Tilaustyönä Kantolan keksitehtaan Murujä

vaikkapa: kuulitsää jo että harry salmenniemen uusin liikkuu epämukavuusalueella

vaikkapa: en oo vielä lukenu sitä kirjaa, onko salmenniemi kirjottanu stringit persvakoon vai mitä

tokkopa: mää oon lukenut, nähdäkseni se ei ole yhtään sen helpompi tai vaikeampi kuin texas, saksetkaan

tokkopa: nykyajan analfaabelistikolle tän uudemman luulis olevan vielä helpompi, koska siinä on aika paljon vähemmän sivuja

vaikkapa: ai se on ohuempi. se näytti jossain promokuvassa muhkeelta. mainokset on valetta.

tokkopa: no ei tossa sivunumeroita oo, mutta jotain 60-70 sivua, ehkä?

vaikkapa: ehkä se on just siinä tuo ongelma. että justiinsa ku on tottunu paksuihin kirjoihin, niin se tuhma poika kirjottaa ohuen

vaikkapa: eli sitä pitäs pystyä lukemaanki jostain kohtaa, että saa kritiikin tehtyä

vaikkapa: eiku hesarilla on nyt ainaki eri kynä käytössä

vaikkapa: se oli mervi k ku tykkäs texassaksista ja tämä on sitte janna k.

tokkopa: ylipäänsä salmenniemi on lähinnä klassinen runoilija, jonka kokoelmat toimii vahvan rakenteellisesti ja niistä on usein vähän mielivaltaista ottaa yksittäisiä tekstejä ulos. tässä yksi osasto on yksi teksti, tavallaan. sisältö/sanasto on sitten ”kipeää” nykypuhetta ja cut-up-leikkauksia. periaatteessa se on juuri näin vaikeaa tai helppoa.

tokkopa: eli luultavasti janna ei tajunnut mitään myöskään texasista

vaikkapa: joo, se on ainaki niissä aiemmissa kirjoissa ihan selvä

vaikkapa: onkohan se lukenu texasia

vaikkapa: mut oikeesti, tossa kritiikissä lukee että lukija on vilpitön, kirja ei

vaikkapa: en oo koskaan lukenu mitään tollasta

vaikkapa: ja jos alku tarkottaa jotain muuta, niin se on vielä hullumpaa

vaikkapa: ”Rehellisyys. Tätä mietin, kun luen Harry Salmenniemen (s. 1983) kolmatta kokoelmaa Runojä. Siitä ei usein pääse kiittämään kotimaisen kokeellisen runouden kärkinimiä. Eivätkä he siihen taida tähdätäkään. Toisin on tämän lukijan laita. ”

tokkopa: kantolalla on filosofian tohtorina syvempää ja ongelmatonta tietoa tekijän intentioista

vaikkapa: siis tämä lukija tähtää kiittämään? tähtää rehellisyyteen? kumpaa?

vaikkapa: ja mikään lukija ei oo niin rehellinen ku filosofian tohtori.

vaikkapa: KAIKKI PAITSI KANSI VAIVAA!=?!??”?#

tokkopa: ehkä se oli ironiaa, tai roinaa

vaikkapa: mitä mä ny teen kun mua vaivas se kansi

tokkopa: mua ei, mutta mää olenkin tottunut odottamaan kirjan kansiltakin jotain uudistavaa

vaikkapa:> mää oon tämmönen konservatiivi. pitäs olla semmonen signatuuri kannessa niinku södikalla viiskytluvulla

vaikkapa: kultakirjaimin.

vaikkapa: eikä mitään l33tspiikkiä siihen.

vaikkapa: jaa, kantolaa vaivaa myös aukot

tokkopa: mutta ehkä on typerää keskustella siitä, onko runojän lukeminen nautinnollsita vai ei, kun se tuppaa menemään ton subjektiivisuuden puolelle. minulle se on nautinnollista, jopa meditatiivista

tokkopa: toisaalta myös jo vähän helppoakin

vaikkapa:> monet kirjat kyllä opettaa lukemaan itteensä, jos lukijaa edes vähän kiinnostaa

tokkopa: sinänsä avantgarden ei määritelmänkään mukaa liene tarkoitus tähdätä helppoon nautintoon

vaikkapa: no ei

vaikkapa: tai suuren osan mistä hyvänsä runoudesta tai taiteesta

vaikkapa: mut mä en tajua ton arvostelun funktiota

vaikkapa: tosta ei meinaa tajuta mitään, hyvällä tahdollakaan

vaikkapa: sit tulee semmonen olo että tuo vittuilee jollekulle

tokkopa: onhan tässä cut-upattua ja hakukoneistettua runouttakin katseltu jo vähintään viisi vuotta, ei luulisi enää kovin puun takaa tulevan

tokkopa: varsinkaan texasin jälkeen

vaikkapa: ja kyseessä on runousekspertti

vaikkapa: se on kirjottanu jotain esseitä jostain jenkkipostmodernismistakin. kyllä pitäs irrota paremmin

tokkopa: Niin kuin tässä: ”kukittaminen tarkoittaa kutittamista; kutittaminen tarkoittaa kurittamista; kurittaminen tarkoittaa kuristamista, siis kukittaminen on kuristamista;” Lopputulos on yhdentekevä, kuten niin moni muukin asia tässä maailmassa.”

vaikkapa: tuo on ihmeellinen. tuo lainaushan on ihan perhanan selvä

tokkopa: tässä on nyt vähän jäänyt näkemättä se ilmiselvyys, että kyseessä voi olla esim. loogisen lausekkeen parodia

vaikkapa: eikö oo myös semmonen sanonta ku ”halata kuoliaaksi” tai ”suudella kuoliaaksi” myös

vaikkapa: siis joltakulta taitetaan terä kun kukitetaan, siis annetaan julkista kiitosta

vaikkapa: joo, muodollisesti se on ilmiselvää. mut tossa lauseessa on vielä merkityskin. kaupanpeällisenä.

tokkopa: oho, merkityskin vielä. sinänsä logiikan kielen tutkiminen oli virrata että -esikoisen keskeisiä motiiveja

vaikkapa: virrata etässä on tosiaan semmosta konjunktiokieltä

vaikkapa: eikö tuo vaikuta ihan loogiselta merkitykseltä

vaikkapa:> en ole tohtori, joten en tunne tekijän intentiota, mutta i accidentally merkitys.

vaikkapa: mutta kommervenkit on nyt tässä erittelemättä. se jannakantola sanoo, ettei se niitä erittele.

tokkopa: mutta kriitikoilta, edes hesarin kriitikoilta, ei voi edellyttää lähilukutaitoa, koska suomessa totuttiin viimeistään 90-luvulla lukemaan niin läheltä, että näkyy vain sumeasti joku hahmo, joka paljastuu lopulta linssiä tarkentamalla valotauluksi, jossa lukee ”runouden itseisarvo”

tokkopa: tässä tulee olettaneeksi myös, että ne esiin nostetut lauseet on sitten kanssa luettu tarkasti, eikä vaan kyykistytty pissamaan niiden päälle ja muiden muroihin

vaikkapa: no hesarin ympärillä tuntuu olevan semmonen ideologia, ettei kokeellista runoa voi lähilukea tai se pissaa linssiin ja sitte itkettää.

vaikkapa: eiks tää kantola oo saarikoski-tutkija ollu, ainaki väikkärissään

tokkopa: joo mutta saarikoskea tutkiessa ei hirveitä kommervenkkejä tarvita, kun tuppaa pysymään se lyyrillis-keskenkasvuinen tissuttelu aika hyvin rukkasessa

vaikkapa: kyllä se kuiteski lähiluvulla on höylättävä.

tokkopa: toki. mutta aika eri värkeillä mennään silti

vaikkapa: no mennään mutta kyllä siinä minusta samoillaki vehkeillä pääsee aika pitkälle, ainakin riittävän. mutta jos ei käytä vehkeitään niin kai ne surkastuu

vaikkapa: onko tässä nyt se ongelma että kun kirjan nimi on RUNOJÄ niin se vaan näyttää RUNOJAlta. ihanniinku transvestiitti voi näyttää paula koivuniemeltä.

tokkopa: voisin kaivaa esimerkiksi marjorie perloffin ja kumppaneiden teorioita nyky(kokeellisen)runouden suuntautumisesta pinnan merkityksiin ja leikkiin tässä, mutta säästän niitä lukijoita, joilla on vielä elämänhalunsa jäljellä

vaikkapa: joo pihistä toki. runoustohtorin pitäs ne tuntee. perloffit siis.

tokkopa:> ja tokihan kantola tulee tuossa sanoneeksi, että kuu ja tähdet on kauniimpia kuin mikään teksti

tokkopa: vaikka jannalta nyt unohtui, että kuu ja tähdet ovat, tietyssä teoriaperinteessä, tekstiä

vaikkapa: musta tuntuu että kyky vaikuttua kuusta ja tähdistä on etupäässä kielellinen

vaikkapa: pitää olla jotain, millä saa valettua hohtoa siihen että joku asia on vitun hieno

tokkopa: musta tuntuu, että kyky vaikuttua kuusta ja tähdistä on etupäässä sellainen asia, joka salmenniemen puhujalta on vähän niinku kadonnut ja se saattais olla vähän niinku koko jutun pointti niinku

vaikkapa: !

vaikkapa: there are no stars in the new york sky.

vaikkapa: vai miten se meni

vaikkapa: mutta väitätkö nyt tosissas, että siellä on puhuja?

vaikkapa: nämä hesarilaisethan on julistaneet että puhuja on dööd. kokeellisesta runoudesta.

tokkopa: jos siinä on tekstiä niin siinä on puhuja. mutta onko sillä mitään merkitystä?

vaikkapa: on, koska ihmisen ikävä toisen luo.

tokkopa: onko kiinnostavassa kuvapinnassa puhuja, tai jossain inspiroivassa äänessä?

tokkopa: entä onko jackson pollockissa, simppeleimmässä mahdollisessa oppitunnissa vähän abstraktimpaan kokemiseen, tarina?

vaikkapa: kuvaan on vaikea ajatella puhujaa tai ”näkijää”.

vaikkapa: oisko kuvan ”kertoja” se, joka pyrkii ohjaamaan katseen suuntaa

vaikkapa: mitä se ois pollockilla

vaikkapa: se vois vielä olla jollain velasquezilla

vaikkapa: mitä muuten tuo kantola tarkoittaa tällä: ” ”Kirjallisen” korostus jää silti päällimmäisenä mieleen.”

tokkopa: varmaan vanhaa kunnon kirjallisellisuutta

vaikkapa: ”eniten maailmassa jumala vihaa kaltaisiasi”

vaikkapa: mitä hupia tossa on

vaikkapa: HUPIA

vaikkapa: anteeks, mutta tää kritiikki on kysymysten pohjaton lähteensilmä

tokkopa: tässä vaan päätyy taas sen laarin äärelle, että päivälehtikritiikin kuuluu olla hämärä mutuimpressio, jonka lukemisen keskivaiheilla wittgenstein tappaisi itsensä heti

vaikkapa:> nyt ois wittgen henki irronnu jo ekan lauseen kohdalla.

tokkopa: mutta kritiikkiin sisältyy wittgensteinilainen lause

tokkopa: ”En nyt käy erittelemään kunkin jakson kommervenkkejä, mutta niitä on. Siksi kai runot juuri ovatkin ”runojä”. ”

tokkopa: onko vihreä vihreää, punaista, puhreaa vai runojä?

vaikkapa: aamen ja sorlo vielä perään.

tokkopa: ”siitä mistä en osaa puhua, on vaiettava”

vaikkapa: vihreä on vihrea.

vaikkapa: siitä mysta ei ösaa pühüa.

tokkopa: entä sitten rinnalla miikka laihisen kritiikki samalta päivältä turun sanomista?

vaikkapa: senkin mä luin jo aiemmin, ja vaikka laihinen ei aina oo maailman täsmällisin kaveri, niin kyllä se on monta aurinkokuntaa lähempänä todellisuutta kuin kantola

tokkopa: onko edesvastuutonta ja moraalitonta tehdä tällainen vertaileva leikkaus, kun toinen kritiikki on niin ilmiselvästi vähän…

vaikkapa: ottamatta nyt kantaa edes siihen salmenniemen teokseen

vaikkapa: mutta laihinen on tavan takaa kuitenkin vaivautunut kirjoittamaan niin, että vihjauksia ymmärtämätönkin tajuaa mistä on puhe

tokkopa: niin, kovin vaikea esim. noita alun yleistyksiä on ja luonnehdintoja on lähteä kyseenalaistamaankaan

vaikkapa: ainakaan sikäli, että laihinen selvästi pitää salmenniemeä yhtenä kovimmista kynistä.

tokkopa: tosin laihinen on selkeästi inspiroitunut kirjasta, kun taas kantola ei, mikä toki vaikuttaa kiinnostavien ajatusten syntymiseen

vaikkapa: joo

vaikkapa: mut tuo kantolan meininki on tommosta ankeuttajatouhua

vaikkapa: että jos nyt ei kirja niin kiinnostakaan, niin tartteeko imeä elämä kaikkialta sen ympäriltä

tokkopa:  sinänsä voisi sanoa, että laihinen lähtee mukaan kokoelman ja sen luoneen – sanotaan nyt vaikka – ”estetiikan” kielipeliin ja vatkaa lisää sitä samaa vaahtoa

vaikkapa: joo. ja on tossa tommosia kikkailevia kielimuotoja, joista mää en tykkää

vaikkapa: mutta nämä nyt on pelkkää niuhotusta

tokkopa: niin, se ei varmasti ainakaan helpota asiaa

tokkopa: tai en tiedä, onko lähtökohtaisesti hyvä idea kirjoittaa jotenkin lupsakkaasti tai vään koukeroisesti, jos pohjatekstikin on luokiteltavissa avantgardeksi

vaikkapa: ”Seitsemään osastoon järjestetty kokonaisuus tiivistää karkeaksi hiottuun ilmaisuunsa koko joukon nykylyriikoiden männä aikoina hyödyntämiä tehokeinoja. ”

vaikkapa: tän ymmärtämiseksi tarttee olla jo osa jotain kielipeliä

tokkopa: tulee herkästi sellainen kuva, että kriitikko on samassa leirissä. jättäisin moisen enemmän kirjallisuusesseiden puolelle.

vaikkapa: joo. mutta tässä on tämmönen perusongelma. mä käsitän laihisen tekstistä, että se on tosi myötämielinen ja että se kertoo miks se diggaa

vaikkapa: kantolan tekstistä mä tajuan, että sitä hiertää pahasta paikasta mutta se ei kerro mikä sitä hiertää, vaan kiertelee.

tokkopa: mutta tää nyt on sitten toisaalta vähän tämmönen dualismi ja logosentrisyyden puolelle menevä, määhän arvotan laihisen tapaa selkeästi semmosta ”objektiivista” ja ”tieteellistä” tapaa vasten

tokkopa: aivan

tokkopa:> kriitikko voi pelastaa aina itsensä perustelemalla ja selittämällä suolenliikkeensä hyvin, oli sitten itse teoksesta mitä hyvänsä

tokkopa: tähänkin joku varmasti sanoo, että vapaan sanan maassa saa sanoa mielipiteensä ilman mitään fasistisia sääntöjä

vaikkapa: mutta mua ei periaatteessa kiinnosta mihin leiriin kritiikit liputtaa ittensä. pääasia kun tajuaa mitä tapahtuu.

tokkopa: niin saa, mutta silloin myös minä saan tulla ja lyödä pizzalapiolla pään harteilta

tokkopa: tavallaanhan laihinen olettaa, tai laihisen luoma teksti dekoodautuu mun päässäni siten, että hän ”ymmärtää” teoksen ”oikein”

tokkopa: mikä on sukua tuolle samassa leirissä olemiselle

tokkopa: toisaalta se tuntuu olevan aika lähellä sitä ”ymmärrystä”, mikä myös minulla on teoksesta, joten olen ehkä jäävi sanomaan mitään

vaikkapa: koskas oot aatellu sanoa, että juntta tekis terää?

tokkopa: juntta tekis terää ihan vaikka heti, se on ihan samantekevää mitä mediassa sanoo muutenkin

vaikkapa: no, ehkä me ei keskustella sun äänestymiskäyttäytymisestä.

vaikkapa: joo, mä en tosiaan oo vielä tota kokoelmaa lukenu

vaikkapa: mutta texasia vasten tuo kritiikki on uskottava.

Advertisement

Kritiikin looginen apparaatti

vaikkapa: oli muuten ihan mahtavaa raisamattila-dadaa hesarissa tänään

vaikkapa: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Friikkisirkus+saapui+kaupunkiin/HS20110106SI1KU0356s

tokkopa: iih

tokkopa: ylipitkä runokirja! mahtavaa. teos taatusti perustelee normista poikkeavan pituutensa upeasti.

vaikkapa: sen lisäksi, että tuo välipakan kirja on lainausten perusteella ihan paska

vaikkapa: ja mitä tuo viimenen lause tarkottaa, mitä

vaikkapa: ihanku mervi kantokorven fraseologia ois yhdistetty jukka koskelaisen logiikkaan ja maustettu raisa mattilan omilla käsittämättömillä välimerkeillä

tokkopa: miks toi on kappaloitu noin? monta yhden lauseen kappaletta keskellä kritiikkiä.

tokkopa: vai onko mulla selaimen asetukset sekaisin. vai onko se kokeellinen kritiikki?

vaikkapa: emmä sitä ymmärrä, se voi liittyä taittoonkin

vaikkapa: sama se mun selaimessa on. se on luult toimituksen työtä, tuskin kukaan sentään tollasta tekee omalle tekstilleen

vaikkapa: mutta tuo passiivin käyttö, voi jestas.

vaikkapa: tekijän kuoleman terminaalivaihe

vaikkapa: ”Tämän päivän perhe taas on tietokonepeli: ”Äiti on vähän väsynyt. Anna äidille virtuaalihali.”

tokkopa: voi pojat.

tokkopa: ”Välillä runoilijalta lohkeaa tarkka näky. ”Ehkä ihmisen on aina riiputtava jossakin, / hellyydessä tai hurmiossa raiteilla tai ristillä…”

tokkopa: ”Toisinaan väsyneempi aforismi. ”Kuljeskelen kuin Jumala yöpaidassaan kaiken päivää, / odotan ihmettä vaikka olen se itse.”

tokkopa: millä ihmeen perusteella tää väsynyt kakkonen on väsyneempi kuin tuo väsynyt ykkönen

vaikkapa: heh, just sitä olin kysymässä

vaikkapa: ja millä perusteella kumpikaan noista on sen  väsyneempi kuin se loppuun laitettu ylipitkä lainaus täysin lamesta runosta?

tokkopa: ja joo, tuo viimeinen lause on upea: ”Kokoelman etevin teksti aivan kuin tiivistää edellä sanotun, ja myös perässä seuraavan.”

vaikkapa: ja miten ihminen riippuu hellyydessä tai hurmiossa raiteilla?

vaikkapa: tuo viimenen lause minusta liittyy siihen koskelaislogiikkaan. sillä on aina semmosia alku on vauhdikas, keskikohta venyy, lopussa kiitos seisoo ja edellä sanottu korvaa vielä edempänä sanotun koska loppu lerpahtaa mutta alku on vaikeaa.

tokkopa: niin rikoksessa ja rangaistuksessa kuin hyvässä ja pahassakin voi runoudessa liitää mielikuvituksen siivillä ikään kuin unissa

vaikkapa: uhh. yksin oot sinä ihminen mielikuvituksen siivillä yyhyyksin.

tokkopa: joo, mutta onhan se myös todellisuuden hämärtävää runoutta jo itsessään. ”kokoelman etevin” voi lukea ”kokoelman etenevin”, jolloin päästään perässä/seuraava-kronologiajanalle!

tokkopa: tai oikeammin: ’etevin’ IMPLIKOI ’etenevin’, sisältää sen LUPAUKSENA, kuin KUISKAUKSENA

vaikkapa: puhdasta skolastiikkaa. onneks kehäpäätelmillä on hieno tapa nollata itsensä tai syödä oma häntänsä.

vaikkapa: mitä kritiikistä pitäs muuten ylipäänsä tajuta

tokkopa: nii se on se oh brother. eiku our brother. our bros. euribor. ouriboring. ouriporous.

vaikkapa: kuvaisko tuo nyt sitä kirjaa, sanooko se siitä mitään. euroboring.

tokkopa: no mää itse asiassa näkisin että tuo kritiikki täyttää tehtävänsä mun aikani säästäjänä, koska ainakaan noiden sitaattien perusteella en tule välipakan kirjaa lukemaan. huomaan niistä, että ei ole minun härkien kaukaloni heiniä.

tokkopa: okei, sen voisi todentaa kaupassa pläräämälläkin, mutta menen kirjakauppaan vain jos sokkarin kosmetiikkaosasto on jo muutamaa minuuttia aiemmin höyrystänyt kaiken toivon elämästäni

vaikkapa: mut eiks sitä varten vois jättää kaiken kriitikon kirjottaman pois?

vaikkapa: pelkät lainaukset riittäs

tokkopa: se taas olettaisi sen, että lukijat osaisivat ajatella itse

vaikkapa: ou hitsi, se ei kyllä kuulu sanomalehtien nykyajatteluun

tokkopa: hei, nyt ei kyllä aleta mollata sanomalehtiä tai salusjärvi on taas pian kommentoimassa meitä

vaikkapa: ehkä tuo mattilan tekstin lukeminen edellyttäski jotain saumatonta ja ajattelusta vapaata flow’ta

vaikkapa: näh, ei yks mies patalonian persiissä sanomalehtiä pelasta ❤

vaikkapa: ainakaan MEILTÄ.

tokkopa: mutta toisaalta nuo saattaa olla ainoat runorivit, joita kulttuurisivujen lukijat lukevat

tokkopa: okei, niitä ei ilmeisesti lue muut kuin kirjailijat

vaikkapa: eläs ny, kyllä suomessa on niin paljo kirjailijoita

vaikkapa: että ihan mukava yleisö siinä jo on

vaikkapa:> ja sit on myös kirjanostajia. aina niitä on muutamia liikkeellä tosimielellä. joku ne 25-45 e maksavat uutuuskirjat sieltä kaupasta pois kiikuttaa

Kuivaa natinaa

tokkopa: oon lukenu 45 ekaa sivua tuota rimmistä

tokkopa: toistaiseksi siinä ei ole tapahtunut yhtään mitään ja se kieli vaikuttaa lähinnä kansankynttiläkoristelulta, mutta katsotaan nyt.

vaikkapa: oot tietty ihan myyty

tokkopa: silloin tällöin tulee sellaisia fiiliksiä, että jeesus tää on toisaalta helppoa ja nuoleskelevaa

vaikkapa: anteeks mutta miten perseestä kotimainen nykyproosa voi olla

tokkopa: mut jos siinä tulee vähän jotain intensiivisempää toimintaa, niin se alkaa vähän oikeuttaa itseään se apparaatti

vaikkapa: kun mä en oikeesti oo ikinä sietäny rimmisen kieltä

tokkopa: toistaiseksi ollu harmillisen vähän mitään sellaista

tokkopa: se on lähinnä jaarittelua ja jotenkin liian kevyttä

vaikkapa: joo, ja pikkunokkelaa. oon aatellu että se on mun henkilökohtainen ongelma

vaikkapa: se vaan vähä rullailee muttei oikeesti tee mitään

vaikkapa: siinä ei oo sielua, älyä, järkeä tai tunnetta

tokkopa: ei tarpeeksi piikikästä tai sairasta tai älykästä tai viisasta

tokkopa: mietin just, että se menee nyt herkästi vähän siitä toisesta ääripäästä

vaikkapa: vähän niinku sen kirjat on alusta loppuun jotenkin sympaattisia olematta humaaneja, somia olematta kauniita

tokkopa: että nyt on sitten ylenpalttistakin kieltä, mutta se jauhaa ihan tyhjää ja tikusta asiaa ja myös aika mieltä vailla

tokkopa: nimenomaan

vaikkapa: ja minä kun periaatteessa tykkään ns. laveasta kielestä

vaikkapa: mutkun se ei oikein saa otetta mistään, tulee vaan mieleen että kertoja rakastaa ihan saakelisti omaa ääntään ja istutaan tässä nyt iltapuhteilla ja toivotaan että tuo lopettaa. vähän niinku se kaveripiirin paras jutunkertoja, jolla on tietyt maneerit, jotka kuulostaa hyvältä noin kerran

tokkopa: luin kyllä jostain haastattelusta, että rimminen joutui ottamaan vähän pakkia, kun sitä edellistä Pölkkyä ei kukaan oikein tajunnut

vaikkapa: pölkkyä en oo kyllä ees vilkassu

tokkopa: mää koetin sitä alusta kovin odotuksin, mutta ei siitä oikein mitään tullut. en ehkä ollut tarpeeksi tarmokas, mutta ainakaan parinkymmenen ekan sivun perusteella se kankea, vähän vanhalta käännössuomelta kuulostava kieli ei kyllä erityisemmin itseään perustellut

tokkopa: rimmisessä on kyllä barokkia, minkä vuoksi en voi olla symppaamatta ja seuraamatta tuotannon kehitystä, mutta se päästää itsensä aivan liian helpolla. ja toisaalta tekee myönnytyksiä ja nyökkäyksiä

vaikkapa: joo, tuo on just se piirre mistä mä tykkään siinä

vaikkapa: mutta tuntuu ettei se oo päässy kunnolla vauhtiin

vaikkapa: sen pitäs jatkaa vuosikymmeniä niinku joku kilven voltteri, niin johan olis tinkimätöntä kamaa

tokkopa: minkä vuoksi tietenkin tämä palkintokin. kuulostaa nirppanokkaiselta, kateelliselta ja kyyniseltä, mutta ei tuota Nenäpäivääkään lukiessa voi olla ajattelematta riemusta hihkuvaa kirsi pihaa ja minna joenniemeä

tokkopa: ”miten nokkelaa ja hullunkurista! tämä kieli aivan kuin…hengästyttää!”

vaikkapa: ja katso, kirsi huomasi että romaanissa voi joskus olla KIELI

tokkopa: ja onhan rimminen uniikki ja kyllä mää sille sen palkinnon suon. jo aiemminkin siteerattu santeri nemo kyseli, että onko suomalaisessa nykyproosassa ketään, jota ei voisi kääntää täysin ongelmitta vieraille kielille. kyllä rimminen varmaan lähimpänä on.

tokkopa: eri asia on sitten että onko se mikään meriitti

vaikkapa: nii. on siinä semmonen ero, kun nuo useimmat prosaistit pystyy kääntämään menettämättä nyanssinpoikastakaan

vaikkapa: pikemminkin käännös voi ylittää alkuperäisen tekstin

vaikkapa: ois ihan realistinen skenaario

vaikkapa: mutta rimmisen tapauksessa käännöksen pitäs olla ihan toisenlainen, jotta siihen syntyis joku tyylillinen omaleimaisuus

tokkopa: ehkä olisi tarkastelemisen arvoista myös se, miten rimminen on onnistuttu brändäämään kokeellisuuden ohi. tai jos sitä pidetään kokeellisena, niin ainakaan siitä ei puhuta. puhutaan vain hengästyttävästä kielen rekisteristä ja koetetaan pitää tasavertaisena lukijoiden kanssa. sinänsä varmasti hyvä päätös siinä vaiheessa, kun pitää suurentaa sitä lukijakuntaa ja voittaa suurimmat palkinnot

vaikkapa: heh, onhan tossa joku perussuomalainen lähtökohta

tokkopa: toisaalta voi olla ”kokeellisten” kirjoittajien oma vika ottaa se leima itseensä, siitä ei lopulta seuraa mitään muuta kuin jonkinlainen fasistinen nousu. enkä puhu nyt hitler-kortista, vaan jaloista arvoista!

vaikkapa: mut aatteles mikä lopullinen kuolinisku olis suomiproosalle, jos sitä alettas leimata kokeelliseksi tai avantgardistiseksi

tokkopa: aivan kuin nyt perussuomalaiset jne, jos vedetään analogia vähän suuremmaksi

tokkopa: tai ehkä pikemminkin lopullinen kuolinisku kokeellisuudelle ja avantgardelle

vaikkapa: tai siis se leima merkitsis sitä, että totunnaiset yleisöt puskettas pois sen alueelta eikä ois uutta yleisöä

vaikkapa: no kenties sitäkin mutta onko kokeellisuus tai avantgarde ylipäänsä hengissä

vaikkapa: nehän on lähinnä sanoja, joilla tarkoitetaan sitä kun joku ei oo ”tavallista”

vaikkapa: tai kuten eräs kriitikko sanoi, NORMAALIA

tokkopa: niin, epäilemättä kokeellinen kirjallisuus on tämän sesongin neekeri

vaikkapa: niin, vois auttaa jos alettas nimittää sitä toisen polven maahanmuuttajaksi

tokkopa: sitten tarvitsee vain odottaa että jokin kriittinen massa ylittyy, minkä jälkeen voi alkaa pelata päinvastaista korttia: ”meillä on enää pelkkää feminismiä/suvaitsevuutta/kokeellisuutta/vapautta, onko tässä nyt laitaa, kysyn vaan”

vaikkapa: mut runoudessahan se on jo miltei menny tohon

vaikkapa: epäillään järkeään, että kokeellisuus pitää valtaa

vaikkapa: mikä ei voi millään olla totta

vaikkapa: sekin semmonen ne vie meidän naiset -argumentti

tokkopa: meinaatko, että luontolyriikka, päiväkirjamuotoinen maailmanhavaintotilitys, hermeettinen myytinpäivitys ja modernismin krapula olisivat taipuvaisia vilauttamaan säärtään kokeellisen kokeiluille?

vaikkapa: en mää sitä vihjaa, vaan sitä, että on nähny kriitikoitten ja runoharrastajien valittavan, että kokeellinen runoideologia pitää valtaa

vaikkapa: se on tietysti täysin foliot kulmilla tehty väite, mutta silti

tokkopa:> mitenköhän kokeellinen runoideologia poikkeaa kriitikoiden ja runoharrastajien runoideologiasta?

tokkopa: jos nyt vaikka myönnettäisiin, että se pitää valtaa

vaikkapa: se onki kiinnostava kysymys

tokkopa: koska jonkinlainen konsensus se tuntuu kuitenkin olevan, sellaisella fiilis/intuitiotasolla

tokkopa: tietysti sen saa aikaiseksi jo varmaan pelkkä nihil interit / tuli & savu / ntamo / poesia -akseli, mutta eikö tuo ole lähinnä jonkinlainen sosiologinen tilanne

tokkopa: mitä itse tekstin tasolla tapahtuu, lukijasuhteessa, mikä on niin erilaista?

vaikkapa: joo, ja siis tietysti ryhmäytymistä täytyykin olla, jos esteettinen jakolinja sanelee sosiaalis-institutionaalisen

vaikkapa: se muakin kiinnostas, koska ei ihmiset kuitenkaan mitään sosiaalisia ryhmiä lue kun ne runokirjan avaa

tokkopa: niin, tai sosiaalisesti tyhmiä

vaikkapa: no eiks runouden ääressä just saa olla niin sosiaalisesti tyhmä ku mielii

vaikkapa: niin epäpeluri

vaikkapa: niin umpimielinen

vaikkapa: niin skitsofreeninen

vaikkapa: tai autistinen

tokkopa: en tiedä sallitaanko epäpeluriutta tai autismia

tokkopa: tuskin skitsofreniaakaan

tokkopa: umpimielisyyttä kyllä

Anteeksi, minä en tiedä, minä olen vain kirjailija

vaikkapa: http://www.pulvis.net/sip/blog/2010/09/29/kyvyt-ja-edellytykset-2/

tokkopa: hihii

vaikkapa: tuo on niin OIKEESSA

vaikkapa: minäkin aina tosiaan oletan, että runoilijat sun muut kirjottaa siellä ”osaamisensa” rajoilla. muttakun ei.

vaikkapa: ja sen lisäksi runoilijoitten ei tarttis olla tyhmiä. ja jos ovat, ei kannattas näyttää sitä.

tokkopa: no ei todellakaan

tokkopa: mullakin on sellainen höpsön romanttinen harha ylipäänsä kirjoittajista ajattelijoina

vaikkapa: joo

tokkopa: suomessa runoilijat tuntuvat olevan lähimpänä tätä siinä mielessä, että jotkut niistä tuntuu osaavan parhaassa tapauksessa kirjoittaa leipälajinsa lisäksi mitä tahansa muutakin.

tokkopa: ei välttämättä mene heti luu kurkkuun, jos pitäisi olla yhteiskunnallinen, filosofinen, journalistinen…

vaikkapa: joo, kyllä. monet runoilijat osaa kirjottaa muitaki tekstilajeja. keskinkertainen runoilija on hyvä kolumnisti.

tokkopa: mutta toisaalta pitää muistaa, että keskinkertainen prosaisti on surkea bloggaaja

vaikkapa: mutta sekin saattaa olla suht hyvä kolumnisti.

vaikkapa: esim. hesariin

tokkopa: totta, leena parkkisen kolumnit ovat hs:n harvoja valopilkkuja. helppoja ja mukavia lukea, älykkäitä.

vaikkapa: joo, parkkinen on oikeesti hyvä niissä.

tokkopa: ah, toinenkin pappa ärähtää, nimittäin soikkeli finlandia-ehdokkaista: ”Nämä viisi yli-ikäistä teiniä muodostavat yhdessä niin HARMITTOMAN kokonaiskuvan suomalaisesta proosasta, että luulisi jokaisen kotimaisen kirjallisuusihmisen kutistuvan häpeästä millaisessa kulttuuri-ilmastossa joutuvat tätä hesalaisten toisilleen imelöittämää konvehtikamaa haukkomaan.”

vaikkapa: mutta tuo helin on jotenkin tuskallisen oikeessa siinä, että traditiotietoisuus on onnetonta.

vaikkapa: ja soikkeli on myös oikeessa

vaikkapa: mutta tuntuu jotenkin kuristavalta, että täytyy olla hannu helin tai markku soikkeli, että uskaltaa sanoa ton

tokkopa: niin; jokseenkin systeemin ulkopuolelle pudonneita tai itsensä ajaneita räyhähenkiä (josta kaikki kunnia heille)

tokkopa: suomessa ei enää edellytetä sivistystä kirjailijalta. tämä oli nyt sinänsä neutraali lause, että se voi olla hyvä asia tai huono asia, riippuu miten katsoo

vaikkapa: ei kyllä edellytetä paljon muutakaan

vaikkapa: just semmosta sanavalmiutta kenties, mitä kolumnin kirjoittaminen vaatii

vaikkapa: mutta se ei taas tarkota, että esim. ajattelis kirjottaessaan juurikaan mitään

tokkopa: helin ja soikkeli voivat sanoa mitä haluavat, sillä mitään institutionaalista ei enää seuraa, ainoastaan lisää hylkimistä

vaikkapa: joo, tuo on surullista

vaikkapa: ”3. arvostelijat ovat tyhmiä, kyvyttömiä ja haluttomia lukemaan muun kuin yhdenlaista runoutta ”

vaikkapa: totta tämäkin

vaikkapa: ja sanoisin, että hyvä kun ovat kykyisiä lukemaan edes sitä.

vaikkapa: ei sillä, että odottaisin mitään mestariteosten massaa. eikä sillä, että mulla ois mitään tän kummempaa sanottavaa tosta yleisestä kirjallisesta laadusta.

tokkopa: en tiedä millä mekanismilla se ”hölmöys” oikeutetaan, siis että kirjailijat vähättelevät itseään ja rinnastavat itseään duunariin ja varovat ottamasta kantaa ja olemasta ”kokeellisia” jne

vaikkapa: no hei, jyrki käteinenkin rinnastaa ittensä duunariin

vaikkapa: oikeestaan sitä saa miltei pelastettua vain tolstoilaisella käänteellä

vaikkapa: kaikki kiitetyt teokset ovat samalla tavalla onnistuneita, mutta kaikki paska on ihan omanlaistaan paskaa.

vaikkapa: että jos otetaan ne paskana vastaan

vaikkapa: niin saattaa alkaa jotain rehottaakin

tokkopa: niin, onhan se ollut jo vuosikausia (ellei aina) täysin yhdentekevää, että mille se finlandia annetaan. samalla tavalla tuntuu olevan melko sattumanvaraista kuka ja mikä breikkaa. mutta se on toinen asia ja liittyy markkinoihin, eikä ole oikeastaan kovin kiinnostavaa. kuten ei finlandiakaan varsinaisesti palkkioinstituutiona.

vaikkapa: sofi oksasen puolesta on kyllä sanottava, että se on harvoja kirjailijoita suomessa, jotka ylipäänsä asettuu semmoseen julkiseen, jopa arvokkaaseen rooliin

vaikkapa: yksityiselämäänsä se ei oo myyny, se käyttää julkista sanaa.

tokkopa: joo, pidän kyllä oksasen tavasta ottaa julkisuus haltuun

vaikkapa: jari tervo tulee kyllä sillä uudensuomen blogillaan rinnalle, mut silti.

tokkopa: mua ärsyttää vanhaan kirjailijamuottiin jämähtäneet julkisuudenpelkääjät

vaikkapa: joo, ne on pahaa sakkia. ne puhumattomat rakennetehtailijat.

vaikkapa: itse asiassa pentti holapan ystävän muotokuva on viimenen semmonen ”epämiellyttävä” finlandia-kirja, joka mun muistiin mahtuu

vaikkapa: mut onko seki sit vaan kiintiöhomo ja elämäntyöolalletaputus.

tokkopa: mutta jos palataan heliniin

vaikkapa: joo toki, se on kiinnostavampikin

tokkopa: tuo taiteilijan vastuu

tokkopa: tai siis tietysti on aika normatiivinen veto lähteä sanomaan, että jokaisen taiteilijan tulisi tuntea jotain vastuuta

tokkopa: mutta jumalauta

tokkopa: voisi sitä kenttää edes VÄHÄN seurata ja katsoa, että mitä sieltä mahdollisesti puuttuu, mitä avauksia tarvittaisiin

tokkopa: mitä on tehty huonosti, mitä ei AINAKAAN tarvita lisää

vaikkapa: joo, ja myös tajuta että hei mää osaan tän väsäilyn jo, jospa keksisin jotain haastetta itelleni

vaikkapa: siitä vois olla iloa muillekin

vaikkapa: mutta nyt monille tuntuu olevan älyttömän tärkeetä semmonen ”hei on kivaa että me täällä saadaan julkasta ja kirjottaa ja on kivaa ja residenssi”

tokkopa: tietysti tässä on se ero, että helin uskoo sivistyneeseen ja itseään kiusaavaan taiteilijaan siinä missä kustannusmaailma uskoo lähinnä ammattiin

vaikkapa: joo, tietysti

tokkopa: ammatti puolestaan alkaa täyttää jotain kiintiötä kiintiöntäytteellä

vaikkapa: mutta mä tykkään tosta helinin käsityksen romanttisuudesta, koska mä oikeesti uskon taiteilijoiden ja taiteen erityisyyteen

vaikkapa: ei ne oo mitään rakennekynsimaalareita.

vaikkapa: siis vaikka helinin ilmaisu on noin negatiivista ja mahdollisimman epärakentavaa, niin se eetos siellä pohjalla on jossain suhteessa tinkimätön ja idealistinen. siis vaikka keinot on häirikön.

tokkopa: niin. en tiedä voivatko ne keinot muuta ollakaan.

vaikkapa: kenties ei tolta pohjalta.

vaikkapa: mukavuusajattelu on tosta kaukana.

tokkopa: sivistyneemmin puheleva kaveri pyydettäisiin jo vetämään luovaa kirjoittamista keski-ikäistyville naisille johonkin opistoon.

vaikkapa: joo, sehän olis jopa seksikäs

tokkopa: tosin se lienee varma, että kustannustoimittamiseen tarvittava aika kustantamoiden puolesta vähenee kovastikin, kun kaikki kässärit on hiottu jo valmiiksi jossain oriveden opiston kursseilla

tokkopa: onhan se vain käytännöllistä ja sujuvaa

vaikkapa: nii. mut tosta näkökulmasta noita kirjottajia pystyy ymmärtämään. jos ne on kasvanu siihen, että romaani/runotaide on yhtä kuin julkaisukelpoisuus, niin eipä ihme.

tokkopa: niin. vaikea sanoa tuottaako esim. ntamo runoilijoita jo ihan sen perusteella, että ihmiset aktivoituvat, koska on niin helppo saada julki. tai ainakin vaikuttaa siltä.

tokkopa: sinänsä en tiedä lehdon julkaisuperusteista kovin tarkasti. että riittääkö jos osaa väistää ilmeisimmät kiintiöbanaliteetit.

vaikkapa: joo, ei sieltäkään mun käsityksen mukaan pääse ihan noin vaan läpi

vaikkapa: vaikka julkaisuprosentti verrattuna muihin kustantamoihin on varmasti isompi

vaikkapa: on varmaan niinkin, että monet aktivoituu kirjottamaan jtn erikoisempaa matskua koska ne tietää, että ntamo vois ottaa sitä vastaan

vaikkapa: kun aiemmin sellasen kans on voinu olla suht varma ettei sitä kukaan kuitenkaan paina

tokkopa: niin. vähän hölmöä kyllä haukkua tämänhetkisiä tekijöitä, koska he ovat jo mitä ovat. tai siis ei ole heidän vikansa, että kulttuuri on mikä on.

tokkopa: tällainen puhe henkilökohtaistuu niin helposti, tai se otetaan sellaisena

tokkopa: soikkeli sanoo: Ei tietenkään ole MEDIAN vika, jos sen välittämä käsitys sanataiteesta on yhtä kuin kilpaa poseeraaminen.

tokkopa: Vaan se on MEIDÄN portinvartijoiden häpeä, jotka olemme luopuneet kilpailusta kiiltokuvan voittokululle.

tokkopa: väittäisin kyllä silti, että tiiviissä yhteistyössä median kanssa tuo rappeutuminen on saatu aikaan

tokkopa: ehkä tästä voi tosiaan nousta vain vaihtoehtoisen kustannuskulttuurin ja ruohonjuuritasolta lähtevän duunin avulla

vaikkapa: joo

vaikkapa: ja on tuo laajemminkin kulttuurissa

vaikkapa: liittyy ihan keskeisesti siihen miten ihmisiä ylipäänsä kasvatetaan tässä yhteiskunnassa, mitkä asiat on tärkeimpiä – jos ei varsinaisesti raha niin sitten ainakin näkyvyys, hallinta, professionaalisuus

tokkopa: toisaalta uskon proosan olevan sen verran ”dominantti” taidemuoto tässä kulttuurissa, että jos joku kirjoittaa oikeasti hyvän romaanin ja saa aikaiseksi sopivan yhteyden työnsä vakavasti ottavaan kustannustoimittajaan, niin kyllä se läpi menee

vaikkapa: toisaalta proosa on vielä enemmän semmonen varman päälle pelaamisen näyttämö ku runous

tokkopa: on, mutta sillä saa myös enemmän näkyvyyttä helposti

tokkopa: se tarvitsisi vain markkinoida oikein, niin ainakin ”piirit” kuhisisivat heti

tokkopa: vrt. janne kortteinen

vaikkapa: ehkä se on just syy siihen, että proosa on tylsää.

tokkopa: siitä huolimatta että se on ntamo

vaikkapa: ja kyllä se piirisarjakynnyksen ylitti tolla ehdokkuudellaan

tokkopa: se olisi VIELÄ suurempi paukku, jos jotain tulisi jostain suurelta kustantamolta vastaavan uhon saattelemana

vaikkapa: ois, muttakun ne on keskittyneet laatuun

puutarhatontti

vaikkapa: vai mekkala, jarkko tontilla

tokkopa: jaa että luetut teoreettiset kirjat listaamalla pystyy näkemään, että onko sitä runoissa
vaikkapa: juu. mitä tän tutkimuksen vastaukset sitten kertoo.. onhan mahdollista, että käyttää kaikenlaisia pohjatekstejä kirjoittamisessaan. tahallaan. ilkeyttään. sillonhan siinä on selvä tulkintayhteys. ja vielä on ero teorian toteuttamisen, TOTTELEMISEN, dogmaattisuuden välillä _ja_ teorian eteenpäin ajattelemisen välillä ja sen varastamisen tai turmelemisen välillä

tokkopa: mut eikös se väite ollu, että teoriaa vaa pukataan runouden keinoin ulos. postulaattistrukturaalista
tokkopa: sinänsä toi ”ulkomaista” koskeva tarkennus on ehkä vähän löpö, koska eikö 95% jenkkirunoudesta ole jotain ihan muuta ku sitä sillimania

vaikkapa: ihan tyypillinen ongelma  – ei olla täsmällisiä sen suhteen mistä tai kenestä puhutaan. tossa tekstissä on joo, kyllä, suunnilleen koko maailma taiwania lukuunottamatta. ilman yhtään konkreettista esimerkkiä.

tokkopa: plus miks se puhuis jostain ulkomaisesta runoudesta, ts. kyllä sellainen kannattaisi varmaan eksplikoida. selvästi.

kolmasmies: tietenkään tuo kieliymmärryksen ero ei poistu sillä, että vähän nettikeskustellaan, joten puhutaan eri kieltä edelleen

vaikkapa: keskustelua itsensä vuoksi

neljäsmies: tässä kokonaisuudessa ny vähän semmosta intentiosekaannusta ja sävysokeutta ilmassa. mutta mä en välttämättä ihan ymmärrä edes mistä kaikissa jutuissa on kyse, ts. mikä niiden retorinen suunta on. tai siis kun avaukset on niin käsittämättömiä provoja tai sitten niin laiskoja lötkäyksiä, että ne asettaa keskustelun tason heti johkin niin saatanan matalalle, ettei sieltä oikein löydä koskaan mihinkään tuottavaan ja hedelmälliseen.
neljäsmies: siis että mikä arvo on siinä että reagoi roskaan?

vaikkapa: no esim. tuo tennilän kirjotus on musta sinänsä hyvä
neljäsmies: no mun mielestä se jäi vähän liikaa sinne derridauskovaisen käsitteistön ja fraseologian sisälle. siinä oli tosi hyviä kohtia, mutta en tiedä oisko sitä tarvinnu yrittää edes selittää että mistä derridassa on kyse tms.

tokkopa: no oma vika jos ei tajua derridaa !

neljäsmies: tätä just tarkotin, etku se keskustelu on aina ollu tätä, että ”derrida on ihan tyhmä kun siitä ei tajuakaan mitään” ja ”derrida on hyvä mut sä oot vaan niin tyhmä ettet tajuu”. kyse on joskus vähän niinku jopa siitä että uskovainen ja ei-uskovainen väittelee, ja kummatkin vaan käyttää omaa kieltään – tarkotan siis retoriikan tasolla: argumentaatio ei kohtaa, koska ei väitellä samoin käsittein eikä määritellä yhteistä kenttää

vaikkapa: mä myönnän kyllä samantien että en oo paljoo lukenu derridaa, enkä yleensä tajua paljookaan siitä, mitä ihmiset derridailee. mut monesti sen pohjalta muodostetut ajatukset on silti ihan ymmärrettäviä

neljäsmies: mut mikäs siinä, hauvat ne on haukkunu toisilleen halki historian

tokkopa: jos joku tontti heittää keskinkertaista läppää parnassossa, niin otan sen tosissani. kaikki merkityksellinen ilmaistaan tekstissä. lisäks ainakaan mun omat mielipiteeni ei ole mitään jalokiviä joita hautoisin ikuisesti. provoamalla ja tulehduttamallakin syntynyt matsku on parempaa ku ei matskua ollenkaan.

neljäsmies: paljon energiaa menee negatiiviseen reagointiin, joku sanoo jotain idioottimaista, sitten lähdetään ampumaan haulikolla kaloja tynnyristä

tokkopa: eihän jossain yhteisöllisyydessä ole juurikaan mitään mieltä, jos ei kirjoita ja keskustele. tai siis se koostuu täsmälleen siitä. kaikki muu on yksityistä.

neljäsmies: eikö teitä ahdista ajatus siitä että fiksut ihmiset ei ymmärrä, mistä keskenään puhuvat
vaikkapa: eiks tää just liity ajatukseen kommunikaation mahdottomuudesta

tokkopa: loppua kohden tuo tontin teksti levis naistenlehtikolumniksi. ja myöntäähän se blogissaan olkiukon, josta pääjärvi valitti. ja mää kyllä tajuan mitä se puhuu, mutta mää myös oon tajuamatta, koska se ei puhu tarkasti ja ulkopuolisen lukijan silmään toi sen juttu on haitallinen mun eetokseni kannalta. et ketara et ketara.

vaikkapa: kyl se tonttiki tietää, että kun kirjottelee, voi tulla vastakaikua, se on oikeestaan ihan kiva, ettei tartte yksin puhua

neljäsmies: kenelle te puhutte?
vaikkapa: ei me tiietä
tokkopa: eteerille
neljäsmies: into the void
tokkopa: eiku eetterille

viidesmies: mekkaloimistahan se oli. alunperin kun tuota tontin kirjoitusta luin, ajattelin että se olisi aika oleellisesti liittynyt nykyrunoudesta käytyihin keskusteluihin suomessa. kokeellisuus ihan sanana jo tuo helposti sellaisia asioita mieleen ja sitten kun siellä oli kaikenlaista muutakin ilakointia ja rallattelua
viidesmies: ja viitattiin kautta rantain pienempiin uusiin kustantajiin ja tultiin vaivihkaa puolustaneeksi vanhoja instutuutioita ja vanhojen tekijöiden leivänpäällisistä puhuttiin

viidesmies: mutta niin, ehkäpä tässä sitten on päässyt syntymään vaikutelma että ”uuden polven runotouhuilu” on saavuttanut asemia joita se alkaa puolustamaan

vaikkapa: ketä ne uuden polven runotouhot sitte on

neljäsmies: KAIKKI NE ON SAMAA SAKKI BLÄÄRGH UUURGH BLAH BLÖH

vaikkapa: jarkko ite on samaa sakkia.

kolmasmies: jos totta puhutaan, niin mun mielestä nuo kielikäsitysten erot on oikeasti aika totaalisen syviä. siks ne ei yksinkertaisesti parane jollain ”voisithansä edes yrittää esitellä sitä niille jotka ei tiedä”-jutuilla, koska siinä on taas läsnä vaatimus jostain nollakielestä

kolmasmies: voitais mieluummin opetella hiljaksiin lukemaan ku pitää toisiamme idiootteina

vaikkapa: mun kielikäsitykseen kuuluu oleellisesti se, että kirjottaminen on ajattelua. mä pelkään, että epämääräiset oletukset jää oikeesti täysin hedelmättömiksi änkyröinneiksi, ellei niistä joudu vastaamaan millään käytännöllisellä tavalla. enkä mitään tonttia idioottina pidä, mun mielestä sen eetos noissa jutuissa on vaan täysin retorinen, sitä ei kiinnosta sanoa mikä ajatus sillä on tuolla pohjalla

kolmasmies: siis idioottina pitämisellä tarkoitin juuri sitä, että kirjoitetaan tavuviivojen kanssa kaikki rautalangasta, kun ei se rautalanka toimi

vaikkapa: se toimii ainoastaan sillon, kun on olemassa joku semmonen pointti tai argumentti, joka tulee selväksi selventämällä, mutta kaikki asiat ei oo semmosia

viidesmies: mulla on sellainen tuntuma että vanhoja kirjallisuuskeskusteluja kahlatessa uskallettiin rehellisesti puhua nimistä, ulkomaisista ja kotimaisista, elävistä ja kuolleista. eikä huidottu niin paljoo tuollai että haukutaan ”nykyrunous”, ”kokeellisuus” tai jotkut tyylisuunnat sillä ja tuolla, jotenki viihdearvot ylittää muut näissä keskusteluissa liian helposti

vaikkapa: tuo puuttuva nimeäminen ja täsmällisyyden karttelu on omiaan luomaan ihan turhia kytköksiä ja piikkejä sinne, minne kirjottajakaan ei niitä ole tarkottanu. eikä samalla anneta mitään viestiä siitä että edes yrittäs ymmärtää ketään ”oikeesti”. meni tuolla kommenttiosiossa setäilyksi jopa, tyyliin ”jos minä en jälkistrukturalistisen kauteni aikana todennut sitä hyödylliseksi, voin sanoa kokemuksesta, että villitys on ohimenevä”

viidesmies: nyt tuntuis leimaavan keskustelua sellainen että ”hämmästellään” kun joku on ottanut itseensä tai tunnistanut itsensä kun edes nimiä ei ole sanottu

vaikkapa: mut tuo tonttikaan ei halua tuoda omaa katsantoaan esille, tyypillistä tommoselle retoriikalle

kolmasmies: nii, yleishöpötystä missä ei oo mitään omaa mukana

Korttehinen

vaikkapa: http://pikkujattilainen.blogspot.com/2010/10/yhden-miehen-bigbrother-talo.html

kolmasmies: jos se ois ollut joku Otava joka sen julkas, kukaan ei sanois mitään

vaikkapa: tää on ny vähä hurrikaani kossukolan yllä. koko meno.

kolmasmies: eiku mä koitan vaan jotenkin suhteellistaa, kun mun mielestä tässon vaan yks aika hyvä kirja, josta mun mielestä saa ja voi ja pitää puhua, niinku jostain TexasSaksista

kolmasmies: mä ihmettelen tätä reaktiota, joka on pelkkää negaatiota

kolmasmies: masentavaa tää maskuliininen dissauskulttuuri, jossa kaikkee pitää aina epäillä ja ironisesti etäännyttää, missä mikään ei oo täysillä siistii

tokkopa: ois kyllä siistiä jos kortteinen pääsis ehdolle esikoisskabaan

tokkopa: sinänsä toi: ”Anarkistinen sekoilu saattaa tuntua ihan hauskalta idealta aluksi, mutta teos ei anna mitään uutta ihmiselle, joka on yhtään seurannut esim. tositeeveeohjelmia, South Parkia tai on muutenkaan perillä internet-elämästä ja nykyviihteestä. Ajastamme on liiankin helppo löytää tyhmiä mielipiteitä ja nimimerkkien takaa lauottua avoimmuutta.” on aika ytimessä, vaikka löysästi ja vähän väärin painotuksin.

tokkopa: mitä sille nettianarkialle pitäisi tehdä vai pitäisikö, pitäisikö sen näkyä runoudessa tai proosassa, no jotenkin joo, mutta missä muodossa jne

kolmasmies: ei toi edes kuvaa ton kirjan sisältöä juurikaan

vaikkapa: onhan siellä osia, joita se kuvaa. mutta tarkotushakuinenhan tuo tulkinta on

tokkopa: pitääkö tim & ericin näkyä runoudessa, tai apinan tai 4chanin? paljon enemmän ne mun maailmaani jäsentää ku suomalainen kulttuurimeininki yleisesti, mutta silti

kolmasmies: mutta vaikkapa, ei toi lainaus kuvaa niitä osia, joissa internet, tositeevee, South Park tms. esiintyy

tokkopa: joo, menee aika paljon ohi toi blogiteksti. plus sei ei ole tarkka, pikemminkin kolminkertaisesti liian pitkä olkinukke

vaikkapa: itse asiassa tuo aki salmelan kritiikin rimbaud-vertaus on aika ymmärrettävä, myös sen mystiikan piiriin menevänä juttuna

tokkopa: tossa kortteisen kirjassa tuntuis toimivan paremmin sellainen kerouac-tyylinen lukuasento

vaikkapa: joo, sekin, mutta mikseipä myös rimbaud menis sen lasennon piikkiin.

tokkopa: jännä kyllä miten paljon lukuasento heti muuttaa tietynlaista tekstiä, kuitenkin. aloin lukea tota sellaisessa supersankarimythos-fiiliksessä ja se on heti paljon luonnollisempi

kolmasmies: jep

tokkopa: ja sille taasen ei ole oikeastaan kieltä tai vastinetta suomalaisessa esteettisessä keskustelussa

kolmasmies: sitä mä vähän tarkotin, että ironiankin ymmärrys on täällä aika pökkelöä, usein

kolmasmies: mutta etenkin tommonen omaelämäkerrallisen ja fiktiivisen tai runollisen sekoittaminen

kolmasmies: kun ei oo olemassa sitä totuudenpuhumisen kategoriaa, joka on samanaikaisesti valehtelemista

vaikkapa: mulle tuli tästä parempi fiilis nyt ku aiemmalla lukemalla

kolmasmies: mun mielestä sitä kannattaa lukea silleen jotenkin ranskalaisittain

tokkopa: niin siis mua ei arvelluta se, onko toi puhuja vilpitön vai ei, mun mielestäni se tekee just sen mitä voi tehdä. enemmän mua mietityttää se kielen ja kuvien esteettinen taso. mutta ne hyväksyy paremmin ja skulaa paremmin, jos ne ottaa pikemminkin osana isoa kokonaisuutta, joka ehkä kulkee ja aukeaa johonkin suuntaan, jos aukeaa. eikä esim. yksittäisinä, galleriaan sijoitettuina runoina

tokkopa: siinä on se häpeämeemi mukana, siksi se varmaan niin kiinnostava onkin

kolmasmies: mut väitän että hassusti se vaatii samanlaista suhteuttamista, samanlaista huojuntaa sen suhteen millaseks esteettiseks objektiks tää on tarkotettu…

tokkopa: ja emmää nyt tiedä onko joku texas, saksetkaan hirveän kaukana siitä. se on vaan helpompi ottaa vastaan, kun se on yleisempää kieltä ja voi ajatella sen yleismediapuheen läsnäolon jatkuvasti

tokkopa: toisaalta se on enemmän ahdistuksen kautta peilaamista eikä välttämättä anna toivoa hirveästi, kuitenkaan

tokkopa: kun taas kortteinen on vähän höpsö ja satuhevosia

kolmasmies: niin, siinä mielessä kuitenkin mun mielestä toi Pensas on parempikin jopa kuin Texas, koska se edes koittaa tarjota jonkun vastauksen kysymykseen ”no entäs sitten”

kolmasmies: kun taas Texas on kaikessa tarkkuudessaan ja hurjuudessaankin vaan ihan kamalan masentava kirja

kolmasmies: toisaalta onhan tässä pensaassakin jotain masentavaa, tommosta mahdottomaan hengelliseen visioon sulkeutuvaa, joka on vaan toisenlainen umpio

tokkopa: niin, siis mulla tulee mieleen joku pekka streng tosta

kolmasmies: mutta mun mielestä suunta on silti oikee, koska väitän että me tarvitaan enemmän positiivisia ehdotuksia sen suhteen, miten tulla onnelliseksi satuttamatta muita ja tätä planeettaa kuin lisää analyyseja tästä ilmiselvästä katastrofista

tokkopa: tai siis sellainen..

kolmasmies: joo ;:)

tokkopa: ”pohjimmiltaan x oli kiltti ja mukava poika”

kolmasmies: se on jotenkin retrohippi

tokkopa: äiti ja sisko muistelee jälkikäteen

tokkopa: että vaikka se on ”näkijä” ja ”hahmo” niin silti se oli mukava, normaali poika ja blaa. se vain etsi jotain keinoa. siis että seKIN on musta aika masentavaa. siis se, että etsii ja silti ei löydä.

vaikkapa: myös: http://hyminaa.blogspot.com/2010/10/erehdyksen-poetiikasta-kysymys.html

kokonaisuus luovii kulttuurisesti laajalle – sekvenssikuvastoa bryggerin asteroideista

tokkopa: näihin kuviin, näihin mittoihin

vaikkapa: ai sä luit sen tänkertasen brygger-arvostelun
tokkopa: juuri lueskelen. siinähän on heti alkuunsa avaruusromutematiikkaa, kun poesia on kaupallisuuden ulkokehällä
vaikkapa: mm, tuo on hienoa, että laajentaa teoksen metaforiikkaa kritiikkiinsä
tokkopa: ja tuo kuva on varsin hyvä, teemaan istuva sekin. tosin en ole ihan varma paistaako se aurinko runoilijan perseestä vai falloksesta. se voi olla myös vahinko, haja-meteoriitti

vaikkapa: kuvateksti sanoo että ”pitää geometrisista muodoista”.  kyllä siinä on joku viesti

tokkopa: nyt on sen verran myönnettävä, etten ole lukenut tuota kokoelmaa vielä

viidesmies: joo. tuo kaupallisuuden mainitseminen on kyllä niin tekopyhää

tokkopa: vähän tekisi mieli sanoa ettei myöskään tämän kritiikin tekijä. kuin lukisi innokasta esittelytekstiä.

vaikkapa: mä oon lukenu sen kirjan. mut en oo ihan varma onko kritiikin tekijä. kyllä se on lukenu sisällysluettelon ainaki.

tokkopa: tulee mieleen, että kriitikko on haistellut että nyt ollaan jonkin jännän ja nuorekkaan äärellä, mutta ei varsinaisesti itse tiedä että miksi se on jännää ja nuorekasta. typeriä adjektiiveja. sanotaan mieluummin vaikka bombastista ja kuranttia. se mitä jään kaipaamaan tähän kritiikkiin, on henkilökohtainen lukijasuhde,  ja edes yksi yritys analyysiin; miten poetiikka rakentuu. kritiikissä esimerkiksi listataan paljon englanninkielisiä lauseita, mutta ei pohdita sitä, mikä niistä tekee runoutta, jos tekee
vaikkapa: joo. se jää tosi epäselväksi lukijallekin. tuo on huono tapa ylistää yhtään mitään
tokkopa: tässä on shakkilauta, avaruus ja flarf ja tässä on pahvilaatikko. pistäkää sinne ja ravistakaa.

vaikkapa: sama ku ottas jonku progelevyn, luettelis sen piisien nimet. mehustelis siinä samalla, että aiku tää on mahtava, no tää on täyteraita, mutta sitte taas on ihan super.

vaikkapa: eikä kauheesti valkene mikä siinä on mahtavaa ja mitä se on

tokkopa: tietysti aika hankala avata lyhyessä tilassa tuollaisia päivänpolttavia runomuotijuttuja ja varsinkin noin..ehm..proseduraalista kokoelmaa?

vaikkapa: onhan se, mutta onkohan tossa ees yritystä. voishan koittaa aina valita jonkun tiukan kulman siihen
tokkopa: en lainkaan kadehdi niitä, jotka joutuvat pieneen tilaan kritikoimaan esimerkiksi sanakirjan, futuraman, puhekuplia…

vaikkapa: minusta tossa mb:n kirjassa lukijasuhde ylipäänsä on aika ratkaiseva. esim. ne pelit osoittaa jo sinänsä, että lukijalle jätetään paljon.  se kirja suhtautuu tosi luottavaisesti lukijan luovuuteen ja kykyihin, toisin kuin sanomalehdet.

tokkopa: siitä lienee aika paljon kysymys tämänsuuntaisessa estetiikassa. interaktiivisuudesta tai ainakin sen matkimisesta
vaikkapa: varmasti, mutta hs on just oikee paikka vääntää se rautalangasta.

vaikkapa: en kyllä tajua miks tossa ees pitää olla termi ”flarf”

tokkopa: flarf ei tosiaan ehkä ole ihan se perustavin koodi tämän kokoelman tapauksessa

vaikkapa: minimalismikin ois parempi

vaikkapa: tota kritiikkiä rasittaa hirveesti tommonen tankelo lause, joka jotenkin pörrää ittensä ympärillä. ”Metodi toki korostaa muotokieltä ja sattuman poetiikkaa ennemmin kuin periromanttista inspiraation vimmaa, vaan yhtä kaikki: Brygger jättää hiottua, kaunista jälkeä lukijan tarttua. ”
vaikkapa: toki – ennemmin kuin – yhtä kaikki
tokkopa: kiinnostavaa, että hiottu on tartuttavaa

vaikkapa: nii, ton lauseen semantiikkakin on vähän niin ja näin

tokkopa: entä haluaako kauniiseen tarttua?

vaikkapa: ei, koska sen voi tärvellä
tokkopa: ehkä sen haluaa tärvellä

vaikkapa: brygger jättää jälkeä. millaista jälkeä? hiottua, kaunista. tuntuu jotenkin läpeensä oudolta tuo miellekartta
tokkopa: niin. kyllähän tästä ymmärtää mitä sillä halutaan hakea, nimittäin sitä ”tiivistä ja kuulasta”

vaikkapa: niin. tohon just passais sana minimalismi
vaikkapa: ”Ainoastaan rehvakkaat ”The page you are looking for might have been removed” -sekvenssit hieman harmittavat – ilmankin pärjättäisiin. ”
vaikkapa: se jatkuu noin. rehvakkuutta ilman pärjätään, tulix selväx
tokkopa: niin, ne ovat minimalismin yleishyveitä. ja varmasti jossain määrin pelaavat yhteen länsimaisen kulttuurin siisteysneuroosien kanssa.

vaikkapa: tuo arvostelu on niin porvarillis-formalistinen, että plääh. ei mitään vihjaustakaan siihen, miks tollasia kirjoja kirjotetaan, pelkkää runoussitäsuntätä-höpinää.
vaikkapa: ”Kokonaisuus luovii kulttuurisesti laajalle.” miten kokonaisuus voi luovia laajalle?  pics, plz.
tokkopa: tässä on muuten kuva sekvenssistä:

tokkopa: no, ehkä nuo kokoelman pätkät todella ovat eri äänenkorkeuksilla toistuvia osasia

vaikkapa: luoviikse tossa kulttuurisesti laajalle?  eiku tuo oli se mitä ilman pärjättäis
tokkopa: pitäisi kuulla niin osaisin sanoa

vaikkapa: mut on se hyvä että karsimista ois vielä.

tokkopa: karsimista pitää olla

vaikkapa: ei oo kriitikko nimittäin tehtäviensä tasalla jos se ei bongaa karsittavaa.
viidesmies: näkemättä kokoelmaa, tuo sekvenssi-sana tuntuu hiukan hankalalta

seittemäsmies: se on teknokieltä

viidesmies: mutta oliko se esim. tilastomatematiikassa sitten vain ihan toistuvuutta kuvaava juttu?
seittemäsmies: siis tekninen termi joka liittyy teknomusiikkiin mm
viidesmies: klassisessa musiikissa paljon käytetty termi

tokkopa: joo ja sekvensseri.
vaikkapa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sekvenssikaavio    mikäs tuo sitte o

tokkopa: mutta klassisesta musiikkiteoriasta se on alkujaan.

vaikkapa: aika viehättävä tuo sekvenssikaavio: ”tyypillisesti olio aktivoituu ottaessaan viestin vastaan, ja aktivaatio päätyy paluunuoleen. Olio voi lähettää viestin myös itselleen, ja aktivaatiota kuvaavia suorakaiteita voi olla useita päällekkäin. Kun olio tuhotaan, sen elämänviiva päättyy ja päätekohtaan merkitään rasti.”  hohoo, hyvä olio \o/
tokkopa: ja kyllä sitä englanniksi käytetään ihan jäsentämään jotain dramaattisia kaaria jossain peleissä tai  leffoissa jne.
seittemäsmies: totta mooses

tokkopa: mut se nyt vaan kuulostaa aika hölmöltä tuossa, koska sitä termin taustaa tai ympäristöä ei käytetä lainkaan

seittemäsmies: ajattelin vaan että lunastuis noin

tokkopa: varsinkaan musiikista ei puhuta mitään. ja tuohan se heti vähän sellaista vasemmistoyhteiskuntatieteellistä värettä, otetaan vähän niitä sanoja muista tieteistä ja istutetaan omiin tarkoituksiin. deleuze,  ja mitä näitä pakansekoittajia ja vastuunpakenijoita nyt on

vaikkapa: mitä ihme vastuunpakenijoita: ”multa pääsi sekvenssi”

vaikkapa: kahtaalle, moniaalle. voisko joku poistaa nuo sanat suomenkielestä. kolmaalle ja loimaalle, haukiputaalle.

seittemäsmies: tykkään

vaikkapa: moniaasta vai kahtaasta?

seittemäsmies: kahtaasti molemmista
vaikkapa: ”Kuitenkin kuvastollinen yhtenäisyys pysyy. ” siis mikä pysyy?

tokkopa: no varmaan se avaruus ja sit ne pelit

vaikkapa: öh, mitä kuvastollista niissä on?
tokkopa: miten olisi hieroglyfit ja pörssiosakkeiden symbolit?  ja mytologia ja karski runokieli

vaikkapa: justjust. onko se kuvastoa

tokkopa: mitä on kuvasto, elloksen?

vaikkapa: joku semmonen kai. mutta tossa sanotaan että arkipäiväisyys korostuu kautta linjan. sitähän se on elloksellakin

tokkopa: niin, arjen mytologiaa ja pelejä muinainen egypti, asteroidit, karski runokieli ja kaiken nielevä arki – nyt tiedän tismalleen mitä odottaa

vaikkapa: nyt kyllä. tais nuo kuvastot pudota vähän eri lokeroon
vaikkapa: tuo valikoima asteroida on aika soma typotus. minä asteroin, sinä asteroit.

tokkopa: valikoimeja asteroida

vaikkapa: ”asettaa ensisijaiseksi tarkastelukohteeksi tekemisen muotin”. ihanku oisin pihalla. en tajua.

vaikkapa: hetkinen. tossahan on kaikki sitaatit englanniks. argh.  ja yllä lukee että suomenkielinen esikoisteos

a, steroideja sedille

vaikkapa: nii sun mielestä tuo sami liuhdon arvostelu bryggerin asteroideista on jotenki sukupuolisesti määrittynyt, vai?

tokkopa: se on mun mielestäni putte-koulukuntaa, tosin sillä erotuksella, että liuhto ei koeta olla samoissa määrin sivistynyt

vaikkapa: meinaat, että putte-koulukuntaa sikäli, että kyse on runouden ja kaiken muun akkamaisen touhun vihaajasta?

tokkopa: jotain sellaista. tässä on toisaalta ehkä taustalla vähän sitäkin, että olen lueskellut liuhdon omaelämäkerrallisia valituksia kerberoksesta ja liitän tuon eetoksen oitis eräänlaiseen savuavalla keitaalla eksisteerailuun
vaikkapa: savuavalla keitaalla eksisteerailu /o\
vaikkapa: ja joo, se tais surra romaanin evakkoutta. tosin suomalainen romaani ei oo evakossa, vaan se on eläkeläinen, joka asuu marbellassa.

tokkopa: taiteen tehtävä on…en itse asiassa tiedä mikä taiteen tehtävä näiden kaverien mielestä on, koska se ei koskaan käy ilmi, mutta ainakin  sen pitäisi olla rationaalista ja premissien kautta jonkinlaisen lopputuleman saavuttavaa. tavallaan tiedettä

vaikkapa: ilmeisesti. ja sen myös pitäisi mahtua jukka petäjän lukeneisuuteen.
tokkopa: sillä erotuksella, että taide on lähtökohtaisesti hourailua, erityisesti runous. paitsi että ei se voi olla hourailua, koska hourailu ei ole järkevän ihmisen puuhaa.

vaikkapa: nii, tuo on ainakin siinä putte w:n esseekokoelmassa semmonen ratkaisematon ongelma, että ollaanko tässä nyt megaluokan hulluja vai järkeviä  ihmisiä. sitä kysymystä pw ei tietenkään ulota itseensä, mutta kyllä se lanka vaan sinne johtaa.

tokkopa: siksikään liuhdon ja puten kaltaiset kaverit eivät voi pitää runoudesta. paitsi ehkä tarpeeksi selkeästi yhteiskunnallisesti virittyneestä, koska silloin voi sanoa olevansa runoilijan kanssa jostain sosiaalisesta asiasta ”samaa mieltä”.

vaikkapa: mut miten tää liittyy maskuliinisuuteen, tai siihen, että nainen ei kirjottas noin?

tokkopa: ehkä olisi pitänyt muotoilla, että toivottavasti nainen ei  kirjoittaisi noin.
tokkopa: ehkä tuollaisia pikkutakkinaisiakin on. historiasta kiinnostuneita jäänteitä vuosikymmenten takaa. pakinamiehiä.

vaikkapa: mut mä mietin kyllä tätä samaa hesarigaten yhteydessä
vaikkapa: että se tapahtu jotenkin totaalisesti maskuliinisen, tai maskulinistisen, kommunikaatiokentän alalla, siinä ei ollu yhtään naista mukana, niinku virallisella tasolla.
vaikkapa: enkä mä kyllä oo koskaan nähny naisten tekevän ihan  tämmöstä, vaikka hölmö kritiikki ei tietenkään sukupuolta katso. mutta jotenkin tämmönen isältä pojalle -meininki ei mee naiskirjoittajien kesken mihinkään ”äidiltä tyttärelle” -paradigmaan. en oikein tiiä miks.

tokkopa: niin. ehkä ei ole ylipäänsä ollut mitään sellaista naiskulttuuria, joka haluttaisiin säilyttää.
tokkopa: tavallaan näen tuon kritiikin yhteneväiseksi sen ”uuskonservatiivisuuden” linjan kanssa, jota on tai ei ole ollut liikkeellä. haikeus jonkun hyvän lehtimieheyden perään. tai sitten vastaavasti jonkun timo hännikäisen tapauksessa jonkun perinteisemmän sivistyneen perään. voi olla  kirkonmieskin.

vaikkapa: niin, mä en tosiaan tän liuhdon nimeen oo sillei aiemmin törmännyt, mutta kieltämättä se kerberokseen kirjoittelu soittaa tiettyjä kelloja

vaikkapa: mutta mä tahtosin joskus nähdä mikä noiden tyyppien mielestä  on se hyvä tai positiivinen tai onnistunut maailma tai teos, joka halutaan löytää ja joka halutaan pitää

vaikkapa: kun ei tässä nimenomaisessa tekstissä vissiin pidetä hyvänä mitään muuta kuin… JUKKA PETÄJÄÄ. (anteex lol)

tokkopa: minä itse asiassa luin sen petäjä-heiton ironisena. mutta tietenkin vielä surullisempaa on, jos se ei olekaan ironinen, vaan pollea

vaikkapa: mä aattelin kyllä ottaa ton tekstin täysin vakavasti
vaikkapa: siis ironinen se varmaan oli, mutta kyllä vittuiluakin. etenkin jos vertaa siihen miten tuo liuhto nimittelee karri kokkoa, jonka sivistystä tuskin voi kyseenalaistaa.

tokkopa: toisaalta petäjän kritiikki oli ennakkotapaus siitä kritiikkilajista, mitä liuhdonkin kritiikki edusta. runouden palauttamista yhteiskunnan sosiaalisten piirileikkien pariin

vaikkapa: oli joo.
vaikkapa: tämmösiä totaalisia esimerkkejä on kyllä tosi vähän, mutta  jälkiä siitä petäjän retoriikasta on kyllä tullut vastaan

tokkopa: ehta moralisti asialla. valistusmies ja rovasti
vaikkapa: no ois ees sitä. muttakun sekin on täysin umpimielisesti ja typerästi toteutettu

tokkopa: mun mielestäni tuo oli ihan lupsakasti kirjoiteltu.  toisaalta en voi sietää tuon nenäkästä tyyliä, jotain nylénin ja wilhelmssonin välistä. toisaalta se on nimenomaan vanhahtavasti kirjoitettu.
tokkopa: tämä on jossain määrin jopa merkillepantavaa

vaikkapa: no onhan teilaamisella miltei aina viihdearvoa. ja se on aina vähäsen retroa, koska silloin ”ennen” teilattiin niin ihanasti, mutta ”nykyään” ei.

vaikkapa: tosin se on mun mielestä tajuttoman halpaa. se ei vaadi kirjoittajalta kovinkaan paljon muuta kuin vitunmoisen hybriksen

tokkopa: mutta tuo on sellaista männävuosikymmenten pakinatyyliä, joka on oikeastaan kuollut. tai ehkä joku jyrki lehtola sitä vähän koettaa ylläpitää ja putte tietysti. pukumiesten aateliset. lehtola tosin aloitti akkamaisesti hourailijana  sianhoito-oppaan myötä, mutta sitten tuli junaradallisen verran jäniksenpaskaa housuun

vaikkapa: niin, se jänön hybris tässä nimenomaan haisee. tai kenties skunkin. mäyrän. jonkun, joka elää koloissa. tosin eläimiä on rumaa halveerata, mutta mä puhunkin allegorisella tasolla.

vaikkapa: lehtola sentään kirjottaa semmoseen paikkaan, johon tollanen tyyli kuuluu

tokkopa: dekonstruktiosta pitää lähteä taaksepäin siten, että viivat ovatkin paluun viivoja

vaikkapa: olet rantu dekonstruktion kalsareissa.
vaikkapa: eiq.
tokkopa: se uloste menee takaisin sisään. zizekin ja modernin ihmisen painajainen

vaikkapa: no eiks ne rannut just jää monesti, kun on pakko pidättää?

tokkopa: mutta nythän me ollaan tehty oikeastaan samaa mitä liuhto, eli puhuttu asian vierestä ja oletettu jotain yhteiskunnallis-sosiaalisia kehiä, joilla se kiertäisi. toisaalta vaikea siitä on muuta puhuakaan, kun itse teosta ei juuri käsitellä
tokkopa: kysymys onkin oikeastaan lähinnä esseeluontoisesta tekstistä ja sellaisenaan mulla ei ole sitä vastaan mitään, sehän tavallaan vähän koettaa venyttää kritiikin rajojakin. tai rajoja ja rajoja, tietenkin on paljon ääniä sen puolesta, että kritiikkiä pitäisi palauttaa tiukan analyysin suuntaan, ja sekin passaisi minulle

vaikkapa: joo, musta on yksinomaan hyvä juttu, että ne kolojen eläimet tulee ulos tänne päivänvaloon. mutta mä odotan oikeesti sitä, että joku todella osoittas kritiikin olevan taiteen tasalla.

tokkopa: mutta kuitenkin olisi rivilukijan kannalta ehkä kiinnostavampaa VIHDOIN puhua itse runoudesta eikä runouden lieveilmiöistä

vaikkapa: kritiikki ja runous on kuitenkin kumppaneita.
vaikkapa:ja jotta kritiikki vois yltää taiteen kanssa nokikkain, pitäis dumauksen tai kriittisen kirjoituksen ensin ymmärtää kohteensa.

tokkopa: niin, mutta ymmärtääkö dumaaja toisaalta ikinä kohdettaan?

vaikkapa: tuo on niitä ikuisuuskysymyksiä. yleensä kohteen ymmärtäminen johtaa sen hyväksymiseen. mutta mä uskon, että se voi johtaa myös sen hylkäämiseen, ja vielä perusteltuun

tokkopa: niin, hyväksyminen on toisaalta pakinamieseetoksen vastaista
tokkopa: kuten miehisyyden muutenkin, jos nyt totta puhutaan. kyllä,  esitin juuri suuren ja summaavan määritelmän, joka koskee sukupuolta

vaikkapa: tollanen performatiivinen huitoiminen on lopultakin tyhjää (siis vielä tohon edelliseen)

tokkopa: juuri sitähän se on

vaikkapa: siis miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti teilata sen?
vaikkapa: luulisi, että juuri se olisi perinpohjaista insinöörityötä

tokkopa: ei, vaan miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti hyväksyä sen.

vaikkapa: niin, ymmärtämisessähän ottais myös sen riskin, että lopulta hyväksyisi sen
vaikkapa: mutta miks ihmiset ylipäänsä lukee, jos ne edes halua ottaa sitä riskiä, että se vaikuttas omaan makuun, mieltymyksiin tai maailmaan jotenkin

tokkopa: viime kädessähän hyväksyminen on jokseenkin ulkoa opeteltu ele, ja epämieluisaa, sillä se säilyttää maailmassa likahiukkasen, joka ei ole kaltainen subjektin oman puhtauden kanssa

vaikkapa: niin, monesti ymmärtäminen koskee semmosia asioita, jotka ymmärtää jo valmiiksi

tokkopa: niin; taideteos joko vahvistaa tai ei vahvista jotain valmista näkemystä. mutta onneksi asiat eivät näin surkeasti ole ja tässä kuvailemamme taidenäkemys on fiktiota!

vaikkapa: huh sentään! EHIN JO LUULLA ETTÄ SE ON TOTTA!

Kaikki kesken

tokkopa: http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=311

tokkopa: nyt ollaan taas koskettavan äärellä.

neljäsmies: joo, mervi kantokorpi tota ehti jo kehua tänään Hesarissa

tokkopa: KIPU RINNASSA PUUKOTTAA SINUA VIELÄ SELKÄÄN

tokkopa: eikö se ollu kuitenkin vähän kyseenalaistava se kritiikki

neljäsmies: no emmätiä

tokkopa: tai siis että pientä varausta ja sitä rataa

neljäsmies: se oli niin tyypillisen sekava mervikritiikki . emmä ikinä tajua mitä se ees sanoo

tokkopa: ”Viiden, hieman hahmottomasti rakennetun osaston parhaat runot löytää kokoelman jälkimmäisestä puoliskosta.”

tokkopa: ton verran se saa oltua kriittinen

tokkopa: ihmeellinen taas tuo teoksen linja. tai ehkä paluuta perusmatskuun

neljäsmies: onhan niillä aina ollu toi hoosiannaosasto

neljäsmies: toi viljanen on kyllä aika kaamee

neljäsmies: voi jeesus toi tekstinäyte

neljäsmies: anteeks

neljäsmies: Illalla, ystävä / sammutat pajunkissat maljakossa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: pieni liikahdus polttaa sinua / soittaa sinua, vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: MITÄ

tokkopa: hihii

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: KENEN

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: KUINKA

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: eikö tässä nyt saatana kenelläkään käynyt mielessä että tää vois olla vähän TAHATTOMAN KOOMINEN kielikuva??? 😀 😀 😀 😀

tokkopa: mitä se edes tarkoittaa?

neljäsmies: lol

neljäsmies: EN TAJUA

tokkopa: tarkoittaako se ihan vissyä?

neljäsmies: EN TAJUA MITÄ SE TARKOITTAA

tokkopa: siis niinku sitä juominkia

neljäsmies: mitä on vanha vissy edes?

tokkopa: jos se on väljähtynyttä

neljäsmies: hiilihapotonta

tokkopa: nii

neljäsmies: ladattua?

neljäsmies: MITEN vissyllä LADATAAN harmonikka?

neljäsmies: joka on LASINEN?

tokkopa: pistetään se täyteen vissyä?

tokkopa: väljentynyttä vissyä

neljäsmies: onko se niinku joku taskumatti?

neljäsmies: harmonikan muotoinen lasinen taskumatti?

neljäsmies: johon laitetaan vanhaa vissyä?

neljäsmies: tai jossa väljähtyy vissyä?

tokkopa: ah niin! mitä jos se vissy onkin siellä jo VALMIIKSI

tokkopa: the plot thickens!

neljäsmies: kuka sen sinne on laittanut??

tokkopa: passiivi, tietenkin

neljäsmies: miksi toi on säkeistetty?

neljäsmies: toi sievistelevä asenne, hirveetä kitschiä

tokkopa: jos se lasiharmonikka viittaa johonkin juopotteluun?

neljäsmies: porvarillista vaniljatoffeeta

neljäsmies: olis edes vanhaa viskiä, muttakun vanhaa vichyä

tokkopa: ja miks toi tokavika säe on noin pitkä

tokkopa: tai siis se on pakosti motivoitu, jotenkin

neljäsmies: tossa ärsyttää eniten se että muuten toi teksti on tommosta suhteellisen ymmärrettävää ja melkein tarkkaakin sisäisen tunnelman kerronnallistamista

tokkopa: niin

neljäsmies: mutta sitten toi ihme sekopäinen ja mauton ja typerä järjetön kielikuva, joka ei viesti yhtään mitään, joka sekottaa enemmän kuin selventää tai ilmentää, ja vaikuttaa vaan joltain brassailulta

neljäsmies: ”ooh kattokaa kuinka runollinen surrealistinen mahonginmakuinen ja 30-luvun jazzkahvilasta varastettu kirjallisista kirjallisin kielikuva”

neljäsmies: ”Kipu rinnassa puukottaa sinua vielä selkään”

neljäsmies: miten kukaan voi päästää tommosta nyyhkyloskaa käsistään?

tokkopa: nii olikos tää joku prosaisti ennestään?

neljäsmies: mua hämmentää tässä miten joku voi olla niin pikkunäppärä ja tyylitajuton samanaikaisesti, ja miten kukaan ei näe, siis Teoksella, hyvä luoja, kuinka kaamean amatöörimäinen ilmaisu toi on

tokkopa: no hei vähän armoa, se on sen eka runokokoelma! vai onko se eka?

tokkopa:> no joo, kustannustoimittajia se ei kyllä armahda

neljäsmies: se vaikuttaa enemmän näsäviisastelulta kuin syvällisyydeltä, tai se yrittää olla jotenkin kepeän syvällinen mutta onnistuu olemaan vaan sietämättömän kömpelö

tokkopa: Viljanen on julkaissut aiemmin romaanit Todennäkyjä (WSOY, 2004) ja Maan paino (Teos, 2009)

tokkopa: sanoo kustantajan sivu

tokkopa: siellä on myös hauska kirjoitusvirhe noissa arvostelunostoissa

tokkopa: Viljasen kirjoistustyylissä on jotain maafista; se viettelee lukijan”.

neljäsmies: heh

neljäsmies: mikähän siinä Teoksessa on, kaikki jotenkin potentiaalisesti hyvät kirjat ohjautuu tommosiin ihme tyylikömmähdyksiin? toi Jänttikin vaikuttaa just semmoselta että kunnon toimittamisella se ois poistanut semmosen rekisterihorjunnan ja tyhjäkäynnin sieltä

tokkopa: joo

neljäsmies: ihme tarpeettomia sivulauseita tai sivuhuomautuksia, täsmennyksiä, alleviivauksia

neljäsmies: mutta toisaalta, tää on tätä runoutta

neljäsmies: ”Anna meidän sukeltaa syvälle luvatun meren aaltoihin, jotka välkehtivät kuin ujot sielut. ”

neljäsmies: siis HÄ

neljäsmies: SIIS HÄ

neljäsmies: onks tuolla oikeesti jossain joku, jonka mielestä tää on siistiä? joka niinku saa jotenkin mielettömiä säväyksiä tämmösestä kitsistä?

neljäsmies: ja ylipäätään miks tämmösiä runoja edes kirjoitetaan?

tokkopa: sellaiset lukiolaiset, jotka alkavat kiinnostua runoudesta?

tokkopa: vanhempi runopolvi?

tokkopa: jukka koskelainen?

neljäsmies: tän takia mä en tykkää runoudesta

tokkopa: äidinkielenopettajat, joilla on vielä hinku olla nuorekas?

neljäsmies: kun se on aina tätä

neljäsmies: tai se palaa aina tähän

tokkopa: siltä vaikuttaa

Jotkut parhaista ystävistäni ovat maailmanparantajia

tokkopa: http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/10426940.shtml

tokkopa: Vanhasen mukaan miehen pitää pystyä elättämään vaimo ja lapset.

tokkopa:  – Olen feministi ja liberaali monessa mielessä, mutta perinteiset perhearvot ovat jees. Miehelle tekee hyvää saada olla perheen pää, hän sanoo.

vaikkapa: no eiks tee. otappa kohalles.

tokkopa: ois kyllä ihana ajatus jos ois joku perheen pää joka elättäsi mut.

vaikkapa: minustaki ois, mutta siis nyt sulla on sukuelimet sekasin, kun sun pitäs elättää. se tekis sulle hyvää.

tokkopa: joo mutta toisaalta suomalaiselle kulttuurielämälle pahaa. mää en oikein nyt tiedä.

vaikkapa: hetkinen. jos sut siirrettäs perheen pääksi, suomalainen kulttuurielämä kärsis?

tokkopa: nii, koska emmää sitten enää mitään kulttuuria tekisi! paitsi tietysti valtakulttuuria. mutta olen tunnetusti kova saunoja, vastakulttuuri on omin alani.

tokkopa: – Olen todella määrätietoinen, enkä halunnut viettää lukion jälkeen mitään välivuotta kaupan kassalla tai ulkomailla. Halusin päästä heti eteenpäin. Kiinnostuin hyvinvointialoista, sillä niistä oppii, miten saa oman olon paremmaksi, Kuusimäki kertoo.

tokkopa: Ripsenpidennyksiin, hiustuuhennuksiin ja kasvohoitoihin menee yhteensä noin 250 euroa kuussa. Lisäksi Kuusimäki käy salilla ja juoksee.

tokkopa: ” Häikäisevä Kuusimäki puhuu jämäkästi ja katsoo suoraan silmiin. Koska töiden lisäksi muita velvoitteita ei ole, Kuusimäki haluaa keskittyä täysillä omaan ulkonäköönsä ja hyvinvointiin. Se hetki ennen perhettä ja vanhenemista on nyt.”

tokkopa: – En ole kovin yhteiskunnallisesti valveutunut. Päivät ovat täynnä töistä ja urheilusta. Illalla ei enää jaksa miettiä politiikkaa tai tavata kauheasti ystäviä, hän sanoo.

tokkopa: YOU DON’T FUCKING SAY

vaikkapa: häikäisevä *.*

vaikkapa: ….

vaikkapa: onneks ei oo kosmetologi rasittamassa niin jaksaa iltasin masentua uutisia lukiessa. voi helskuta.

tokkopa: ”Suomalaisten asenteita mittaavan Risc Monitor -tutkimuksen mukaan nuorten naisten keskuudessa materialismi on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa vuosiin.”

tokkopa: oh joy.

tokkopa: ”Kauneushoitoloiden liikevaihto on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa yli sataan miljoonaan euroon.”

vaikkapa: o my.

tokkopa: johtuiskohan rakennekynsistä, ripsipidennyksistä, hiustenpidennyksistä, ripsipermanenteista, mikrohionnoista, timanttikuorinnoista ja suihkurusketuksista?

vaikkapa: älä ny jatka, mää tukehun. unohit brasilialaiset vahaukset.

tokkopa: nii. ”uuden juppiuden nousu.” toisaalta american psyko on aina syvästi koskettanut minua. lisäksi luulen, että kaikki tuo iholle ja päähän lisättävä muovi palaa räjähtäen. tykkään räjähtäen palavista asioista.

tokkopa: – Mulle sanotaan, että olen materialisti. Raha ei tee mua onnelliseksi, mutta asiat mitä rahalla saa, tekee.

tokkopa: vau. mun aivoni ei pysy nyt edes kaikkien niiden loogisten itsemurhien perässä, mitä toi lause just teki.

vaikkapa: se johtuu siitä että oot liian tyhmä luonnontieteilijäksi.

tokkopa: väittäisin että logiikka tai argumentaation ja retoriikan perusteet on aika yleistieteellistä apuvälineosastoa

vaikkapa: väitä vaan, mutta sen pilkkominen vaatiikin jo laskaripersettä.

tokkopa: toisaalta jos metafysiikka tarkoittaa fysiikkaa ennen, niin toi raha-lause tekee vähän samanlaisen kiemuran.

vaikkapa: nii, kyllähän skolastiikka oli ihan oleellinen loogis-retorisen ajattelun rakennelma

tokkopa: toisaalta jos palaa tuohon helmeen: – Olen feministi ja liberaali monessa mielessä, muttaperinteiset perhearvot ovat jees. Miehelle tekee hyvää saada olla perheen pää, hän sanoo.

tokkopa: minunkin ystävistäni useat ovat juutalaisia, toisinaan olen sellainen jopa itse. se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö olisin juutalainen.

vaikkapa: olen maahanmuuttokriittinen ja kusipää monessa mielessä, mutta perinteinen suvaitsevaisuus on jees. suomalaiselle tekee hyvää saada kebabia viikonloppuisin.

tokkopa: – Tiedän olevani narsisti, materialisti ja äärimmäisyyksiin asti hedonisti. Minua voi kuvailla pitkällä rimpsulla negatiivissävytteisiä sanoja, mutta se olen minä. Tiedän rehellisesti kuka olen ja voin sanoa, että olen siinä kehityksessä huomattavasti pidemmällä kuin ne, jotka tarrautuvat siihen, että nyt olen hyvä, kun ekojeesustelen.

tokkopa: mitä hyvänsä voi perustella, jos tuntee itsensä ja on rehellinen.

vaikkapa: kyllälyllä.

vaikkapa: eikä saa syyllistää tai jeesustella.

tokkopa: ehkä on loogista, että kapitalistisessa kulttuurissa myös amerikkalaisesta unelmasta tulee keskeinen filosofia.

vaikkapa: ei kai se oikeastaan mitään muuta voi olla.

tokkopa: toki ajettuna tuollaisen rodunjalostuksellisen protokollan lävitse.

vaikkapa: parjatulla -80-luvulla tollaselle vielä naureskeltiin.

tokkopa: että siitä katoaa ne turhat mahdollisuudet pohdiskella ja unelmoida ja mitä näitä humanismeja nyt on.

vaikkapa: mutta nyt kaikki tahtoo olla tommosia rakennekynsieukkoja kalifornian rusketussuihkurannalta.

tokkopa: sillä onnellinen ihminen on luonnollisesti fordismista immanentin filosofiansa ja elämänkatsomuksensa tehnyt ihminen.

vaikkapa: onnellisempi kuin onnellinen sika.

vaikkapa: sokrateesta ny puhumattakaan.

tokkopa: on jo aikakin tajuta, että ulkonäkö on resurssi ja sijoitus.

vaikkapa: haha, mulla on kyllä osakkeet aika heikoilla. voi olla että oon tehny jo konkurssin tässä suhteessa.

vaikkapa: otettaskohan mut johonkin tosi-teeveeseen. auttaskohan se?

tokkopa: voisit olla se rauhallinen järjen ja kokemuksen ääni.

vaikkapa: entä jos mun ääni ei oo kaunis?

tokkopa: sitten sää oisit vähän sellainen noita-akkamainen hahmo enemmän. sellainen kiltti noita. niinku muumipeikossa. tai miyazakin elokuvissa.

vaikkapa: ”liian lihava vilijonkaksi”. nyyh.

tokkopa: – Ystäviin ei sitouduta samalla tavalla kuin ennen. He ovat rumasti sanoen vähän kuin markkinatavaraa. Ystäväpiiriä voi vaihtaa päivällä ja illalla, Myllyniemi sanoo.

tokkopa: ”Koska energia keskitetään oman ja aivan lähimpien hyvinvointiin, yhteiskunnallisiin asioihin ei nuorilta riitä juurikaan kiinnostusta.”

tokkopa: mission accomplished.

tokkopa: mun mielestäni kokoomuksen ei varsinaisesti tarvitse enää tehdä mitään.

vaikkapa: vielä kun nekin tajuais sen.

vaikkapa: antasivat muitten tehdä ja tyytysivät valkasemaan hampaitaan kotona.

tokkopa: muut vois koettaa detournata samalla lailla meemejä ku kokoomus omia tarkoitusperiään varten.

tokkopa: mutta viime kädessä nekin pelais kokoomuksen pussiiin.

vaikkapa: ei kai tässä enää muilla pusseja olekaan.

tokkopa: kokoomus voi tehdä mitä lystää vasemmistokliseillä, mutta porvarikliseet taasen on jo valmiiksi niin kiveenhakattuja ja kliseisiä mytologioita, että niiden käyttöarvo on aika olematon.

vaikkapa: joo, kyllä kokoomus otti haltuun paremmat kliseet.

vaikkapa: kuin vasuripuoli pystyis ottamaan koksuilta.

tokkopa: syytän siitä myös filosofiaa ja yhteiskuntatieteitä. koko 1900-luvun muotifilosofiaa on ollut porvarin ja kapitalistin hakkaaminen. toisaalta niin sen kuuluukin olla, mutta asioiden seksikkyys ja käyttöarvo vähentyvät, jos ja kun kysymyksessä on spektaakkeliyhteiskunta.

vaikkapa: oikeestaan jännä ajatella miten maailma on muuttunu. kauneus on varsinkin menneinä vuosisatoina nähty ihan oleelliseksi pääomaksi
avioliittomarkkinoilla. eli voitiin konkreettisesti ajatella, että se on yhteiskunnalliseen arvoon sidottu. samalla siihen liittyi voimakas moralismi kun se lyijymönjillä hoidettuna ei kestäny kovin kauaa.

vaikkapa: nyt taas tosta puuttuu se tietty kolho ikuisuusaspekti. kuolemaa ei kulttuurisesti rinnasteta enää turhamaisuuteen ja sehän ei ees oo mitään turhamaisuutta vaan ”hyvinvointia”.

tokkopa: joo, kauneudesta ei joudu enää onneks maksamaan, nimim. thanatos-88.

vaikkapa: hei itse asiassa se kulkee pro-ana -jutuissa kyllä.

tokkopa: rumuudesta, laiskuudesta, työttömyydestä ja muusta epäkapitalistisesta kyllä.

vaikkapa: mut ne ei kyllä puhukaan mistään ”hyvinvoinnista” tai sen ulkonäön välineellisyydestä (kuten saada hyvä työpaikka).

tokkopa: niin.

tokkopa: ne on jotenkin ihanasti modernistisia. ne on ihan kafkatasolla. päänsä sisällä vankina.

vaikkapa: nii, musta on viime aikoina tuntunu tuolla kartsalla ruman naamani, tukkani, läskieni ja random vaatteitteni kanssa, että oon totisesti alaluokkaa.

tokkopa: ne ei oo varmoja siitä, että haluaako ne olla kovakuoriaisia vai ei.

vaikkapa: ”pro-anat on ihanasti modernistisia” nyt mä tajuan miks sä et oo perheen pää, vaan tarttet sellasen.

tokkopa: mää en jostain syystä osaa ajatella itsensä kanssa yksin olemista kapitalistisena, vaikka sitähän tuo individualismi tietysti tavallaan on. mutta onko niillä se sama eksistentiaalinen vankila ja epätietoisuus identiteetistään? ehkä niillä on.

tokkopa: en vain usko siihen.

tokkopa: koska tunteet ei ole enää koskettavia, kuvat on.

vaikkapa: nii, minen oikein ees osaa miettiä kuinka ison osan ihan kaikkea kokemusta muodostaa kuvavirta. että kuinka paljon sen kautta valuu koko ajan.

vaikkapa: semmosta, jota ihmiset on joskus kymmeniä vuosia sitten vielä liittäneet toisiinsa, konkreettisiin kappaleisiin ja etäisyyksiin.