P A T A L O N I A

dialogeja taiteesta

Archive for syyskuu 2010

a, steroideja sedille

with one comment

vaikkapa: nii sun mielestä tuo sami liuhdon arvostelu bryggerin asteroideista on jotenki sukupuolisesti määrittynyt, vai?

tokkopa: se on mun mielestäni putte-koulukuntaa, tosin sillä erotuksella, että liuhto ei koeta olla samoissa määrin sivistynyt

vaikkapa: meinaat, että putte-koulukuntaa sikäli, että kyse on runouden ja kaiken muun akkamaisen touhun vihaajasta?

tokkopa: jotain sellaista. tässä on toisaalta ehkä taustalla vähän sitäkin, että olen lueskellut liuhdon omaelämäkerrallisia valituksia kerberoksesta ja liitän tuon eetoksen oitis eräänlaiseen savuavalla keitaalla eksisteerailuun
vaikkapa: savuavalla keitaalla eksisteerailu /o\
vaikkapa: ja joo, se tais surra romaanin evakkoutta. tosin suomalainen romaani ei oo evakossa, vaan se on eläkeläinen, joka asuu marbellassa.

tokkopa: taiteen tehtävä on…en itse asiassa tiedä mikä taiteen tehtävä näiden kaverien mielestä on, koska se ei koskaan käy ilmi, mutta ainakin  sen pitäisi olla rationaalista ja premissien kautta jonkinlaisen lopputuleman saavuttavaa. tavallaan tiedettä

vaikkapa: ilmeisesti. ja sen myös pitäisi mahtua jukka petäjän lukeneisuuteen.
tokkopa: sillä erotuksella, että taide on lähtökohtaisesti hourailua, erityisesti runous. paitsi että ei se voi olla hourailua, koska hourailu ei ole järkevän ihmisen puuhaa.

vaikkapa: nii, tuo on ainakin siinä putte w:n esseekokoelmassa semmonen ratkaisematon ongelma, että ollaanko tässä nyt megaluokan hulluja vai järkeviä  ihmisiä. sitä kysymystä pw ei tietenkään ulota itseensä, mutta kyllä se lanka vaan sinne johtaa.

tokkopa: siksikään liuhdon ja puten kaltaiset kaverit eivät voi pitää runoudesta. paitsi ehkä tarpeeksi selkeästi yhteiskunnallisesti virittyneestä, koska silloin voi sanoa olevansa runoilijan kanssa jostain sosiaalisesta asiasta ”samaa mieltä”.

vaikkapa: mut miten tää liittyy maskuliinisuuteen, tai siihen, että nainen ei kirjottas noin?

tokkopa: ehkä olisi pitänyt muotoilla, että toivottavasti nainen ei  kirjoittaisi noin.
tokkopa: ehkä tuollaisia pikkutakkinaisiakin on. historiasta kiinnostuneita jäänteitä vuosikymmenten takaa. pakinamiehiä.

vaikkapa: mut mä mietin kyllä tätä samaa hesarigaten yhteydessä
vaikkapa: että se tapahtu jotenkin totaalisesti maskuliinisen, tai maskulinistisen, kommunikaatiokentän alalla, siinä ei ollu yhtään naista mukana, niinku virallisella tasolla.
vaikkapa: enkä mä kyllä oo koskaan nähny naisten tekevän ihan  tämmöstä, vaikka hölmö kritiikki ei tietenkään sukupuolta katso. mutta jotenkin tämmönen isältä pojalle -meininki ei mee naiskirjoittajien kesken mihinkään ”äidiltä tyttärelle” -paradigmaan. en oikein tiiä miks.

tokkopa: niin. ehkä ei ole ylipäänsä ollut mitään sellaista naiskulttuuria, joka haluttaisiin säilyttää.
tokkopa: tavallaan näen tuon kritiikin yhteneväiseksi sen ”uuskonservatiivisuuden” linjan kanssa, jota on tai ei ole ollut liikkeellä. haikeus jonkun hyvän lehtimieheyden perään. tai sitten vastaavasti jonkun timo hännikäisen tapauksessa jonkun perinteisemmän sivistyneen perään. voi olla  kirkonmieskin.

vaikkapa: niin, mä en tosiaan tän liuhdon nimeen oo sillei aiemmin törmännyt, mutta kieltämättä se kerberokseen kirjoittelu soittaa tiettyjä kelloja

vaikkapa: mutta mä tahtosin joskus nähdä mikä noiden tyyppien mielestä  on se hyvä tai positiivinen tai onnistunut maailma tai teos, joka halutaan löytää ja joka halutaan pitää

vaikkapa: kun ei tässä nimenomaisessa tekstissä vissiin pidetä hyvänä mitään muuta kuin… JUKKA PETÄJÄÄ. (anteex lol)

tokkopa: minä itse asiassa luin sen petäjä-heiton ironisena. mutta tietenkin vielä surullisempaa on, jos se ei olekaan ironinen, vaan pollea

vaikkapa: mä aattelin kyllä ottaa ton tekstin täysin vakavasti
vaikkapa: siis ironinen se varmaan oli, mutta kyllä vittuiluakin. etenkin jos vertaa siihen miten tuo liuhto nimittelee karri kokkoa, jonka sivistystä tuskin voi kyseenalaistaa.

tokkopa: toisaalta petäjän kritiikki oli ennakkotapaus siitä kritiikkilajista, mitä liuhdonkin kritiikki edusta. runouden palauttamista yhteiskunnan sosiaalisten piirileikkien pariin

vaikkapa: oli joo.
vaikkapa: tämmösiä totaalisia esimerkkejä on kyllä tosi vähän, mutta  jälkiä siitä petäjän retoriikasta on kyllä tullut vastaan

tokkopa: ehta moralisti asialla. valistusmies ja rovasti
vaikkapa: no ois ees sitä. muttakun sekin on täysin umpimielisesti ja typerästi toteutettu

tokkopa: mun mielestäni tuo oli ihan lupsakasti kirjoiteltu.  toisaalta en voi sietää tuon nenäkästä tyyliä, jotain nylénin ja wilhelmssonin välistä. toisaalta se on nimenomaan vanhahtavasti kirjoitettu.
tokkopa: tämä on jossain määrin jopa merkillepantavaa

vaikkapa: no onhan teilaamisella miltei aina viihdearvoa. ja se on aina vähäsen retroa, koska silloin ”ennen” teilattiin niin ihanasti, mutta ”nykyään” ei.

vaikkapa: tosin se on mun mielestä tajuttoman halpaa. se ei vaadi kirjoittajalta kovinkaan paljon muuta kuin vitunmoisen hybriksen

tokkopa: mutta tuo on sellaista männävuosikymmenten pakinatyyliä, joka on oikeastaan kuollut. tai ehkä joku jyrki lehtola sitä vähän koettaa ylläpitää ja putte tietysti. pukumiesten aateliset. lehtola tosin aloitti akkamaisesti hourailijana  sianhoito-oppaan myötä, mutta sitten tuli junaradallisen verran jäniksenpaskaa housuun

vaikkapa: niin, se jänön hybris tässä nimenomaan haisee. tai kenties skunkin. mäyrän. jonkun, joka elää koloissa. tosin eläimiä on rumaa halveerata, mutta mä puhunkin allegorisella tasolla.

vaikkapa: lehtola sentään kirjottaa semmoseen paikkaan, johon tollanen tyyli kuuluu

tokkopa: dekonstruktiosta pitää lähteä taaksepäin siten, että viivat ovatkin paluun viivoja

vaikkapa: olet rantu dekonstruktion kalsareissa.
vaikkapa: eiq.
tokkopa: se uloste menee takaisin sisään. zizekin ja modernin ihmisen painajainen

vaikkapa: no eiks ne rannut just jää monesti, kun on pakko pidättää?

tokkopa: mutta nythän me ollaan tehty oikeastaan samaa mitä liuhto, eli puhuttu asian vierestä ja oletettu jotain yhteiskunnallis-sosiaalisia kehiä, joilla se kiertäisi. toisaalta vaikea siitä on muuta puhuakaan, kun itse teosta ei juuri käsitellä
tokkopa: kysymys onkin oikeastaan lähinnä esseeluontoisesta tekstistä ja sellaisenaan mulla ei ole sitä vastaan mitään, sehän tavallaan vähän koettaa venyttää kritiikin rajojakin. tai rajoja ja rajoja, tietenkin on paljon ääniä sen puolesta, että kritiikkiä pitäisi palauttaa tiukan analyysin suuntaan, ja sekin passaisi minulle

vaikkapa: joo, musta on yksinomaan hyvä juttu, että ne kolojen eläimet tulee ulos tänne päivänvaloon. mutta mä odotan oikeesti sitä, että joku todella osoittas kritiikin olevan taiteen tasalla.

tokkopa: mutta kuitenkin olisi rivilukijan kannalta ehkä kiinnostavampaa VIHDOIN puhua itse runoudesta eikä runouden lieveilmiöistä

vaikkapa: kritiikki ja runous on kuitenkin kumppaneita.
vaikkapa:ja jotta kritiikki vois yltää taiteen kanssa nokikkain, pitäis dumauksen tai kriittisen kirjoituksen ensin ymmärtää kohteensa.

tokkopa: niin, mutta ymmärtääkö dumaaja toisaalta ikinä kohdettaan?

vaikkapa: tuo on niitä ikuisuuskysymyksiä. yleensä kohteen ymmärtäminen johtaa sen hyväksymiseen. mutta mä uskon, että se voi johtaa myös sen hylkäämiseen, ja vielä perusteltuun

tokkopa: niin, hyväksyminen on toisaalta pakinamieseetoksen vastaista
tokkopa: kuten miehisyyden muutenkin, jos nyt totta puhutaan. kyllä,  esitin juuri suuren ja summaavan määritelmän, joka koskee sukupuolta

vaikkapa: tollanen performatiivinen huitoiminen on lopultakin tyhjää (siis vielä tohon edelliseen)

tokkopa: juuri sitähän se on

vaikkapa: siis miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti teilata sen?
vaikkapa: luulisi, että juuri se olisi perinpohjaista insinöörityötä

tokkopa: ei, vaan miehisen/maskuliinisen eetoksen vastaista on pyrkiä ymmärtämään kohdetta niin pitkälle, että voi esim. intentionaalisesti ja perustellusti hyväksyä sen.

vaikkapa: niin, ymmärtämisessähän ottais myös sen riskin, että lopulta hyväksyisi sen
vaikkapa: mutta miks ihmiset ylipäänsä lukee, jos ne edes halua ottaa sitä riskiä, että se vaikuttas omaan makuun, mieltymyksiin tai maailmaan jotenkin

tokkopa: viime kädessähän hyväksyminen on jokseenkin ulkoa opeteltu ele, ja epämieluisaa, sillä se säilyttää maailmassa likahiukkasen, joka ei ole kaltainen subjektin oman puhtauden kanssa

vaikkapa: niin, monesti ymmärtäminen koskee semmosia asioita, jotka ymmärtää jo valmiiksi

tokkopa: niin; taideteos joko vahvistaa tai ei vahvista jotain valmista näkemystä. mutta onneksi asiat eivät näin surkeasti ole ja tässä kuvailemamme taidenäkemys on fiktiota!

vaikkapa: huh sentään! EHIN JO LUULLA ETTÄ SE ON TOTTA!

Written by vaikkapa

syyskuu 13, 2010 at 2:10 pm

Kaikki kesken

with 3 comments

tokkopa: http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=311

tokkopa: nyt ollaan taas koskettavan äärellä.

neljäsmies: joo, mervi kantokorpi tota ehti jo kehua tänään Hesarissa

tokkopa: KIPU RINNASSA PUUKOTTAA SINUA VIELÄ SELKÄÄN

tokkopa: eikö se ollu kuitenkin vähän kyseenalaistava se kritiikki

neljäsmies: no emmätiä

tokkopa: tai siis että pientä varausta ja sitä rataa

neljäsmies: se oli niin tyypillisen sekava mervikritiikki . emmä ikinä tajua mitä se ees sanoo

tokkopa: ”Viiden, hieman hahmottomasti rakennetun osaston parhaat runot löytää kokoelman jälkimmäisestä puoliskosta.”

tokkopa: ton verran se saa oltua kriittinen

tokkopa: ihmeellinen taas tuo teoksen linja. tai ehkä paluuta perusmatskuun

neljäsmies: onhan niillä aina ollu toi hoosiannaosasto

neljäsmies: toi viljanen on kyllä aika kaamee

neljäsmies: voi jeesus toi tekstinäyte

neljäsmies: anteeks

neljäsmies: Illalla, ystävä / sammutat pajunkissat maljakossa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: pieni liikahdus polttaa sinua / soittaa sinua, vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: MITÄ

tokkopa: hihii

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: KENEN

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: MITÄ

neljäsmies: KUINKA

neljäsmies: vanhalla vichyllä / ladattua lasiharmonikkaa

neljäsmies: eikö tässä nyt saatana kenelläkään käynyt mielessä että tää vois olla vähän TAHATTOMAN KOOMINEN kielikuva??? 😀 😀 😀 😀

tokkopa: mitä se edes tarkoittaa?

neljäsmies: lol

neljäsmies: EN TAJUA

tokkopa: tarkoittaako se ihan vissyä?

neljäsmies: EN TAJUA MITÄ SE TARKOITTAA

tokkopa: siis niinku sitä juominkia

neljäsmies: mitä on vanha vissy edes?

tokkopa: jos se on väljähtynyttä

neljäsmies: hiilihapotonta

tokkopa: nii

neljäsmies: ladattua?

neljäsmies: MITEN vissyllä LADATAAN harmonikka?

neljäsmies: joka on LASINEN?

tokkopa: pistetään se täyteen vissyä?

tokkopa: väljentynyttä vissyä

neljäsmies: onko se niinku joku taskumatti?

neljäsmies: harmonikan muotoinen lasinen taskumatti?

neljäsmies: johon laitetaan vanhaa vissyä?

neljäsmies: tai jossa väljähtyy vissyä?

tokkopa: ah niin! mitä jos se vissy onkin siellä jo VALMIIKSI

tokkopa: the plot thickens!

neljäsmies: kuka sen sinne on laittanut??

tokkopa: passiivi, tietenkin

neljäsmies: miksi toi on säkeistetty?

neljäsmies: toi sievistelevä asenne, hirveetä kitschiä

tokkopa: jos se lasiharmonikka viittaa johonkin juopotteluun?

neljäsmies: porvarillista vaniljatoffeeta

neljäsmies: olis edes vanhaa viskiä, muttakun vanhaa vichyä

tokkopa: ja miks toi tokavika säe on noin pitkä

tokkopa: tai siis se on pakosti motivoitu, jotenkin

neljäsmies: tossa ärsyttää eniten se että muuten toi teksti on tommosta suhteellisen ymmärrettävää ja melkein tarkkaakin sisäisen tunnelman kerronnallistamista

tokkopa: niin

neljäsmies: mutta sitten toi ihme sekopäinen ja mauton ja typerä järjetön kielikuva, joka ei viesti yhtään mitään, joka sekottaa enemmän kuin selventää tai ilmentää, ja vaikuttaa vaan joltain brassailulta

neljäsmies: ”ooh kattokaa kuinka runollinen surrealistinen mahonginmakuinen ja 30-luvun jazzkahvilasta varastettu kirjallisista kirjallisin kielikuva”

neljäsmies: ”Kipu rinnassa puukottaa sinua vielä selkään”

neljäsmies: miten kukaan voi päästää tommosta nyyhkyloskaa käsistään?

tokkopa: nii olikos tää joku prosaisti ennestään?

neljäsmies: mua hämmentää tässä miten joku voi olla niin pikkunäppärä ja tyylitajuton samanaikaisesti, ja miten kukaan ei näe, siis Teoksella, hyvä luoja, kuinka kaamean amatöörimäinen ilmaisu toi on

tokkopa: no hei vähän armoa, se on sen eka runokokoelma! vai onko se eka?

tokkopa:> no joo, kustannustoimittajia se ei kyllä armahda

neljäsmies: se vaikuttaa enemmän näsäviisastelulta kuin syvällisyydeltä, tai se yrittää olla jotenkin kepeän syvällinen mutta onnistuu olemaan vaan sietämättömän kömpelö

tokkopa: Viljanen on julkaissut aiemmin romaanit Todennäkyjä (WSOY, 2004) ja Maan paino (Teos, 2009)

tokkopa: sanoo kustantajan sivu

tokkopa: siellä on myös hauska kirjoitusvirhe noissa arvostelunostoissa

tokkopa: Viljasen kirjoistustyylissä on jotain maafista; se viettelee lukijan”.

neljäsmies: heh

neljäsmies: mikähän siinä Teoksessa on, kaikki jotenkin potentiaalisesti hyvät kirjat ohjautuu tommosiin ihme tyylikömmähdyksiin? toi Jänttikin vaikuttaa just semmoselta että kunnon toimittamisella se ois poistanut semmosen rekisterihorjunnan ja tyhjäkäynnin sieltä

tokkopa: joo

neljäsmies: ihme tarpeettomia sivulauseita tai sivuhuomautuksia, täsmennyksiä, alleviivauksia

neljäsmies: mutta toisaalta, tää on tätä runoutta

neljäsmies: ”Anna meidän sukeltaa syvälle luvatun meren aaltoihin, jotka välkehtivät kuin ujot sielut. ”

neljäsmies: siis HÄ

neljäsmies: SIIS HÄ

neljäsmies: onks tuolla oikeesti jossain joku, jonka mielestä tää on siistiä? joka niinku saa jotenkin mielettömiä säväyksiä tämmösestä kitsistä?

neljäsmies: ja ylipäätään miks tämmösiä runoja edes kirjoitetaan?

tokkopa: sellaiset lukiolaiset, jotka alkavat kiinnostua runoudesta?

tokkopa: vanhempi runopolvi?

tokkopa: jukka koskelainen?

neljäsmies: tän takia mä en tykkää runoudesta

tokkopa: äidinkielenopettajat, joilla on vielä hinku olla nuorekas?

neljäsmies: kun se on aina tätä

neljäsmies: tai se palaa aina tähän

tokkopa: siltä vaikuttaa

Written by tokkopa

syyskuu 5, 2010 at 10:06 pm