P A T A L O N I A

dialogeja taiteesta

Archive for the ‘derrida’ Category

puutarhatontti

leave a comment »

vaikkapa: vai mekkala, jarkko tontilla

tokkopa: jaa että luetut teoreettiset kirjat listaamalla pystyy näkemään, että onko sitä runoissa
vaikkapa: juu. mitä tän tutkimuksen vastaukset sitten kertoo.. onhan mahdollista, että käyttää kaikenlaisia pohjatekstejä kirjoittamisessaan. tahallaan. ilkeyttään. sillonhan siinä on selvä tulkintayhteys. ja vielä on ero teorian toteuttamisen, TOTTELEMISEN, dogmaattisuuden välillä _ja_ teorian eteenpäin ajattelemisen välillä ja sen varastamisen tai turmelemisen välillä

tokkopa: mut eikös se väite ollu, että teoriaa vaa pukataan runouden keinoin ulos. postulaattistrukturaalista
tokkopa: sinänsä toi ”ulkomaista” koskeva tarkennus on ehkä vähän löpö, koska eikö 95% jenkkirunoudesta ole jotain ihan muuta ku sitä sillimania

vaikkapa: ihan tyypillinen ongelma  – ei olla täsmällisiä sen suhteen mistä tai kenestä puhutaan. tossa tekstissä on joo, kyllä, suunnilleen koko maailma taiwania lukuunottamatta. ilman yhtään konkreettista esimerkkiä.

tokkopa: plus miks se puhuis jostain ulkomaisesta runoudesta, ts. kyllä sellainen kannattaisi varmaan eksplikoida. selvästi.

kolmasmies: tietenkään tuo kieliymmärryksen ero ei poistu sillä, että vähän nettikeskustellaan, joten puhutaan eri kieltä edelleen

vaikkapa: keskustelua itsensä vuoksi

neljäsmies: tässä kokonaisuudessa ny vähän semmosta intentiosekaannusta ja sävysokeutta ilmassa. mutta mä en välttämättä ihan ymmärrä edes mistä kaikissa jutuissa on kyse, ts. mikä niiden retorinen suunta on. tai siis kun avaukset on niin käsittämättömiä provoja tai sitten niin laiskoja lötkäyksiä, että ne asettaa keskustelun tason heti johkin niin saatanan matalalle, ettei sieltä oikein löydä koskaan mihinkään tuottavaan ja hedelmälliseen.
neljäsmies: siis että mikä arvo on siinä että reagoi roskaan?

vaikkapa: no esim. tuo tennilän kirjotus on musta sinänsä hyvä
neljäsmies: no mun mielestä se jäi vähän liikaa sinne derridauskovaisen käsitteistön ja fraseologian sisälle. siinä oli tosi hyviä kohtia, mutta en tiedä oisko sitä tarvinnu yrittää edes selittää että mistä derridassa on kyse tms.

tokkopa: no oma vika jos ei tajua derridaa !

neljäsmies: tätä just tarkotin, etku se keskustelu on aina ollu tätä, että ”derrida on ihan tyhmä kun siitä ei tajuakaan mitään” ja ”derrida on hyvä mut sä oot vaan niin tyhmä ettet tajuu”. kyse on joskus vähän niinku jopa siitä että uskovainen ja ei-uskovainen väittelee, ja kummatkin vaan käyttää omaa kieltään – tarkotan siis retoriikan tasolla: argumentaatio ei kohtaa, koska ei väitellä samoin käsittein eikä määritellä yhteistä kenttää

vaikkapa: mä myönnän kyllä samantien että en oo paljoo lukenu derridaa, enkä yleensä tajua paljookaan siitä, mitä ihmiset derridailee. mut monesti sen pohjalta muodostetut ajatukset on silti ihan ymmärrettäviä

neljäsmies: mut mikäs siinä, hauvat ne on haukkunu toisilleen halki historian

tokkopa: jos joku tontti heittää keskinkertaista läppää parnassossa, niin otan sen tosissani. kaikki merkityksellinen ilmaistaan tekstissä. lisäks ainakaan mun omat mielipiteeni ei ole mitään jalokiviä joita hautoisin ikuisesti. provoamalla ja tulehduttamallakin syntynyt matsku on parempaa ku ei matskua ollenkaan.

neljäsmies: paljon energiaa menee negatiiviseen reagointiin, joku sanoo jotain idioottimaista, sitten lähdetään ampumaan haulikolla kaloja tynnyristä

tokkopa: eihän jossain yhteisöllisyydessä ole juurikaan mitään mieltä, jos ei kirjoita ja keskustele. tai siis se koostuu täsmälleen siitä. kaikki muu on yksityistä.

neljäsmies: eikö teitä ahdista ajatus siitä että fiksut ihmiset ei ymmärrä, mistä keskenään puhuvat
vaikkapa: eiks tää just liity ajatukseen kommunikaation mahdottomuudesta

tokkopa: loppua kohden tuo tontin teksti levis naistenlehtikolumniksi. ja myöntäähän se blogissaan olkiukon, josta pääjärvi valitti. ja mää kyllä tajuan mitä se puhuu, mutta mää myös oon tajuamatta, koska se ei puhu tarkasti ja ulkopuolisen lukijan silmään toi sen juttu on haitallinen mun eetokseni kannalta. et ketara et ketara.

vaikkapa: kyl se tonttiki tietää, että kun kirjottelee, voi tulla vastakaikua, se on oikeestaan ihan kiva, ettei tartte yksin puhua

neljäsmies: kenelle te puhutte?
vaikkapa: ei me tiietä
tokkopa: eteerille
neljäsmies: into the void
tokkopa: eiku eetterille

viidesmies: mekkaloimistahan se oli. alunperin kun tuota tontin kirjoitusta luin, ajattelin että se olisi aika oleellisesti liittynyt nykyrunoudesta käytyihin keskusteluihin suomessa. kokeellisuus ihan sanana jo tuo helposti sellaisia asioita mieleen ja sitten kun siellä oli kaikenlaista muutakin ilakointia ja rallattelua
viidesmies: ja viitattiin kautta rantain pienempiin uusiin kustantajiin ja tultiin vaivihkaa puolustaneeksi vanhoja instutuutioita ja vanhojen tekijöiden leivänpäällisistä puhuttiin

viidesmies: mutta niin, ehkäpä tässä sitten on päässyt syntymään vaikutelma että ”uuden polven runotouhuilu” on saavuttanut asemia joita se alkaa puolustamaan

vaikkapa: ketä ne uuden polven runotouhot sitte on

neljäsmies: KAIKKI NE ON SAMAA SAKKI BLÄÄRGH UUURGH BLAH BLÖH

vaikkapa: jarkko ite on samaa sakkia.

kolmasmies: jos totta puhutaan, niin mun mielestä nuo kielikäsitysten erot on oikeasti aika totaalisen syviä. siks ne ei yksinkertaisesti parane jollain ”voisithansä edes yrittää esitellä sitä niille jotka ei tiedä”-jutuilla, koska siinä on taas läsnä vaatimus jostain nollakielestä

kolmasmies: voitais mieluummin opetella hiljaksiin lukemaan ku pitää toisiamme idiootteina

vaikkapa: mun kielikäsitykseen kuuluu oleellisesti se, että kirjottaminen on ajattelua. mä pelkään, että epämääräiset oletukset jää oikeesti täysin hedelmättömiksi änkyröinneiksi, ellei niistä joudu vastaamaan millään käytännöllisellä tavalla. enkä mitään tonttia idioottina pidä, mun mielestä sen eetos noissa jutuissa on vaan täysin retorinen, sitä ei kiinnosta sanoa mikä ajatus sillä on tuolla pohjalla

kolmasmies: siis idioottina pitämisellä tarkoitin juuri sitä, että kirjoitetaan tavuviivojen kanssa kaikki rautalangasta, kun ei se rautalanka toimi

vaikkapa: se toimii ainoastaan sillon, kun on olemassa joku semmonen pointti tai argumentti, joka tulee selväksi selventämällä, mutta kaikki asiat ei oo semmosia

viidesmies: mulla on sellainen tuntuma että vanhoja kirjallisuuskeskusteluja kahlatessa uskallettiin rehellisesti puhua nimistä, ulkomaisista ja kotimaisista, elävistä ja kuolleista. eikä huidottu niin paljoo tuollai että haukutaan ”nykyrunous”, ”kokeellisuus” tai jotkut tyylisuunnat sillä ja tuolla, jotenki viihdearvot ylittää muut näissä keskusteluissa liian helposti

vaikkapa: tuo puuttuva nimeäminen ja täsmällisyyden karttelu on omiaan luomaan ihan turhia kytköksiä ja piikkejä sinne, minne kirjottajakaan ei niitä ole tarkottanu. eikä samalla anneta mitään viestiä siitä että edes yrittäs ymmärtää ketään ”oikeesti”. meni tuolla kommenttiosiossa setäilyksi jopa, tyyliin ”jos minä en jälkistrukturalistisen kauteni aikana todennut sitä hyödylliseksi, voin sanoa kokemuksesta, että villitys on ohimenevä”

viidesmies: nyt tuntuis leimaavan keskustelua sellainen että ”hämmästellään” kun joku on ottanut itseensä tai tunnistanut itsensä kun edes nimiä ei ole sanottu

vaikkapa: mut tuo tonttikaan ei halua tuoda omaa katsantoaan esille, tyypillistä tommoselle retoriikalle

kolmasmies: nii, yleishöpötystä missä ei oo mitään omaa mukana

Written by vaikkapa

marraskuu 9, 2010 at 10:21 pm