista vastaavaa kuin se koskelan parnasso-juttu

vaikkapa: muut oli semmosia nihkeitä haukkuelmia

tokkopa: en nyt saa päähäni missä se oli

vaikkapa: http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/68286-arvio-tykistonkadun-paivaperho

vaikkapa: tuo se ei varmaan ole

vaikkapa: mutta positiivinen kritiikki yhtä kaikki

tokkopa: joo ei

Advertisement

Written by tokkopa

18 heinäkuun, 2010 at 12:57 pm