P A T A L O N I A

dialogeja taiteesta

Archive for heinäkuu 2010

Kognitio, unanismi, kollaasi ja kääröt

leave a comment »

vaikkapa: oli muuten tosiaan hyvä se rantasen artikkeli tuli&savussa.

vaikkapa: itse asiassa aloin miettiä kognitiivisen poetiikan perusolettamia kun luin sitä. siinä oli jakso, jossa sr teki selväksi sitä yksinkertaista teoriaa, jonka mukaan ihminen havaitsee hahmon taustassa. ja se asettaa visuaalisessa suunnittelussa tiettyjä reunaehtoja hahmon ja taustan eron luomiselle.

vaikkapa: kognitiivisessa poetiikassa se perussetti on myös figure ja ground, mutta se ei ymmärrä tekstiä mitenkään visuaalisena, vaan ajatus siitä erottuvasta hahmosta on periaatteessa täysin sama kuin esim. retoriikan tai poetiikan tapa lukea eri tekstien oleellisuuksia siitä massan joukosta. että esim. otsikossa mainitut asiat, asiat jotka on alussa ja lopussa, asiat, jotka toistuu. ja kognitiiviseksi poetiikaksi muotoiltuna tämmönen lukutapa tuntuu musta pikkasen disinformaatiolta. että luet kuten luet ja kuten luettava on, mutta avot, me voidaan sanoa sun lähestymistapaa kognitiiviseksi. halleiluijjaa.

tokkopa: nii. mikä toi kognitiivinen poetiikka sit on? joku kirjallisuudentutkimuksen teoria?

vaikkapa: joo. perustuu kognitiopsykologian ja kognitiivisen kielitieteen ajatuksiin ihmisen tavasta havaita olioita ja kielellisiä olioita ja antaaa niille merkityksiä. tietysti se jollain tavalla arkistaa koko idean kaikesta lukemisesta. se on varmaan sen keskeisin vahvuus. mutta toisaalta se jotenkin onnistuu välttämään kysymyksen kirjallisuudesta / runoudesta taiteena.

vaikkapa: ehkä siitä on jossain hienommassa yhteydessä kirjoitettu…tai varmasti onkin. mutta sitä vois suositella kaikenmaailman maisterilinjalaisille, jotka kehittelee kaiken maailman kertomussapluunoita. että elementit kun sijoittelee tietyllä tavalla, niin lukija lukee tietyllä tavalla, koska se on ihminen paitti että koneekin voi ohjelmoida siihen hommaan. mutta oikeestaan koitin nyt vaan jotenkin sanoa sitä, että paska teoria, kun se vetää taidekirjallisuuteen semmosen teoriapohjan, joka toimii esim. erilaisissa havaintotesteissä hyvin. siis se on välittömän havaintoympäristön pohjalta tehty oletus. visuaalinen ja audiivinen todellisuus vastaa siihen varmasti paremmin kuin joku keinotekoinen tekstitodellisuus.

tokkopa: no eikö kirjallisuudenkin pitäisi olla sitten visuaalista että se toimisi?

vaikkapa: totta hitossa pitäisi. mut mitäs me sitte tehään kun tota öö kognitiopoetiikot ei oo olleet kauheen kiinnostuneita visuaalisella tavalla hahmottuvasta kirjallisuudesta? tässä on joku supermahtava kohtaamattomuuden alue.

tokkopa: onko toi sit suosittukin teoria?

vaikkapa: kyl mää oon kuullu muutamankin kerran kirjallisuustieteilijöiltä, että tää on tämmönen kiva praktinen sotku, joka pesee sekä valko- että kirjopyykit kaikissa lämpötiloissa. tosin vakavasti ottaen, sitä ei taida teoreettisessa muodossa pystyä käyttämään, vaan se vois periaatteessa toimia kokeellisena reseptiotutkimuksena. joku enmuistanimeeny  oli testannu kuinka hyvin opiskelijat tunnistaa metaforan, siis tyyliin jotkut 1.-2. vuoden kirjallisuudenopiskelijat, että mitä kohtia tekstissä pidetään metaforina.

vaikkapa: ja siis tietysti opiskelijat oli pitäny kaikkee mahollista metaforina. JOHTUSKO SIITÄ ETTÄ AINOA ANALOGIAN MUOTO JOKA NIILLE OPETETAAN ON METAFORA. ettei ehkä mikään kauheen välitön psykologinen testi

tokkopa: nii plus jos niiltä kysytään, että etsi metafora, niin ne kyllä löytää niitä joka lauseesta ja paljon.

vaikkapa: ja kuka helkutti pystyy edes erottamaan metaforan jostain toisesta mahdollisesta troopista jossain tekstiympäristössä? ja fiksuimmat aattelee, että tää on kompa, se ei ehkä oo metafora vaikka se siltä näyttää.

tokkopa: tossa tuli & savun barzun-jutussa sanottiin, että metafora on simultaanisuuden muoto. en ollut koskaan tullutkaan ajatelleeksi sitä niin.

vaikkapa: joo, se ehkä pitäs ajatella pois siltä kuvallisuuden akselilta. kognitiivisen poetiikan suurin palvelus kirjallisuudentutkimukselle on varmaan ollut se metaphors we live by -lähestymistapa.

tokkopa: toisaalta mää en oo ihan varma, onko metafora simultaaninen siinä mielessä, kuin mää haluaisin että se on eli intuitiivinen ja salamannopea. tavallaan kuin symboli.

vaikkapa: siis että metafora rakennettu ihmisen havaintoon, eikä se oo mikään runon upeuden mahtavuuskuningas.

tokkopa: tai siis metaforan pitäisi olla yhtä välitön kuin sanan. ehkä tää alkaa kuulostaa joltain abstraktin kuvataiteen manifestilta.

vaikkapa: mun mielestä metafora taas on yleisnimitys useille eri analogian muodoille.

vaikkapa: onko symboli intuitiivinen ja nopea?

tokkopa: joo sitä se tietysti kirjallisuustieteellisesti on. mää vaan teen vähän deleuzet tässä nyt.  sanotaanko, että symboli on tarpeeksi nopea. eikä esim. jälkikäteen pohdinnan kautta jostain kaivettu. tosin mua vähän häiritsee taiteessa ylipäänsä asiat, jotka viittavat johonkin muuhun.

vaikkapa: mut se saattaa jäädä myös vaille merkitystä, jos vastaanottaja ei tiedä sen merkitystä. esim. heraldinen symboli voi olla semmonen. tosin metaforakaan ei oo täysin vailla symbolimahdollisuutta, siis sitä että sen osilla on niin vakiintunut kulttuurinen merkitys, että lukija käyttää sitä apparaattia.

tokkopa: niin mutta sillai yleisellä tasolla. ettei tarvitse mihinkään salatietokuntiin kuulua.

vaikkapa: joo. mut tavallaan se viittaavuus on ehkä enemmänkin lukemisen ominaisuus. vaikka kirjallisten maailmojen yhdistely.

tokkopa: mää tavallaan puhun tässä samalla myös allegoriasta, jota mää kammoksun.

vaikkapa: musta ois tosi virkistävää lukea välillä jotain allegorioita.

vaikkapa: poislukien c.s.lewis, se on tosi väsynyttä.

tokkopa: mutta säähän voit lukea minkä hyvänsä allegoriana.

vaikkapa: hei totta jee. ny päästit pässin kaalimaahan. tai pukin.

tokkopa: sinänsä kyllä hyvä juttu se barzun-essee, etten ollut kuullut koskaan tuosta ”liikkeestä”.

vaikkapa: se on multa lukematta vielä.

tokkopa: unanismiksi sitä kai kutsuttiin.

vaikkapa: tosin sen runon luin, joka siihen liittyy. jos sitä ny lukemiseksi voi sanoa.

tokkopa: tolla metodilla saattaisi olla ihan mahdollista tehdä jotain yllättävänkin toimivaa. se esimerkkipätkä ei kyllä toiminut mun mielestäni lainkaan. mutta siis helvetisti vain massaa ja pituutta. se on loppujen lopuksi melko läheistä sukua vaikka jollekin texas, sakset -teoksen idealle. sellainen valtavan tekstimassan hallitseminen siten, että se virta vähitellen kääntyy johonkin suuntaan ja siitä ehkä erottuu jotain teemoja, jos erottuu.

vaikkapa: mutta tuohan lähestyy tavallaan montaasin ideaa.

tokkopa: tarkoitatko montaasia vähäsen ja luoma-ahon mielessä vai kuvataiteellisessa? tuossa ei ole ideana varsinaisesti lukea sanoja. periaatteessa noin tehdyn tekstin pitäisi olla rulla, joka jatkuu alaspäin metrikaupalla. ja katse putoaa.

vaikkapa: mun montaasi-idea on kyllä varmaan noitten kavereitten saastuttama, mutta kyllä itse asiassa ajattelin enemmän elokuvateoriaa.

tokkopa: niin no mää näkisin että noiden kavereiden montaasi-idea on aika lähellä elokuvateoriaa. vähäsellä eisensteinit jne, luoma-aholla muuten vain paljon leffakuvastoa. ja kuleshovin efektiä jne.

vaikkapa: no just elokuvallista mä tarkotan. eikö siinä pyritä rinnasteisuuteen ja tiiviyteen, joka tavallaan nitkauttaa hetkeksi jonkun aikajatkumoakselin. tää oli kuvaus erittäin omin sanoin.

vaikkapa: joo aivan, siis luo jonkun illusorisen tilan. piti tarkistaa tuo kuleshovin efekti.

tokkopa: niin, kyllä se siihen tietysti pohjaa tuo vessapaperirulla-ajatuskin. kysymys on ehkä sitten nopeasta tai perifeerisestäkin havainnosta, jos lukee sillai silmä valuen ylhäältä alas pikemminkin kuin jokaisen rivin vasemmalta oikealle. tuossa tekstissä tietenkin mainitaan, että kukaan ei estä lukemasta miten haluaa tuota itse barzunin tekstiä. onko tuolla ajatuksella sitten mitään mielekkyyttä tai sovelluskelpoista merkitystä, vaikea sanoa.

vaikkapa: no emmä sitä ylhäältä alottanu vaan keskeltä. musta se näyttää kielioppitaulukolta. siinä on taivutusmuotoja ja tommosta semmosta.

tokkopa: tossahan oli taustalla joku hömelöhkö ”koko maailman tajunta on yhtä, meillä on yksi ääni” -ideologia. eli runous olisi vähän kuin kuoroteos.

vaikkapa: haha. mä sit jotenkin kavensin sen tekstin universumin. tää on varmaan sit metodista lukemista.

tokkopa: sehän sit tietysti muuttaa asiaa, jos aloittaa keskeltä, siitä tulee sellainen mielleyhtymäpilvi ja pikemminkin ympyränä laajentuva juttu. tosin näkökentän raja tulee vastaan aika nopeasti ja sit pitää alkaa valita reittejä ja muuta sellaista tutkiskelevaa.

vaikkapa: mut mä tosiaan vaan luin sen runon ja musta se näytti mainiolta, mutta se saate on lukematta.

tokkopa: mut en tiedä soveltuuko tuo esimerkkiteksti sellaiseen(kaan) kovinkaan hyvin.

vaikkapa: miniatyyrieepos. tuo alkuteksti on kyllä hyvä tossa.

tokkopa: ja jos sen taulukkomaisuuden haluaa esille, niin toi pitää lukea aika tarkasti.

vaikkapa: tai ottaa viivotin ja lyijykynä.

tokkopa: no, nää on joka tapauksessa sellaisia muotoja, jotka materiaalisesti vaatisi jotain muuta kuin perinteisen kirjaformaatin.

vaikkapa: joo. lehti ei tiettykään oon huono semmosten painamiselle.

tokkopa: ei, tuossa toi tuli & savun uniikki muoto on kyllä hyvä.

vaikkapa: olihan tossa nuo tytti heikkisenkin jutut pystytty vetämään vähän tavallisesta poikkeavaan formaattiin

tokkopa: kyllähän näistä alkaa tulla vähän digitaalisen runouden laitumet vastaan.

vaikkapa: itse asiassa nettisivu on luonteeltaan käärö. scrollataan.

tokkopa: niin on. mää en vain oo oikein tyytyväinen nettisivujen rullautumiseen, vaikka se sinänsä aika kätevää onkin.

vaikkapa: voihan se olla että lineaarisen lukutavan rinnalle tulee muita netin myötä.

vaikkapa: ai teknisesti vai periaatteellisesti?

tokkopa: ehkä pikemminkin teknisesti. mää ehkä haluaisin että näyttä ois korkeampi. ja mua ärsyttää jotenkin se, että se syö käden, tai pikemminkin etusormen. vaikka tietysti oikea käärö söisi mahdollisesti molemmat kädet. kuten myös kirja. mutta siinä on jotain ärsyttävää ja vangitsevaa siinä scrollaamisen olemuksessa.

vaikkapa: periaatteessa näytön voi kääntää pystyyn.

vaikkapa: mua häiritsee eniten varmaan se, että nettisivuissa jää aina osa näkemättä. suurikin paperiarkki on kappale, jota pystyy mittailemaan silmillään – vaikka nyt näkökenttä loppuiskin. tietysti semmonen ehta kiinalainen maalausrulla ylittää havaintokyvyn ihan kepeesti mutta silti.

tokkopa: niin, ehkä se on yksi tekijä juurikin. siinä voi olla ihan jotain sellaista materiaalisen fetissikaipuutakin. aivan kuin haamusärkyä.

vaikkapa: joo. mulle tulee usein semmonen olo kun luen kirjoja näytöltä.

tokkopa: periaatteessa luen kääröä tai kirjaa tai teosta tai tekstiä, mutta en itse asiassa lue, siis sitä koko entiteettiä.

vaikkapa: nyt vaikka jotain poEsian juttuja tai vaikka vain pdf-artikkelia. tuntuu että monistekasakin ois jotenkin lohdullisempi.

tokkopa: äh, nyt varmaan kuuluisi mennä lukulaitteisiin

vaikkapa: nii. aattelin hetki sitten mutta lukulaitteet on keskustelunaiheena ihan kuolleena syntyny. niitä oikein tyrkytetään puheenaiheeksi. viimenen merkki siitä, että kirjallisuus on entisissä muodoissaan suunnilleen kuollut, kun täytyy alkaa täällä maallikkovoimin jauhamaan jostain INNOvaatiosta, johon liittyy aika paljo liian vaikeita asioita. tekninen taso ylipäänsä, käytettävyys ylipäänsä ja se, minkäluonteinen teos on hyvä lukea semmosella.

vaikkapa: mutta jos nyt vaikka miettis mimmosia teoksia lukulaitekonseptin ensisijaistuminen tuottais…

tokkopa: oikeastaan ainoa asia mitä mää odotan lukulaitteelta on se, että miten siihen pystyy niitä tekstejä pistämään, eli voiko niitä ladata netistä vapaasti, voiko sillä lukea ihan perustekstitiedostoja jne. koska enhän mää sitä käyttäisi varmaan keskimäärin kuin artikkelien lukemiseen ja johonkin periferiakirjallisuuteen, jota ei satu saamaan kirjastosta tai edes ulkomailta tilaamalla. puhumattakaan sitten piratoinnista. jota en tietenkään harrasta, sillä haluan palavasti maksaa suurille korporaatioille pikkuhiluja.

vaikkapa: mjaa. selviteltiin tota aikasemmin, ja ilmeisesti ainakin jotkut niistä on ihan rampoja tietokoneita.

tokkopa: eiköhän ne koeta monopolisoida niitä formaatteja mahdollisimman pitkälle.

vaikkapa: joo. tai jos nyt jollain applella ja amazonilla on omat vehkeensä, niin pystyykö niiden tiedostoja yhdistelemään. tai sit niihin pitäs pystyä vaihtamaan jotain open source -pohjia, että pystys tekemään sillä mitä tahtoo.

tokkopa: että toimii vain jotkut tietyt tiedostot, joita sitten pitää maksua vastaan jostain hilata

vaikkapa: ehkäpä, mut veikkaan että saman firman laitteella saa saman firman sisällöt halvemmalla.

Mainokset

Written by tokkopa

heinäkuu 29, 2010 at 9:27 pm

Aineellisista ehdoista, nykyproosasta ja pakollinen paasilinnaquote

leave a comment »

vaikkapa: nykysessä sfäärissä kun ei osata nähdä mitään, jos sen ympärillä ei pyöri euroja.

tokkopa: kyllä se varmasti vuotaa vähitellen kirjailisuuskuvaankin, vaikka miten olisi idealisti ja”minä en tätä rahan vuoksi tee”. alkaako runoilijat tehdä proosaa rahan vuoksi, ja arvon

vaikkapa: aa  puhut ny hippikirjallisuudesta ja porvarikirjallisuudesta

tokkopa: koska raha tuntuu tuottavan myös arvon taidemarkkinoilla, joissa ei tajuta taiteesta muuten mitään, eli mediamaailmassa myös, tavallaan

vaikkapa: alkavat varmasti kirjoittaa proosaa, mutta niin kauan kuin nykysenlainen kirjainstituutio on ollu olemassa, runoilijat on kyllä tajunneet, että proosasta saa rahaa
tokkopa: niin, totta varmasti sekin
vaikkapa: jos sitäkään nyt useimmissa tapauksissa voi rahaksi nimittää, aika vähänhän suomessa on prosaisteja, jotka pystyy tulemaan laajemmassa mittakaavassa toimeen kirjoittamalla kirjoja
vaikkapa: mutta toisaalta suomessa alkaa olla aika paljon ihmisiä, jotka ei paskaduunia tekemällä pysty varsinaisesti tekemään elantoa pitkiä aikoja.. joten tää kai on joku yleisen prekarisaation realiteetti noin muutenkin

tokkopa:niin, mutta siihen varmasti syntyy optinen harha, jos ensin on tottunut siihen, että runoilla ei saa mitään. eikä tiedä niistä oikeista palkoista, mitä jotkut…no mitä ihan kuka vaan töissä käyvä saa

vaikkapa: joo varmana syntyy. mutta oikeesti jos tahtoo tehdä rahaa, kannattaa pyrkiä lääkikseen. kyllä se siitä ennen pitkää.
tokkopa:niin, mutta siinä vaiheessa ei välttämättä osaa enää muutakaan kuin kirjoittaa
vaikkapa: joo. mutta tietysti monet alkaa kirjottaa ns. proosaa päivätyönsä päälle tai myöhällä iällä

tokkopa:niin

vaikkapa: monet esikoiskirjailijat on suht iäkkäitä eikä niillä oo mitään kirjoittamiselämäntapaa takana.
tokkopa:ehkä ne siksi onkin niin huonoja.

tokkopa:i kid, i kid; ne on, erno paasilinnan sanoin, eläneet sellaisen elämän että voi tulla kirjailijaksi. onkohan siinäkin sellainen ”nyt olen tehnyt 10+ vuotta tätä turhanpäiväistä työtä, pitäisiköhän minun…nuorena muistan kirjoitelleeni tarinoita…” ainakin aineelliset edellytykset ovat kohdallaan, jos on palkkatyö alla
tokkopa:ei synny mitään turhanpäiväisiä hyppyjä tuntemattomaan

vaikkapa: joo. kyllähän se tavallaan kateeksikin käy, näin ruohonjuurelta katsellen. toiset osaa olla sekä heinäsirkkoja että muurahaisia
vaikkapa:  mutta vaikka se kosmonautti-romaani, joka sai hs:n esikoispalkinnon sillon 2008, oli kai jonku lääkärin kirjottama
vaikkapa: oon lukenu sitä vain silmäillen, jossain divarissa, kun halvalla ois saanu, mutta kun sen tekstin mikrotaso oli niin tönkelöä, etten oikein uskonu jaksavani lukee sitä.  ja en usko että mikään juoniviritys pystyis palkitsemaan semmosen läpi kahlailua.

vaikkapa: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Katri+Lipson+Kosmonautti+Tammi+2008/1135241035278
vaikkapa: tossa on katkelma

tokkopa:joo, kyllä se mullakin lattioilla kirjastosta joskus pyöri, mutta ei tullut aloitettua

vaikkapa: ja kritiikit kiitteli tota vähäeleisyydestä ja eheydestä ja ties vaikka runollisuudestakin

tokkopa:mua vähän nyppii tuo venäjämeemi

vaikkapa:kristina carlson teki sen aikanaan hyvin siinä maan ääreen -kirjassa
vaikkapa: ja siitä ei oo tää meidän palkittu kirjallisuus edistynyt piirun vertaa, pikemminkin taantunut
tokkopa:ai teki vai
vaikkapa: no ainaki mun mielestä. se on paras tota meemiä mitä minoon lukenu. mut se on ilmestyny -99
kolmasmies: antikvaarista kamaa siis

tokkopa: mää en lukenut sitä, kun jari tervo haukkui sitä silloin muinoin. tervon omat lehmät oli muistaakseni ihan tosi kiltisti laitumella silloin

vaikkapa: haha, voi jari.
vaikkapa: emmä usko että sinä siitä välttämättä hirveesti tykkäät. se on semmosta eteeristä,hallittua, tyylikästä, draamallista ja slaavilaisen melankolista. mut se on niin hyvin hoidettu hommeli, että sillä on etenkin aikanaan ollut ihan vissi taiteellinen arvo. semmonen hiljasempi romaani

kolmasmies: vastikään telkkarissa esitetyn ohjelman perusteella tuli selväksi että tervo ei pidä kiltteilystä
vaikkapa: mutta en oikein usko, että sellasia tarvitaan kauheesti lisää.

tokkopa:mutta jos se on esimerkiksi heikompi kuin herra darwinin sormiharjoitus, niin..
vaikkapa: jari tervolla on tuhma naama. eiq.
vaikkapa: no emmä tiiä onko se heikompi, en oo verrannu. mutta kyllä tää romaanikirjallisuuden tila on aika hatuillaan kun joudun kuitenkin pitämään sitä darwin-kirjaa varsin hyvänä

tokkopa: me varmaan puhutaan nyt kotimaisesta proosasta, koska jos nyt miettii että luin viime vuonna joitain kymmeniä romaaneja ja se carlson oli sieltä heikoimmasta päästä

vaikkapa: kyllä me puhutaan kotimaisesta, eihän tähän alennustilaan nyt muuta maailmaa voi sotkea.

vaikkapa: mutta luitko kovin monta viime vuoden aikana kotimaista romaania

tokkopa:no niitä oli ehkä kolme. turkka hautala ja sit se sinervo varmaan tohon päälle. ihan oikeasti aika vaikea päättää, mikä niistä ois ollut paras

Written by vaikkapa

heinäkuu 25, 2010 at 10:54 am

Teos, teksti, tekele

leave a comment »

tokkopa: tossa rantaman blomberg-arviossa häiritsee ihan tuo loppu, kun se kokee selkeän kokoelmallisuuden puuttumisen jonkinlaisena miinuksena

vaikkapa: joo. siinä on tosi hyviä juttuja siinä arvostelussa kyllä.
vaikkapa: mutta mulle tuli tosta taas mieleen, että millastahan teosta kriitikot etsii. kun teos on muuten loistava, niin sitten siitä puuttuu jotain kokonaisuudellista.
vaikkapa: mikä on joka tapauksessa tosi hämärä alue

tokkopa: niin. ehkä ne peräänkuuluttavat jotain omaa fantasiaansa

vaikkapa: no sitä mää mietin
vaikkapa: kuulin kerran juha-heikki tihisen esitelmän kriitikon melankoliasta. se perustui sille, että kriitikko ei koskaan löydä etsimäänsä taideteosta
vaikkapa: ehkä se kuuluu jollain tavalla kritiikin luonteeseen, ehkä se on vain joku romanttinen jäänne.

tokkopa: eikö teoksen yhtenäisyys ole vähän oksymoroni, jos haluaa ajatella taidekokemusta muunakin kuin kapitalistisena haltuunottona

vaikkapa: no joo. ja sen lisäksi tässä on ihan praktinen pointti: teoksen hajanaisuudella nähdään jopa kokeellisia poetiikkoja myötäilevässä kirjoittelussa joku raja. en tajua miksi
vaikkapa: siis myönnetään, että on pyrittykin hajanaisuuteen, mutta kuitenkaan se ei kelpaa

tokkopa: niin, täähän on aika essentialistinen näkökulma loppujen lopuksi, tai siis että kokeellinen saa olla tietyissä rajoissa. ja eihän siinä, ehkä niin onkin, en minä tiedä
tokkopa: tässä se tuntuu nyt olevan kokoelmallisuuden säilymisen rajoissa

vaikkapa: ja kokoelmallisuuden säilyminen merkitsee taas sitten mitä?
vaikkapa: siis onko se joku kohta, jossa tavallisen ihmisen sisäinen tietokone lakkaa laskemasta, eikä teos pysy enää handussa kokonaisuutena

tokkopa: ensisijaisesti turvallisuutta, tietenkin. ihan jo perinteen painon vuoksi.
tokkopa: mitähän se aristoteles oikein sanoikaan ja onko sen jälkeen sanottu mitään painavampaa
tokkopa: kokoelmallisuus on tietysti vähän hassu termi, koska eikö se tavallaan viittaa juuri kokoelmaan erillisiä runoja, siis kokoelma

vaikkapa: hah, mitähän siitä aristoteleenkin järkkymättömyydestä pitäs ajatella. kun sen lausumat yleensä luetaan niin universaaleina, että ne on käytännössä latteuksia.

kolmasmies:  niin. totta kyllä, tokkopa. vähän niin kuin kyhäelmä

tokkopa: eli nykykatsannossa pitäisi varmaan puhua runoteoksesta tms.

kolmasmies: kyllä

tokkopa: koska kokoelmallisuus on aika long gone

vaikkapa: mutta mua ihmetyttää tää perinteen lähtökohta. se tunnettu ja tunnustettu perinne on ainakin suomalaisessa kirjallisuusskenessä korkeintaan samanikäinen kuin mummos.
vaikkapa: mä koitan kiertää nuo kokoelmallisuusongelmat sanomalla teos tai kirja. yritän jopa nykysin välttää sanomasta runoteokseksi tai runokirjaksi.
vaikkapa: koska sekin on jotenkin tarpeetonta
kolmasmies:  sinänsä tietysti kun sanat muuttuu ja niille voidaan antaa mitä merkityksiä vain niin on luonnollista että termejä ei mennä vaihtamaan. runoteokseksi nimittäninen olisi kuitenkin varsin hyvä juttu, hiukan juhlallinenkin nykyään

vaikkapa: teos-käsitehän sai kritiikkiä aikanaan siksi, että siihen liittyy joku suuruuden oletus. ja se, että se ois suljettu maailma.

tokkopa: niin, näistä kirjoista ja teoksista sun muista pääsisi varmaan aika nopeasti ranskisten äärelle
kolmasmies: vaikkapa, ai. millon?

vaikkapa: mutta musta siinä termissä on positiivista se pohja ”teko”-sanassa

vaikkapa: kolmasmies, ainaki sillon ku minä oon kouluni käyny. ei liian kauan mut ajat muuttuu nopeesti

tokkopa: missä kontekstissa se sai kritiikkiä? runoudessa? eli maalaus voi olla teos, romaani voi olla teos jne, mutta runo…teos ei voi olla teos?

kolmasmies: hehehee, tekstuaalinen väsäelmä aka tekele

vaikkapa: siis mikään teos ei voi olla teos ysäriläisen postmoderniparadigman läpäisemän ajattelun mukaan

tokkopa: ah, ai pomoparadigmaa

vaikkapa: koska teoksella on omalakinen auraattisuus, jota ei voi antaa yhdellekään tekstille

tokkopa: no joo, se on vähän eri kiisseli sitten

vaikkapa: postbarthesiaaninen kaunis triviaali maailma!

tokkopa: aattelin ihan sellaisessa sosiaalisen derogatorisessa mielessä

vaikkapa: no tiiä siitä sosiaalisesta
tokkopa: että romaani on taideteos mutta runokirja ei
vaikkapa: mutta nuo puhuntojen sensitiivisyydet on kyllä painettu aivoon ainakin mulle

tokkopa: mikä tuntuu vähän olevan toi nykyinen paradigma, koska julkisessa sfäärissä taideteos on se, mikä tekee rahaa

kolmasmies: jos runoteos on omalakinen niin kai sitä sentään voi puhua sen fysikaalisesta ilmentymästä, tai taloudellismateriaalisesta sellaisesta

Written by vaikkapa

heinäkuu 22, 2010 at 8:56 am

Alastomat hipit + Tuli&Savu

leave a comment »

vaikkapa: terve

tokkopa: tsau

tokkopa: http://www.kuopionkaupunkilehti.fi/Uutiset/Paivan-puheenaihe/Satoja-alastomia-hippeja-kokoontunut-Kuopion-lahimetsaan

vaikkapa: nii…
vaikkapa: kuulemma.
vaikkapa: mutta tuli&savuki tuli eilen

tokkopa: joo
tokkopa: meinaatko että sillä on yhteys tuohon hippikokoontumiseen

vaikkapa: täytyy olla.
vaikkapa: niillä on visuaalisen runouden lihallistumismiitti

tokkopa: onko visuaalisella runolla muka SATOJA harrastajia?

vaikkapa: miksei, mutta tuskin niistä on päälukua otettu kun ne ei tuota rahaa
vaikkapa: kapitalismi ei osaa laskea muuta.

tokkopa: runoilijat on siitä hyviä, että tarvitsee antaa vain peltotilkku, niin ne keksii kyllä jotain kivaa keskenään
tokkopa: saati sitten metsä
tokkopa: hitto vieköön sitä erilaisten sammalten määrää

vaikkapa: ja keppejä. käpyjä.
vaikkapa: jos ny kattoo tota uutta tulisavuakin, niin ei oo ollu tylsää.
vaikkapa: tosin taitaa myös graafisen suunnittelun opiskelijat osata laittaa keppejä x-asentoon.

tokkopa: mää tykkään tän kannen materiaalista
tokkopa: mulla tulee siitä jostain syystä mieleen autonrenkaat. tai palanut kumi. tai teollisuus.

vaikkapa: joo, se on aika kiva. mutta ei mulle kyllä tuu mitään noista mieleen vaan joku koulun työkirja
vaikkapa: jossain missälie ympäristöopin työkirjassa oli tommonen kansi, paksumpi kyllä

tokkopa: ehkä värimaailmassa on jotain samaa myös
tokkopa: sen verran värejä, ettei ole mustavalkoista, muttei kuitenkaan liikaa, ettei ole liian fantastista

vaikkapa: joo. vähän kaheksankytlukulainenhan se on. ei värikäällä tavalla, vaan tommonen monokromaattisen kirkas
vaikkapa: aamuvalossa otti miltei silmiin tuo sininen
vaikkapa: ja oli muuten viimein hyvä arvostelu haasjoen pääskysestä ja lepakosta
vaikkapa: siitä on ilmestyny tähän asti aika typerryttäviä tekstejä

tokkopa: rantama on varsin oiva kriitikko

tokkopa:tosin muistan vilkaisseeni aluksi vain sitä loppua, jossa on niitä lacan-juttuja ja miettineeni, että onkohan ollut zizekit kulutuksessa

vaikkapa: jaa, se loppukaneetti on vähän semmonen pinnallisehko vihjaus, että vois tän lukea tälleenkin. mutta ainakin tossa on hyvät lukuhorisontit.

Written by vaikkapa

heinäkuu 21, 2010 at 12:35 pm

Mäkijärven ja Mannisen moderni elämä

leave a comment »

vaikkapa: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+runous&rid=2004

tokkopa: ollaanko me tyytyväisiä?

vaikkapa: pakko olla.

sivullinen: ylittänyttä ei laiteta

sivullinen: jotenkin koominen tuo kritiikin tyylilaji

vaikkapa: mikä ei tarkota sitä, etteikö myötänolotuksen tunne valtaisi lukijan välillä, mutta jos se tapahtuu noin pitkässä tekstissä vain kolmesti, niin onhan se jo laatuteksti

vaikkapa: mutta kiiltomato on kyllä mokannu, koska tuo arvostelu koskee kahta kirjaa ja ne on laittanu vain futuraman otsikkoon

tokkopa: katsoin samaa. hauskaa, että tuossa kritiikissä on 2500 merkin pituinen kontekstualisointijakso alussa

vaikkapa: no tuo on aika pitkä kritiikki

tokkopa: nii

tokkopa: nettikritiikkien onni

sivullinen: hehe, tosiaan kontekstualisointi on pitkän kaavan mukaan mutta faktat sekaisin heti otsikon alla

vaikkapa: kuules, kritiikissä ei tartte olla nii nuuka faktoista!

sivullinen: muuhun ei voi kommentoida ankarasti. mutta faktojen pitäisi olla kohdillaan

sivullinen: tosin vika ei ole mäkijärven, luultavastikaan

tokkopa: ”Kirja on läpikotaisin moderni tyyliä ja sisältöä myöten. Kannessakin on kirjaimista tehty robotti.”

tokkopa: jotenkin lutunen lause. silti siinä voisi olla se oikea termikin, eli ASCII-grafiikka

vaikkapa: nää modernit ja jälkimodernit on kyllä aina vähä sekas

vaikkapa: mikshän niitä pitää käyttää

tokkopa: ”Vaikutteet ovat toisin sanoen hyvin nykyaikaisia, sillä tämän päivän maailmassa olleen innostuneita monesta asiasta yhtä aikaa.”

vaikkapa: öö, en tajua.

vaikkapa: ”Manninen vetää kaikista naruista. Välillä teksti on kuin suoraan teineille suunnatusta Demi-lehdestä (”millainen show on kyseessä, kun päähenkilöinä on mummo, kondomi & Idols-kilpailija, jonka demokraattinen unelma-ammatti on Orlando Bloom?”), toisinaan taas lähestytään aloitussitaatin kaltaista ”vakavaa” runoutta.”

vaikkapa: totakaan en ihan.

vaikkapa: kun ei tuo oo mistään demistä suoraan. ei ollenkaan. ihan eri teksti

vaikkapa: orlando bloomin mainitseminen ei ihan riitä

tokkopa: niin. ehkä demissä ruoditaan nykyään paljonkin demokraattisia unelma-ammatteja

vaikkapa: ja kai se demin unelma-ammatti ois ennemminki keira knightley

vaikkapa: ”Tekstimassasta saa paremmin otteen, kun ymmärtää osioiden välisen rytmityksen ja logiikan. ”

tokkopa: no kyllä se bloomin harjaaminen ja hively työstä kävisi

vaikkapa: nyt ois kriitikolla paikka loistaa ja kertoa mikä se rytmitys ja logiikka on, mutta tärväs.

vaikkapa: joo, kävis. kauralimaa orlandolle ja letitys häntäjouhiin, ai että.

vaikkapa: eiks ketään muuten vaivaa että virginia woolfilla on orlando ja joycella leopold bloom.

tokkopa: niin, siinä kyllä selkeästi on tietty logiikka niiden osastojen välillä

tokkopa: mutta enkai mää sitä nyt mee paljastamaan

vaikkapa: no voi olla, mutta ois just kriitikon homma kuvailla sitä jotenkin

tokkopa: mää luulen, että se menisi liian syvälle tasolle. varsinkin jos suhteuttaa yleisesti suomalaiseen kirjallisuuskritiikkiin.

tokkopa: sitten ei pelattaisikaan enää niin suorasti yleisillä väitelauseilla

tokkopa: sen sijaan voi sanoa että ”Manninen kirjoittaa suomalaisesta innovaatioyhteiskunnasta, joka koostuu puhuvista roskiksista, poliittisesta korrektiudesta, nöyristelystä, kohoavista veroista ja sisäsiististä runoudesta. Manninen kirjoittaa kaikkea tätä vastaan.”

vaikkapa: …

vaikkapa: mutta tuo on siitä kirjan esittelytekstistä, miks toistaa sitä

vaikkapa: tää on tietysti kritiikin yleinen piirre, emmä siitä mäkijärveä syytä

tokkopa: niin. mäkijävellä on ollut sinänsä kyllä ihan hyviä yleisesityksiä kiiltomadossa, nimenomaan tuosta vähän ”kokeellisemmasta” osastosta

tokkopa: tää on jännä väite: ”Kukaan ei kirjoita samalla tavalla kuin Manninen, tai tarkemmin: kukaan ei ammenna samasta lähteestä kuin hän.”

tokkopa: mistäköhän sitten tytti heikkinen tai harry salmenniemi ammentaa? tai tätä nykyä aika moni muukin?

tokkopa: ”säkeiden” kritiikkiä kohden tää touhu tuntuu redusoituvan siihen ”yhteiskunnallisuutteen” ihan tyystin

tokkopa: oikeastaan se varsinainen runous ja teksti unohdetaan kokonaan ja luetellaan vain mahdollisia agendoja. näinhän tehdään proosakritiikeissä kautta linjan

tokkopa: tossa kritiikissä on kolmetoistatuhatta merkkiä

tokkopa: siitä varsinaista tekstiä käsittelevää on ehkä noiden runositaattien verran.

tokkopa: kai se niin on, että tollainen yhteiskunnallinen eetos on se, mikä lukijaan uppoaa, mutta eikö tätä olla nyt vähän koetettu kyseenalaistaa kriitikkopuheenvuoroissa?

tokkopa: eihän nuo kritiikit tarkoita enää yhtään mitään, jos ne ei tue teorioitaan tekstianalyyseilla

vaikkapa: 13000 merkkiä, huh.

vaikkapa: tuo säkeiden kritiikki mua eniten harmittaa

vaikkapa: niiden ja futuraman metristen osioiden suhteen pätee se, ettei ”kukaan” kirjoita kuten manninen

vaikkapa: mutta sekin vain rajauksella

vaikkapa: tuossa on tosiaan aika harmillista semmonen tendenssimäisyys

vaikkapa: ja tuo 13000 merkin laajuus on jo pienen esseen mitta.

vaikkapa: että siinä jo olettaiskin, että olis enempi tekstianalyysia.

vaikkapa: tuossahan on vain mausteeksi noita sitaatteja, jotka kriitikko vuorostaan maustaa jollain johan nyt kantkin haudassaan kääntyisi

vaikkapa: mutta siis mä nyt puolustan tota kritiikkiä sillä, että kyllähän t.mannisen kirjat on varsin poikkeuksellisia suomalaisessa runoskenessä ja sitä ei oo kauheesti hahmotettu aiemmin.
vaikkapa: joten pojot siitä mäkijärvelle.

tokkopa: niin…kehtaatko väittää, että tämä on parempi kuin se taannoinen jani vanhalan kritiikkki?!

tokkopa: säälihän tässä nyt onkin se, että periaatteessa meillä ois tässä esseemittainen teksti teemu mannisen kahdesta kirjasta, mutta siitä on valitettavan paljon löysää ja tautologista

vaikkapa: sikäli on, että tässä annetaan kohteelle rohkeasti joku merkitys. sikäli huonompi, että vanhalan tekstissä oli enemmän kriitikon omaa panosta, tuntu että se tosiaan kirjotti sen kritiikin eikä vain pannu asioita päläpälä pinoon

vaikkapa: sepä se.

vaikkapa: no, kriitikot valittaa aina suppeista merkkimääristä, mutta mitä ne sitten tekee kun ne saa merkkejä

vaikkapa: ihan oikeutettua väittää, että rajallinen tila voi myös terästää tekstiä

vaikkapa: sääli vaan sitäkään ei usein tapahdu, se ainoastaan sähkemäistää sitä

tokkopa: google sanoo että jani vanhala tutkii heideggeria. se saattaa selittää muutamia asioita siinä kritiikissä, jos halutaan tehdä yleistäviä ja kyseenalaisia väitteitä. mutta ehkä se on teemana.

tokkopa: sinänsä se lyhyt teksti sanoi melkein enemmän kritiikin mielessä tuosta kokoelmasta. sekin myönsi sen yhteiskunnallisuuden ja tietyn eetoksen, mutta myös vähän kyseenalaisti sitä.

tokkopa: tai jotain. no okei, luin sen kritiikin kerran ja siitäkin on jo ainakin monta päivää!

vaikkapa: mietin just että pitäskö kaivaa

tokkopa: ei sekään tekstuaalisesti hirveästi mitään kaivanut

vaikkapa: ei kaivanutkaan. mutta onko se ylipäänsä liikaa odotettu kritiikiltä?

vaikkapa: tietty siinäkin oli monta piirrettä joista en tykänny, esim. se luokkakuva-metafora ja semmonen yleinen väsynyt sävy, mutta kaipa mä ymmärrän, että heidegger-tutkijan mielenmaisemaa leimaa tietty ennui

tokkopa: no, ei sitä kyllä päivälehtikritiikin tilaan mahdu

tokkopa: siihen merkkimäärään pystyy katselemaan vähän syvemmin ehkä kahta sitaattia

vaikkapa: joo, ei nii. toisaalta siinäkin olis enemmän mahdollisuuksia, jos kriitikko päättäis rohkeesti jättää esim sen alun esittelytekstin pois.

vaikkapa: tai lyhentää kovasti

vaikkapa: mutta jostain syystä kiiltomato-kritiikit ei oo päivälehtiä kummempia, vaikka niissä ei oo merkkimääräistä rajoitusta

vaikkapa: niissäkin on aniharvassa mitään tekstuaalista kaivamista

vaikkapa: itse asiassa essi henrikssonin teksti tytti heikkisen ”varjot astronauteista” oli mun mielestä hyvä.

tokkopa: onko meillä tässä nyt joku tosi kääpäinen analogia kapitalistisesta vapaudesta ”tehdä ihan mitä tahansa”?

vaikkapa: no vedä ny se analogia kunnialliseen loppuunsa

tokkopa: miks mun pitää, jos esakaan kerta ei

vaikkapa: jahs. happiness is a loaded gun.

Written by tokkopa

heinäkuu 19, 2010 at 1:50 pm

Markku Paasosen ääreen

leave a comment »

vaikkapa: http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/145429.html

vaikkapa: jo on taas hauskaa.

vaikkapa: minen ny suoraan sanottuna ymmärrä mitä nuo kriitikot ajattelee

vaikkapa: jälkimoderni tyhjyys????

vaikkapa: sitä ennen tyhjyys oli modernia (edward hopper) ja vielä sitä ennen miltei romanttista (baudelairen spleen)

vaikkapa: hyvä että tyhjyydestä on moneksi.

vaikkapa: ”keskiaikainen tyhjyys”, ”eetos motivoidaan babylonialaisen tyhjyyden kokemuksen raameissa”

tokkopa: vai vielä maailmanlopun metsämaisemissa

vaikkapa: sielläpä siellä, näkyy silmät ja suu siellä siellä se väinö on.

tokkopa: ehkä omakotitalon pihalla kasvava puu on sitten jälkimodernia tyhjyyttä.

vaikkapa: ja kuninkaiden laakso egyptiläistä __b

vaikkapa: mä en oo kyllä lukenu tota paasosta, mutta nuo juorut jälkimodernista tyhjyydestä tuntuu nyt vähä. emmätiä.

vaikkapa: ”Mutta täällä ei ole nykyhetkeä eikä sen puoleen mitään muutakaan hetkeä, on vain mitaton kesto jossa meidät nähdään rämpimässä juurakon yli vailla kertomusta, kutsuttuina mykkyyteen joka piiloutuu puheliaisuutensa poimuihin.”

vaikkapa: siis tuo kriitikon tekemä lainaus

vaikkapa: onkse sitte tota, kun suuret kertomukset on ach kuolleet.

tokkopa: multakin on toi uus paasonen lukematta, kun en jaksanut. ei tapahtunut tarpeeksi kielellisellä tasolla mitään että vain kielessä eksisteeraileva keskittymishäiriöinen sarjakuvaminäni ois jaksanu lukea

tokkopa: multa vähän puuttuu toi halu rakentaa ja tarkistaa identiteettiäni ”taiteellisen” yhteiskunta- ja ajankuvapuheen kautta. tai no siis ei puhu, onhan joku delillo tai houellebecq juuri sitä ja skulaa hyvin. mut

vaikkapa: minä taas luen kaiken mitä käsiin tippuu mutta se nyt useinkaan oo sitten järin oleellista. semmosta uteliaisuutta.

vaikkapa: musta tuntuu että varsinkin kritiikeissä tuo paasonen on semmonen kammioihinsa vetäytyvä tekijä, joka tuo sit aina jtn uutta hienoo. semmonen laatumies.

tokkopa: joo semmonenhan se on

tokkopa: siks mua hämääkin se, että mun mielestäni sen teksti on aina jotenkin tavanomaista ja tosi turvallista

tokkopa: siinä on se proosarunon tylppä kaari, joka leikkaa vettä ilman mitään ääntä ja friktiota

tokkopa: taas on yksi kokoelma huolella tehty

vaikkapa: onhan se semmosta. sinänsä mulla on aika vähän mitään erityistä sanottavaa markku paasosesta, mutta kyllä mä ymmärrän miks joku lauluja mereen uponneista kaupungeista uppoo niin hyvin. onhan se oman poetiikkansa huippuja, niinsanotusti.

tokkopa: niin. itse kyllä pidin silloin ilmestymisaikana siitä mereen uponneista kaupungeista, mutta jotenkin kun nykyään sitä koettaa lukea, niin saa ummetusta. varsin vaikea sanoa ja alkaa purkaa sitä, mistä tämä johtuu

vaikkapa: minen tiiä mistä sun suolistovaivat johtuu, mutta mulla on niitten uponneitten kanssa semmonen olo, että ensinnäkin siinä näkyy sen romanttis-modernistisen perinteen syvempi sulattelu kuin suomalaisessa runoudessa yleensä

vaikkapa: että se tosiaan juurtuu sinne baudelaireen

vaikkapa: mikä on tietysti sinänsä jo vahvasti rehevöittävä seikka, mutta henkilökohtaisesti mua ei mitenkään välittömästi innosta se lähtökohta

vaikkapa: muutenkin se symbolimaailma, kuvasto, ja kaikki on hyvin harkittua, latautunutta ja tyylikästä.

vaikkapa: siinä ei oo semmosta ihan täyttä tyhjänhölinää

vaikkapa: mutta jos se perinne on tavallaan tehny ittensä jotenkin tarpeettomaksi, niin mitäpä sillä sitten.

vaikkapa: jotenkin tää kaikki ois tosi paljon arvokkaampaa proosassa.

vaikkapa: mutku ne julkastaan runoutena.

tokkopa: nii. mulla on vähän se ongelma, että mää en ikinä tunnista noita perinteitä runoista, ainoastaan sen, onko niiden kieli tylsää vai ei.

vaikkapa: no se tietysti voi vaikuttaa tosi paljon siihen kokeeko sen tylsänä vai ei…

vaikkapa: taas mää valitan kritiikeistä mutta ainakin niissä mereen uponneitten saamissa rupes jo pykimään se, että tädit kirjottaa proosarunon historiasta siihen alkuun ja sit päätyvät johonkin metalyyriseen lopukkeeseen.

vaikkapa: ja mehustelevat alkemialla siinä välissä

vaikkapa: luin ne kritiikit aika hyvin ennenku hankin sen kirjan kun se oli vähä vaikee saada

tokkopa: mua vähän hiertää just se historia, kun eihän sillä ole mitään väliä kuin sivistyneistölle

tokkopa: kritiikkien kontekstualisoiminen on vähän hankala juttu muutenkin. niillä täytetään puolet tai kolmasosa sanomalehtien kritiikkitilasta ilman että ollaan sanottu mitään. se on se ulkoa opittu ja muilta katseltu osuus.

vaikkapa: joo, sepä se.

tokkopa: mut ai perhana, sit pitäis vielä itse lukeakin se kirja

vaikkapa: ja siihen kun ymppäsee lainauksen

vaikkapa: nii omaan tekstiin siitä kirjasta jää enää noin kolmannes

vaikkapa: ja se on sit joku turha toteamus välillä väsyttävästä runsaudesta tai joku puolirunollinen mehustelu tunnelmista ja huomautus tekijän lupaavuudesta tai siitä että se on lunastanut paikkansa (ties missä)

tokkopa: nii no se on alkanut suuren korpuksensa luomisen

tokkopa: jossain vaiheessa päästään tilanteeseen, jossa ei tarvi enää suhteuttaa muuhun kirjalliseen historiaan, ku ihan jo tekijän aiempaan ”teemastoon” viittaaminen riittää

tokkopa: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+runous&rid=1075

tokkopa: no pitihän se arvata että siinä oli joku rämpöö-sitaatti kahlitsemassa lukukokemusta

vaikkapa: nii, ja mainittu myös symbolistien vastaavuus-teoria

vaikkapa: varmistettu Ranskalaisen Proosarunon Suuri Kaanon kaivamalla lautréamontia

vaikkapa: aww, runoilijan kypsymisen tarkastelu ❤

vaikkapa: kriitikko kääntää paistin vartaassa.

sivullinen: hah

sivullinen: sitäkö se vain onkin

sivullinen: aika viatonta

sivullinen: kuulostaa lähes heteronormatiiviselta toiminnalta

tokkopa: ”lautréamontilta vaikutteita rohkeaan kuvastoonsa”

vaikkapa: no rohkeaa mikä rohkeaa

vaikkapa: ihan varmasti heteronormatiivista

tokkopa: kieltämättä nykykatsannossa on varmaan jo aika rohkeaa jos ottaa vaikutteensa yli sadan vuoden takaa

vaikkapa: kyl se varmasti onki mutta tuskin se arvostelija rohkeudella tota tarkotti.

vaikkapa: vaan jtn hermafrodiittia.

sivullinen: ois kyllä mahtaavaa päästä kuittaamaan että snellmanin kootut teokset on luettu

sivullinen: kun runoilija tällaista päästelee

vaikkapa: no tuo oiski jotaki. ”j v snellmannilta vaikutteita rohkeaan kuvastoonsa”

sivullinen: sehän on tunnetu rakkauskirjailija

sivullinen: tosin se taisi enemmänkin yrittää ruotsin puolella tuota uraa

sivullinen: vai miten se menikään

tokkopa: ”kiskoi kilometrien mittaista romulaahusta, troolia johon takertui kalastajaveneitä, kulunutta viisautta ja väsyneitä runomittoja,trokeita ja jambeja, lenkkaavia daktyylejä, pari saastunutta lomasaarta ja hysteerinen aurinko.”

tokkopa: jos tuo arvostelija tarkoitti rohkeudella jotain hermafrodiittista, niin mää syön hatullisen pekka tarkkaa

vaikkapa: varmana tarkoitti.

vaikkapa: ja syö, mä oon syöny jo omat tarkkani.

tokkopa: pureskelitko tarkasti

vaikkapa: tottakai pureskelin.

vaikkapa: trokeesta ja jambista tulis hyvä trombi.

tokkopa: ilmeisempi kaveri sanoisi, että tässä tapauksessa pelkkä zombi

vaikkapa: kyllä tuo rohkea tarkottaa ihan varmasti jotain eroottista groteskia

vaikkapa: eikä sitä että lautréamont on ainaski sata vuotta

tokkopa: herranjumala, onko siinä jotain eroottisesti groteskia!?

vaikkapa: no ei ehkä sun makuus :<

tokkopa: mikähän tuossa kuvastossa on se rohkea osuus. toi alkemia, jota on käyttäneet myös ”tomi kontio, panu tuomi ja a.w. yrjänä”, vaiko nuo runousopillisesti viittaukset

vaikkapa: täytyykö mun ny kaivaa se kirja.

vaikkapa: ootas.

sivullinen: ”rohkea” tarkoittanee tässä ajassa esimerkiksi potentiaalisen tulevan työnantajan arvostelua eli kaunokirjallisuuden julkaisemista omalla nimellään

vaikkapa: mateleva liha, paisunut ruumis, uppoavan moottorin kiihko, talot ilmassa nautinnon langoilla, syömään verihyytymiä, maailma haluaa itseään, kirjoittaa peräaukollaankin, virtsani verellä minä luotaan tämän maan, suunnattomia masturboivia viemäriputkia, valo oli kuluttanut markiisin puhki

vaikkapa: …

vaikkapa: se viimenen ei tainnu olla eroottinen, mutta koska mää koitin virittyä niin ajattelin markiisin de sadena

tokkopa: vau

vaikkapa: mut siis kato kun tossa on tuo peräaukko ja masturbaatio.

vaikkapa: rohkeeta.

vaikkapa: selasin noin puolet kirjaa.

vaikkapa: en tiiä onko siellä lopussa vielä jtn superkliimaksia mutten kyllä ainakaan muista.

tokkopa: nii. ehkä tää on samalla lailla eroottisesti nerokas ku se helena sinervon romaani

vaikkapa: avautuu vain lasse koskelan kosketuksille.

vaikkapa: no siis on tossa tommonen holistinen ruumiillisuus läsnä, mutta että rohkeaa.

vaikkapa: jooooops.

tokkopa: eikun siitähän kirjoitti joku toinenkin johonkin lehteen, että miten nerollinen ja feminististä teoriaa detournaava satiiri se on

vaikkapa: aijjaa

vaikkapa: mä en lukenu mitään toista vastaavaa kuin se koskelan parnasso-juttu

vaikkapa: muut oli semmosia nihkeitä haukkuelmia

tokkopa: en nyt saa päähäni missä se oli

vaikkapa: http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/68286-arvio-tykistonkadun-paivaperho

vaikkapa: tuo se ei varmaan ole

vaikkapa: mutta positiivinen kritiikki yhtä kaikki

tokkopa: joo ei

Written by tokkopa

heinäkuu 18, 2010 at 12:57 pm

”Sanakirjan” kritiikistä

leave a comment »

tokkopa: Jukka Koskelainen kirjoittaa ”toivoisin siis lisää rohkeutta kokeelliselta runoudelta. Rohkeutta luopua omista rajoituksistaan, pelkästä kielen pilkonnasta ja vääntelystä. Mutta varmuuden vuoksi: Tavi vääntelee monta kertaa myös hervottoman hyvin.”

vaikkapa: Kumma kyllä, toivoisin kriitikolta rohkeutta luopua omista rajoituksistaan, pelkästä kielen pilkonnan ja vääntelyn näkemisestä.

vaikkapa: H.T:n blogissa on paljo semmosta rasittavaakin metodista vääntelypilkontaa mutta mun mielestä tossa sanakirjassa oli sitä aika vähän.

vaikkapa: Ootko tokkopa katellut sen Sanakirjan?

tokkopa: Joo. Ihan kiva. Sympaattinen.

vaikkapa: Ilmeisesti Jukka K on samaa mieltä.

tokkopa: Ilmeisesti Jukka K ei pääse setämäisestä sävystään ikinä.

vaikkapa: Ei kai se setämäinen sävy synti oo, etenkin kun on setä.

tokkopa: Niin, en tiedä onko Jukka K jonkun setä. Mut siis tarkoitin sellainen alaspäin puhuva.

vaikkapa: Joo. Ja mä odotan sitä päivää, jolloin ns. kokeellisen ns. runouden ns. lähtökohdat sisäistetään siinä määrin, että vois antaa jotain osuvaakin kritiikkiä.

vaikkapa: Ettei se oo vaan tommosta ”leikittely”, ”välillä vääntely väsyttää” juttua.

tokkopa: Kyllä mää sinänsä ymmärrän mitä Jukka K ajaa takaa, on Tavin kirja ajoittain vähän turhan metodinen munkin mielestäni. Tai siis välillä määkin vähän ihmettelen ”sanarunojen” mielekkyyttä. Mutta ei kai se ole kovin vakavaa. Se voi ihan hyvin olla vaikka joku rinnakkaisteos Esim. Esalle tai ehkä seuraavalle kokoelmalle tai jotain.

tokkopa: Ylipäänsä monoliittiteoksellisuuden asema saisi mun puolestani pirstoutua. Tietysti pitää tuottaa nimikkeitä, että saa apurahoja.

vaikkapa: Tietysti pitää tuottaa kritiikkiä että sais apurahoja.

Written by tokkopa

heinäkuu 16, 2010 at 5:57 pm