Anteeksi, minä en tiedä, minä olen vain kirjailija

vaikkapa: http://www.pulvis.net/sip/blog/2010/09/29/kyvyt-ja-edellytykset-2/

tokkopa: hihii

vaikkapa: tuo on niin OIKEESSA

vaikkapa: minäkin aina tosiaan oletan, että runoilijat sun muut kirjottaa siellä ”osaamisensa” rajoilla. muttakun ei.

vaikkapa: ja sen lisäksi runoilijoitten ei tarttis olla tyhmiä. ja jos ovat, ei kannattas näyttää sitä.

tokkopa: no ei todellakaan

tokkopa: mullakin on sellainen höpsön romanttinen harha ylipäänsä kirjoittajista ajattelijoina

vaikkapa: joo

tokkopa: suomessa runoilijat tuntuvat olevan lähimpänä tätä siinä mielessä, että jotkut niistä tuntuu osaavan parhaassa tapauksessa kirjoittaa leipälajinsa lisäksi mitä tahansa muutakin.

tokkopa: ei välttämättä mene heti luu kurkkuun, jos pitäisi olla yhteiskunnallinen, filosofinen, journalistinen…

vaikkapa: joo, kyllä. monet runoilijat osaa kirjottaa muitaki tekstilajeja. keskinkertainen runoilija on hyvä kolumnisti.

tokkopa: mutta toisaalta pitää muistaa, että keskinkertainen prosaisti on surkea bloggaaja

vaikkapa: mutta sekin saattaa olla suht hyvä kolumnisti.

vaikkapa: esim. hesariin

tokkopa: totta, leena parkkisen kolumnit ovat hs:n harvoja valopilkkuja. helppoja ja mukavia lukea, älykkäitä.

vaikkapa: joo, parkkinen on oikeesti hyvä niissä.

tokkopa: ah, toinenkin pappa ärähtää, nimittäin soikkeli finlandia-ehdokkaista: ”Nämä viisi yli-ikäistä teiniä muodostavat yhdessä niin HARMITTOMAN kokonaiskuvan suomalaisesta proosasta, että luulisi jokaisen kotimaisen kirjallisuusihmisen kutistuvan häpeästä millaisessa kulttuuri-ilmastossa joutuvat tätä hesalaisten toisilleen imelöittämää konvehtikamaa haukkomaan.”

vaikkapa: mutta tuo helin on jotenkin tuskallisen oikeessa siinä, että traditiotietoisuus on onnetonta.

vaikkapa: ja soikkeli on myös oikeessa

vaikkapa: mutta tuntuu jotenkin kuristavalta, että täytyy olla hannu helin tai markku soikkeli, että uskaltaa sanoa ton

tokkopa: niin; jokseenkin systeemin ulkopuolelle pudonneita tai itsensä ajaneita räyhähenkiä (josta kaikki kunnia heille)

tokkopa: suomessa ei enää edellytetä sivistystä kirjailijalta. tämä oli nyt sinänsä neutraali lause, että se voi olla hyvä asia tai huono asia, riippuu miten katsoo

vaikkapa: ei kyllä edellytetä paljon muutakaan

vaikkapa: just semmosta sanavalmiutta kenties, mitä kolumnin kirjoittaminen vaatii

vaikkapa: mutta se ei taas tarkota, että esim. ajattelis kirjottaessaan juurikaan mitään

tokkopa: helin ja soikkeli voivat sanoa mitä haluavat, sillä mitään institutionaalista ei enää seuraa, ainoastaan lisää hylkimistä

vaikkapa: joo, tuo on surullista

vaikkapa: ”3. arvostelijat ovat tyhmiä, kyvyttömiä ja haluttomia lukemaan muun kuin yhdenlaista runoutta ”

vaikkapa: totta tämäkin

vaikkapa: ja sanoisin, että hyvä kun ovat kykyisiä lukemaan edes sitä.

vaikkapa: ei sillä, että odottaisin mitään mestariteosten massaa. eikä sillä, että mulla ois mitään tän kummempaa sanottavaa tosta yleisestä kirjallisesta laadusta.

tokkopa: en tiedä millä mekanismilla se ”hölmöys” oikeutetaan, siis että kirjailijat vähättelevät itseään ja rinnastavat itseään duunariin ja varovat ottamasta kantaa ja olemasta ”kokeellisia” jne

vaikkapa: no hei, jyrki käteinenkin rinnastaa ittensä duunariin

vaikkapa: oikeestaan sitä saa miltei pelastettua vain tolstoilaisella käänteellä

vaikkapa: kaikki kiitetyt teokset ovat samalla tavalla onnistuneita, mutta kaikki paska on ihan omanlaistaan paskaa.

vaikkapa: että jos otetaan ne paskana vastaan

vaikkapa: niin saattaa alkaa jotain rehottaakin

tokkopa: niin, onhan se ollut jo vuosikausia (ellei aina) täysin yhdentekevää, että mille se finlandia annetaan. samalla tavalla tuntuu olevan melko sattumanvaraista kuka ja mikä breikkaa. mutta se on toinen asia ja liittyy markkinoihin, eikä ole oikeastaan kovin kiinnostavaa. kuten ei finlandiakaan varsinaisesti palkkioinstituutiona.

vaikkapa: sofi oksasen puolesta on kyllä sanottava, että se on harvoja kirjailijoita suomessa, jotka ylipäänsä asettuu semmoseen julkiseen, jopa arvokkaaseen rooliin

vaikkapa: yksityiselämäänsä se ei oo myyny, se käyttää julkista sanaa.

tokkopa: joo, pidän kyllä oksasen tavasta ottaa julkisuus haltuun

vaikkapa: jari tervo tulee kyllä sillä uudensuomen blogillaan rinnalle, mut silti.

tokkopa: mua ärsyttää vanhaan kirjailijamuottiin jämähtäneet julkisuudenpelkääjät

vaikkapa: joo, ne on pahaa sakkia. ne puhumattomat rakennetehtailijat.

vaikkapa: itse asiassa pentti holapan ystävän muotokuva on viimenen semmonen ”epämiellyttävä” finlandia-kirja, joka mun muistiin mahtuu

vaikkapa: mut onko seki sit vaan kiintiöhomo ja elämäntyöolalletaputus.

tokkopa: mutta jos palataan heliniin

vaikkapa: joo toki, se on kiinnostavampikin

tokkopa: tuo taiteilijan vastuu

tokkopa: tai siis tietysti on aika normatiivinen veto lähteä sanomaan, että jokaisen taiteilijan tulisi tuntea jotain vastuuta

tokkopa: mutta jumalauta

tokkopa: voisi sitä kenttää edes VÄHÄN seurata ja katsoa, että mitä sieltä mahdollisesti puuttuu, mitä avauksia tarvittaisiin

tokkopa: mitä on tehty huonosti, mitä ei AINAKAAN tarvita lisää

vaikkapa: joo, ja myös tajuta että hei mää osaan tän väsäilyn jo, jospa keksisin jotain haastetta itelleni

vaikkapa: siitä vois olla iloa muillekin

vaikkapa: mutta nyt monille tuntuu olevan älyttömän tärkeetä semmonen ”hei on kivaa että me täällä saadaan julkasta ja kirjottaa ja on kivaa ja residenssi”

tokkopa: tietysti tässä on se ero, että helin uskoo sivistyneeseen ja itseään kiusaavaan taiteilijaan siinä missä kustannusmaailma uskoo lähinnä ammattiin

vaikkapa: joo, tietysti

tokkopa: ammatti puolestaan alkaa täyttää jotain kiintiötä kiintiöntäytteellä

vaikkapa: mutta mä tykkään tosta helinin käsityksen romanttisuudesta, koska mä oikeesti uskon taiteilijoiden ja taiteen erityisyyteen

vaikkapa: ei ne oo mitään rakennekynsimaalareita.

vaikkapa: siis vaikka helinin ilmaisu on noin negatiivista ja mahdollisimman epärakentavaa, niin se eetos siellä pohjalla on jossain suhteessa tinkimätön ja idealistinen. siis vaikka keinot on häirikön.

tokkopa: niin. en tiedä voivatko ne keinot muuta ollakaan.

vaikkapa: kenties ei tolta pohjalta.

vaikkapa: mukavuusajattelu on tosta kaukana.

tokkopa: sivistyneemmin puheleva kaveri pyydettäisiin jo vetämään luovaa kirjoittamista keski-ikäistyville naisille johonkin opistoon.

vaikkapa: joo, sehän olis jopa seksikäs

tokkopa: tosin se lienee varma, että kustannustoimittamiseen tarvittava aika kustantamoiden puolesta vähenee kovastikin, kun kaikki kässärit on hiottu jo valmiiksi jossain oriveden opiston kursseilla

tokkopa: onhan se vain käytännöllistä ja sujuvaa

vaikkapa: nii. mut tosta näkökulmasta noita kirjottajia pystyy ymmärtämään. jos ne on kasvanu siihen, että romaani/runotaide on yhtä kuin julkaisukelpoisuus, niin eipä ihme.

tokkopa: niin. vaikea sanoa tuottaako esim. ntamo runoilijoita jo ihan sen perusteella, että ihmiset aktivoituvat, koska on niin helppo saada julki. tai ainakin vaikuttaa siltä.

tokkopa: sinänsä en tiedä lehdon julkaisuperusteista kovin tarkasti. että riittääkö jos osaa väistää ilmeisimmät kiintiöbanaliteetit.

vaikkapa: joo, ei sieltäkään mun käsityksen mukaan pääse ihan noin vaan läpi

vaikkapa: vaikka julkaisuprosentti verrattuna muihin kustantamoihin on varmasti isompi

vaikkapa: on varmaan niinkin, että monet aktivoituu kirjottamaan jtn erikoisempaa matskua koska ne tietää, että ntamo vois ottaa sitä vastaan

vaikkapa: kun aiemmin sellasen kans on voinu olla suht varma ettei sitä kukaan kuitenkaan paina

tokkopa: niin. vähän hölmöä kyllä haukkua tämänhetkisiä tekijöitä, koska he ovat jo mitä ovat. tai siis ei ole heidän vikansa, että kulttuuri on mikä on.

tokkopa: tällainen puhe henkilökohtaistuu niin helposti, tai se otetaan sellaisena

tokkopa: soikkeli sanoo: Ei tietenkään ole MEDIAN vika, jos sen välittämä käsitys sanataiteesta on yhtä kuin kilpaa poseeraaminen.

tokkopa: Vaan se on MEIDÄN portinvartijoiden häpeä, jotka olemme luopuneet kilpailusta kiiltokuvan voittokululle.

tokkopa: väittäisin kyllä silti, että tiiviissä yhteistyössä median kanssa tuo rappeutuminen on saatu aikaan

tokkopa: ehkä tästä voi tosiaan nousta vain vaihtoehtoisen kustannuskulttuurin ja ruohonjuuritasolta lähtevän duunin avulla

vaikkapa: joo

vaikkapa: ja on tuo laajemminkin kulttuurissa

vaikkapa: liittyy ihan keskeisesti siihen miten ihmisiä ylipäänsä kasvatetaan tässä yhteiskunnassa, mitkä asiat on tärkeimpiä – jos ei varsinaisesti raha niin sitten ainakin näkyvyys, hallinta, professionaalisuus

tokkopa: toisaalta uskon proosan olevan sen verran ”dominantti” taidemuoto tässä kulttuurissa, että jos joku kirjoittaa oikeasti hyvän romaanin ja saa aikaiseksi sopivan yhteyden työnsä vakavasti ottavaan kustannustoimittajaan, niin kyllä se läpi menee

vaikkapa: toisaalta proosa on vielä enemmän semmonen varman päälle pelaamisen näyttämö ku runous

tokkopa: on, mutta sillä saa myös enemmän näkyvyyttä helposti

tokkopa: se tarvitsisi vain markkinoida oikein, niin ainakin ”piirit” kuhisisivat heti

tokkopa: vrt. janne kortteinen

vaikkapa: ehkä se on just syy siihen, että proosa on tylsää.

tokkopa: siitä huolimatta että se on ntamo

vaikkapa: ja kyllä se piirisarjakynnyksen ylitti tolla ehdokkuudellaan

tokkopa: se olisi VIELÄ suurempi paukku, jos jotain tulisi jostain suurelta kustantamolta vastaavan uhon saattelemana

vaikkapa: ois, muttakun ne on keskittyneet laatuun

Advertisement

puutarhatontti

vaikkapa: vai mekkala, jarkko tontilla

tokkopa: jaa että luetut teoreettiset kirjat listaamalla pystyy näkemään, että onko sitä runoissa
vaikkapa: juu. mitä tän tutkimuksen vastaukset sitten kertoo.. onhan mahdollista, että käyttää kaikenlaisia pohjatekstejä kirjoittamisessaan. tahallaan. ilkeyttään. sillonhan siinä on selvä tulkintayhteys. ja vielä on ero teorian toteuttamisen, TOTTELEMISEN, dogmaattisuuden välillä _ja_ teorian eteenpäin ajattelemisen välillä ja sen varastamisen tai turmelemisen välillä

tokkopa: mut eikös se väite ollu, että teoriaa vaa pukataan runouden keinoin ulos. postulaattistrukturaalista
tokkopa: sinänsä toi ”ulkomaista” koskeva tarkennus on ehkä vähän löpö, koska eikö 95% jenkkirunoudesta ole jotain ihan muuta ku sitä sillimania

vaikkapa: ihan tyypillinen ongelma  – ei olla täsmällisiä sen suhteen mistä tai kenestä puhutaan. tossa tekstissä on joo, kyllä, suunnilleen koko maailma taiwania lukuunottamatta. ilman yhtään konkreettista esimerkkiä.

tokkopa: plus miks se puhuis jostain ulkomaisesta runoudesta, ts. kyllä sellainen kannattaisi varmaan eksplikoida. selvästi.

kolmasmies: tietenkään tuo kieliymmärryksen ero ei poistu sillä, että vähän nettikeskustellaan, joten puhutaan eri kieltä edelleen

vaikkapa: keskustelua itsensä vuoksi

neljäsmies: tässä kokonaisuudessa ny vähän semmosta intentiosekaannusta ja sävysokeutta ilmassa. mutta mä en välttämättä ihan ymmärrä edes mistä kaikissa jutuissa on kyse, ts. mikä niiden retorinen suunta on. tai siis kun avaukset on niin käsittämättömiä provoja tai sitten niin laiskoja lötkäyksiä, että ne asettaa keskustelun tason heti johkin niin saatanan matalalle, ettei sieltä oikein löydä koskaan mihinkään tuottavaan ja hedelmälliseen.
neljäsmies: siis että mikä arvo on siinä että reagoi roskaan?

vaikkapa: no esim. tuo tennilän kirjotus on musta sinänsä hyvä
neljäsmies: no mun mielestä se jäi vähän liikaa sinne derridauskovaisen käsitteistön ja fraseologian sisälle. siinä oli tosi hyviä kohtia, mutta en tiedä oisko sitä tarvinnu yrittää edes selittää että mistä derridassa on kyse tms.

tokkopa: no oma vika jos ei tajua derridaa !

neljäsmies: tätä just tarkotin, etku se keskustelu on aina ollu tätä, että ”derrida on ihan tyhmä kun siitä ei tajuakaan mitään” ja ”derrida on hyvä mut sä oot vaan niin tyhmä ettet tajuu”. kyse on joskus vähän niinku jopa siitä että uskovainen ja ei-uskovainen väittelee, ja kummatkin vaan käyttää omaa kieltään – tarkotan siis retoriikan tasolla: argumentaatio ei kohtaa, koska ei väitellä samoin käsittein eikä määritellä yhteistä kenttää

vaikkapa: mä myönnän kyllä samantien että en oo paljoo lukenu derridaa, enkä yleensä tajua paljookaan siitä, mitä ihmiset derridailee. mut monesti sen pohjalta muodostetut ajatukset on silti ihan ymmärrettäviä

neljäsmies: mut mikäs siinä, hauvat ne on haukkunu toisilleen halki historian

tokkopa: jos joku tontti heittää keskinkertaista läppää parnassossa, niin otan sen tosissani. kaikki merkityksellinen ilmaistaan tekstissä. lisäks ainakaan mun omat mielipiteeni ei ole mitään jalokiviä joita hautoisin ikuisesti. provoamalla ja tulehduttamallakin syntynyt matsku on parempaa ku ei matskua ollenkaan.

neljäsmies: paljon energiaa menee negatiiviseen reagointiin, joku sanoo jotain idioottimaista, sitten lähdetään ampumaan haulikolla kaloja tynnyristä

tokkopa: eihän jossain yhteisöllisyydessä ole juurikaan mitään mieltä, jos ei kirjoita ja keskustele. tai siis se koostuu täsmälleen siitä. kaikki muu on yksityistä.

neljäsmies: eikö teitä ahdista ajatus siitä että fiksut ihmiset ei ymmärrä, mistä keskenään puhuvat
vaikkapa: eiks tää just liity ajatukseen kommunikaation mahdottomuudesta

tokkopa: loppua kohden tuo tontin teksti levis naistenlehtikolumniksi. ja myöntäähän se blogissaan olkiukon, josta pääjärvi valitti. ja mää kyllä tajuan mitä se puhuu, mutta mää myös oon tajuamatta, koska se ei puhu tarkasti ja ulkopuolisen lukijan silmään toi sen juttu on haitallinen mun eetokseni kannalta. et ketara et ketara.

vaikkapa: kyl se tonttiki tietää, että kun kirjottelee, voi tulla vastakaikua, se on oikeestaan ihan kiva, ettei tartte yksin puhua

neljäsmies: kenelle te puhutte?
vaikkapa: ei me tiietä
tokkopa: eteerille
neljäsmies: into the void
tokkopa: eiku eetterille

viidesmies: mekkaloimistahan se oli. alunperin kun tuota tontin kirjoitusta luin, ajattelin että se olisi aika oleellisesti liittynyt nykyrunoudesta käytyihin keskusteluihin suomessa. kokeellisuus ihan sanana jo tuo helposti sellaisia asioita mieleen ja sitten kun siellä oli kaikenlaista muutakin ilakointia ja rallattelua
viidesmies: ja viitattiin kautta rantain pienempiin uusiin kustantajiin ja tultiin vaivihkaa puolustaneeksi vanhoja instutuutioita ja vanhojen tekijöiden leivänpäällisistä puhuttiin

viidesmies: mutta niin, ehkäpä tässä sitten on päässyt syntymään vaikutelma että ”uuden polven runotouhuilu” on saavuttanut asemia joita se alkaa puolustamaan

vaikkapa: ketä ne uuden polven runotouhot sitte on

neljäsmies: KAIKKI NE ON SAMAA SAKKI BLÄÄRGH UUURGH BLAH BLÖH

vaikkapa: jarkko ite on samaa sakkia.

kolmasmies: jos totta puhutaan, niin mun mielestä nuo kielikäsitysten erot on oikeasti aika totaalisen syviä. siks ne ei yksinkertaisesti parane jollain ”voisithansä edes yrittää esitellä sitä niille jotka ei tiedä”-jutuilla, koska siinä on taas läsnä vaatimus jostain nollakielestä

kolmasmies: voitais mieluummin opetella hiljaksiin lukemaan ku pitää toisiamme idiootteina

vaikkapa: mun kielikäsitykseen kuuluu oleellisesti se, että kirjottaminen on ajattelua. mä pelkään, että epämääräiset oletukset jää oikeesti täysin hedelmättömiksi änkyröinneiksi, ellei niistä joudu vastaamaan millään käytännöllisellä tavalla. enkä mitään tonttia idioottina pidä, mun mielestä sen eetos noissa jutuissa on vaan täysin retorinen, sitä ei kiinnosta sanoa mikä ajatus sillä on tuolla pohjalla

kolmasmies: siis idioottina pitämisellä tarkoitin juuri sitä, että kirjoitetaan tavuviivojen kanssa kaikki rautalangasta, kun ei se rautalanka toimi

vaikkapa: se toimii ainoastaan sillon, kun on olemassa joku semmonen pointti tai argumentti, joka tulee selväksi selventämällä, mutta kaikki asiat ei oo semmosia

viidesmies: mulla on sellainen tuntuma että vanhoja kirjallisuuskeskusteluja kahlatessa uskallettiin rehellisesti puhua nimistä, ulkomaisista ja kotimaisista, elävistä ja kuolleista. eikä huidottu niin paljoo tuollai että haukutaan ”nykyrunous”, ”kokeellisuus” tai jotkut tyylisuunnat sillä ja tuolla, jotenki viihdearvot ylittää muut näissä keskusteluissa liian helposti

vaikkapa: tuo puuttuva nimeäminen ja täsmällisyyden karttelu on omiaan luomaan ihan turhia kytköksiä ja piikkejä sinne, minne kirjottajakaan ei niitä ole tarkottanu. eikä samalla anneta mitään viestiä siitä että edes yrittäs ymmärtää ketään ”oikeesti”. meni tuolla kommenttiosiossa setäilyksi jopa, tyyliin ”jos minä en jälkistrukturalistisen kauteni aikana todennut sitä hyödylliseksi, voin sanoa kokemuksesta, että villitys on ohimenevä”

viidesmies: nyt tuntuis leimaavan keskustelua sellainen että ”hämmästellään” kun joku on ottanut itseensä tai tunnistanut itsensä kun edes nimiä ei ole sanottu

vaikkapa: mut tuo tonttikaan ei halua tuoda omaa katsantoaan esille, tyypillistä tommoselle retoriikalle

kolmasmies: nii, yleishöpötystä missä ei oo mitään omaa mukana