P A T A L O N I A

dialogeja taiteesta

Teos, teksti, tekele

leave a comment »

tokkopa: tossa rantaman blomberg-arviossa häiritsee ihan tuo loppu, kun se kokee selkeän kokoelmallisuuden puuttumisen jonkinlaisena miinuksena

vaikkapa: joo. siinä on tosi hyviä juttuja siinä arvostelussa kyllä.
vaikkapa: mutta mulle tuli tosta taas mieleen, että millastahan teosta kriitikot etsii. kun teos on muuten loistava, niin sitten siitä puuttuu jotain kokonaisuudellista.
vaikkapa: mikä on joka tapauksessa tosi hämärä alue

tokkopa: niin. ehkä ne peräänkuuluttavat jotain omaa fantasiaansa

vaikkapa: no sitä mää mietin
vaikkapa: kuulin kerran juha-heikki tihisen esitelmän kriitikon melankoliasta. se perustui sille, että kriitikko ei koskaan löydä etsimäänsä taideteosta
vaikkapa: ehkä se kuuluu jollain tavalla kritiikin luonteeseen, ehkä se on vain joku romanttinen jäänne.

tokkopa: eikö teoksen yhtenäisyys ole vähän oksymoroni, jos haluaa ajatella taidekokemusta muunakin kuin kapitalistisena haltuunottona

vaikkapa: no joo. ja sen lisäksi tässä on ihan praktinen pointti: teoksen hajanaisuudella nähdään jopa kokeellisia poetiikkoja myötäilevässä kirjoittelussa joku raja. en tajua miksi
vaikkapa: siis myönnetään, että on pyrittykin hajanaisuuteen, mutta kuitenkaan se ei kelpaa

tokkopa: niin, täähän on aika essentialistinen näkökulma loppujen lopuksi, tai siis että kokeellinen saa olla tietyissä rajoissa. ja eihän siinä, ehkä niin onkin, en minä tiedä
tokkopa: tässä se tuntuu nyt olevan kokoelmallisuuden säilymisen rajoissa

vaikkapa: ja kokoelmallisuuden säilyminen merkitsee taas sitten mitä?
vaikkapa: siis onko se joku kohta, jossa tavallisen ihmisen sisäinen tietokone lakkaa laskemasta, eikä teos pysy enää handussa kokonaisuutena

tokkopa: ensisijaisesti turvallisuutta, tietenkin. ihan jo perinteen painon vuoksi.
tokkopa: mitähän se aristoteles oikein sanoikaan ja onko sen jälkeen sanottu mitään painavampaa
tokkopa: kokoelmallisuus on tietysti vähän hassu termi, koska eikö se tavallaan viittaa juuri kokoelmaan erillisiä runoja, siis kokoelma

vaikkapa: hah, mitähän siitä aristoteleenkin järkkymättömyydestä pitäs ajatella. kun sen lausumat yleensä luetaan niin universaaleina, että ne on käytännössä latteuksia.

kolmasmies:  niin. totta kyllä, tokkopa. vähän niin kuin kyhäelmä

tokkopa: eli nykykatsannossa pitäisi varmaan puhua runoteoksesta tms.

kolmasmies: kyllä

tokkopa: koska kokoelmallisuus on aika long gone

vaikkapa: mutta mua ihmetyttää tää perinteen lähtökohta. se tunnettu ja tunnustettu perinne on ainakin suomalaisessa kirjallisuusskenessä korkeintaan samanikäinen kuin mummos.
vaikkapa: mä koitan kiertää nuo kokoelmallisuusongelmat sanomalla teos tai kirja. yritän jopa nykysin välttää sanomasta runoteokseksi tai runokirjaksi.
vaikkapa: koska sekin on jotenkin tarpeetonta
kolmasmies:  sinänsä tietysti kun sanat muuttuu ja niille voidaan antaa mitä merkityksiä vain niin on luonnollista että termejä ei mennä vaihtamaan. runoteokseksi nimittäninen olisi kuitenkin varsin hyvä juttu, hiukan juhlallinenkin nykyään

vaikkapa: teos-käsitehän sai kritiikkiä aikanaan siksi, että siihen liittyy joku suuruuden oletus. ja se, että se ois suljettu maailma.

tokkopa: niin, näistä kirjoista ja teoksista sun muista pääsisi varmaan aika nopeasti ranskisten äärelle
kolmasmies: vaikkapa, ai. millon?

vaikkapa: mutta musta siinä termissä on positiivista se pohja ”teko”-sanassa

vaikkapa: kolmasmies, ainaki sillon ku minä oon kouluni käyny. ei liian kauan mut ajat muuttuu nopeesti

tokkopa: missä kontekstissa se sai kritiikkiä? runoudessa? eli maalaus voi olla teos, romaani voi olla teos jne, mutta runo…teos ei voi olla teos?

kolmasmies: hehehee, tekstuaalinen väsäelmä aka tekele

vaikkapa: siis mikään teos ei voi olla teos ysäriläisen postmoderniparadigman läpäisemän ajattelun mukaan

tokkopa: ah, ai pomoparadigmaa

vaikkapa: koska teoksella on omalakinen auraattisuus, jota ei voi antaa yhdellekään tekstille

tokkopa: no joo, se on vähän eri kiisseli sitten

vaikkapa: postbarthesiaaninen kaunis triviaali maailma!

tokkopa: aattelin ihan sellaisessa sosiaalisen derogatorisessa mielessä

vaikkapa: no tiiä siitä sosiaalisesta
tokkopa: että romaani on taideteos mutta runokirja ei
vaikkapa: mutta nuo puhuntojen sensitiivisyydet on kyllä painettu aivoon ainakin mulle

tokkopa: mikä tuntuu vähän olevan toi nykyinen paradigma, koska julkisessa sfäärissä taideteos on se, mikä tekee rahaa

kolmasmies: jos runoteos on omalakinen niin kai sitä sentään voi puhua sen fysikaalisesta ilmentymästä, tai taloudellismateriaalisesta sellaisesta

Mainokset

Written by vaikkapa

heinäkuu 22, 2010 klo 8:56 am

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: